Päivi Lukkarila: Venlan alkeiskurssi. Kuv. Anu Mikkonen. 191 sivua. Karisto 2011.
Päivi Lukkarila: Venlan kesäponi. Kuv. Anu Mikkonen. 178 sivua. Karisto 2012.
Viime vuonna alkanut Päivi Lukkarilan Venla-sarja puoltaan hyvin paikkaansa kotimaisena helppolukuisena ja ratsastuksesta kiinnostuneille tytöille täsmäkohdistettuna sarjana.
Siinä on paljon samaa maltillista ja asiantuntevaa hevostietoutta kun ruotsalaisen Lin Hallbergin Sinttu- ja Eppu -sarjoissakin.
Venla on kahdeksanvuotias vanhempiensa ainokainen, joka yks-kaks hullaantuu ratsastusharrastuksesta. Äiti ja isä suhtautuvat varovaisen empivästi koko harrastukseen. Eikö se ole vaarallista ja kallistakin?
Mutta Venla pitää päänsä ja pääsee alkeiskurssille. Edes tallin isommat ja päällepäsmäröintiin taipuvaiset tytöt eivät lannista Venlan sisua. Välillä uusien haasteiden haltuun ottaminen pelottaakin pientä tyttöä, mutta vähin erin hän karaisee luontonsa ja oppii iloitsemaan uusista taidoista.
Venlan alkeiskurssi käsittelee ratsastusharrastuksen alkeita.
Venlan kesäponin alussa Venla joutuu harmikseen eroon talliympyröistä kokonaiseksi kuukaudeksi, kun vanhemmat haluavat viettää lomaa kesämökillä. Kaikeksi onneksi mökin naapurustosta Venla löytää suomenhevosen ja ponin laiduntamassa, ja oitis hän pestautuu, kuinkas muuten, kesänaapurin tallitytöksi!
Anu Mikkonen on parhaimmillaan nelijalkaisten ilmeikkäänä kuvittajana, hänen ihmishahmoissaan on välillä pientä jähmeyttä.
Molempien osien lopussa on sisällöltään identtinen ratsastusaiheinen havainnollisesti kuvitettu sanasto.
Olisiko ollut viisaampaa tehdä kullekin osalle oma erikoissanastonsa, kun Venlan taidot ja tietämyskin karttuvat sarjan edetessä? Todennäköisesti sarjaan mieltyneet heppafanit lukevat kaikki osat ja tällä tavoin he saisivat kartutettua myös tietämystään osa osalta uusilla knoppitiedoilla.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
"Hevosten hoitaminen on niin kertakaikkisen kivaa"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Rouva Huu, olisikohan teillä mitään mielikuvaa etsimästäni lapsuuteni kirjasta...
Kirja kertoi mustasta ankasta (tai jokin muu lintu, mutta kutsunpa nyt ankaksi), jolla oli muistaakseni auto tai muu kulkuneuvo ja joka kertomuksen aikana tapasi kauniin ja eksoottisen naispuolisen ankan, johon ihastui. Tyttöankka oli väriltään myös musta, navassa hänellä oli koruna jalokivi ja nimenä muistaakseni Suleima. Miespuolisen nimeä en valitettavasti muista.
Erityisen kirjasta tekee se, että kyseessä oli ns. nukkesatu, eli kirjan kuvituksena oli valokuvia nukkehahmoista (eli ankoista) eri tilanteissa. Esimerkkinä annan japanilaisten Tadasu Izawan ja Shigemi Hijikatan tekemät "puppet storybook" -kirjat http://www.flickr.com/photos/14915441@N07/2932004614/in/pool-942130@N21/ . Kadonnut kirja saattaa jopa olla Izawan ja Hijakatan tuotantoa, mutta en sitä ole mistään listoista löytänyt. En myöskään tiedä keitään muita (kuin Izawa & Hijikata), jotka olisivat kyseisen tyylisiä lastenkirjoja tehneet.
Etsimäni kirja on suunnilleen 70-luvulta. Olen vuosikaudet sitä yrittänyt löytää ja kolunnut kirpputoreja, mutta tuloksetta...
Kiitokset!
Terveisin Mascha
Hei Mascha!
Voi kuinka kiehtova mysteeri, näitä rouva Huu rakastaa!
Lastenkirjainstituutin ONNET-tietokannasta löytyy mainittujen tekijöiden kuvakirjoja klassisista saduista, mutta ei valitettavasti muita kirjoja.
Itselläni on pari valokuvakuvitettua pahvikirjaa Sammakkoprinssi ja Peukaloliisa, joissa kansikuvana ns. 3D-hologrammikuva, täytyy katsoa kotona niiden tekijät.
Pidän aistit ja hoksottimet herkkinä. Tämäntyyppiset kirjat ovat varmasti nykyisen retrobuuminkin nosteessa taas suosittuja keräilykohteita.
Lähetä kommentti