Toisinaan
tekee hyvää tuulettaa päätään etäällä kotoa, vaikkakin työn merkeissä.
Rouva
Huu oli koko viime viikon, maanantaista torstaihin, Itä-Suomen kiertueella antamassa ELY-koulutusta Kuopion,
Joensuun ja Mikkelin kirjastonhoitajille ja opettajille.
Zuumasin
uusimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden trendejä ja kiinnostavimpia ilmiöitä sekä
alustin otsikolla "Rankka, rankempi, lastenkirja?" ja esittelin kuvakirjojen
kipeitä tai vaikeita aiheita havainnollisin esimerkein.
Itä-Suomessa
ei ole vähään aikaan järjestetty läänintason kirjasto- ja kouluväen koulutusta lasten- ja
nuortenkirjallisuudesta. Osanottajat olivat siis hyvinkin motivoituneita ja
tiedonjanoisia ja keskustelu virkeää. Oli kiintoisaa kuulla
kirjasto- ja kouluväen näkökulmia lasten- ja nuortenkirjallisuuden arkikäytöstä
ja tavata myös muutamia Lastenkirjahyllyn vakilukijoita.
Oman
osuuteni jälkeen alusti Katja Kyllönen Kirjastot.fi:stä, joka toimittaa sisältöä
kahdelle nettisivulle, Okariinoon ja Sivupiiriin.
Molempia nettisivuja ollaan
uudistamassa. Sivupiiristä muotoutuu lukemaan ja kirjoittamaan kannustava sivusto
kouluikäisille lapsille ja nuorille. Kaverikirjavinkkaukseen panostetaan Sivupiirissä vielä nykyistä enemmän. Okariino tulee painottumaan enemmän alle kouluikäisten lasten ja heidän
vanhempiensa sivustona.
Koulutuspäivän
päätteeksi kuultiin vielä lasten- ja nuortenkirjailija Tittamari Marttisen ajatuksia
lapsille ja nuorille kirjoittamisesta. Marttinen aloitti uransa 1990-luvulla,
pienten lasten äitinä.
Kuvakirjojen lukeminen oli
Marttiselle pienten lasten äitinä pelastus: näin päästiin kerta toisensa jälkeen
harmaasta ja joskus vähän puuduttavastakin arjesta toiseen todellisuuteen!
Monipolvista
keskustelua virisi osanottajien kesken lukemaan opettelevien lasten kirjoista.
Erityisesti oikeasti helppolukuisista on Suomessa edelleen huutava pula! Ja
tavutetuille kirjoille olisi kentällä yhä kova kysyntä.
Rouva
Huu nyökytteli myös hartaasti Marttisen kertoessa kohtaamastaan isästä, jonka
mielestä lasten kanssa yhdessä lukeminen on laiskaa, mutta mieluista tekemistä.
Lisää lukevia isiä Suomeen ja koko maailmaan, toivoo rouva Huu!
Koulutuksen
koordinaattori, sivistystoimentarkastaja Eeva Hiltunen, muistutti kirjastoväkeä
ja opettajia myös yhä käynnissä olevasta Lukuinto-hankkeen pilotoinnista.
Lukuinto-hankkeen tavoitteena on kehittää ja kokeilla
6-16-vuotiaiden lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa kanssa uudenlaisia
monipuolisiin lukutaitoihin tähtääviä toimintamuotoja. Oulun yliopisto
koordinoi valtakunnallista Lukuinto-yhteisöä, järjestää tapaamisia ja
koulutusta sekä tukee pilotoijia oman kehittämisideansa toteutuksessa. Lisäksi
Lukuinto-kumppaneina voivat olla lapsi- ja nuorisotyötä tekevät eri
taidemuotojen, liikunnan ja median piirissä työtä tekevät yhteisöt.
Lukuinto-pilotin perustan muodostaa koulu-kirjasto –pari, joka
voi ottaa mukaan yhteistyötahoja omasta toimintaympäristöstään. Pilotoijat
valitaan sekä hakemusten sisällön että alueellisen ja kielellisen edustavuuden
perusteella. Valinnassa painotetaan kehittämisideoiden
kekseliäisyyttä ja monipuolisuutta. Pilotointiin sitoutuvat koulusta rehtori ja
riittävä määrä opettajia sekä kirjastosta kirjastonjohtaja ja lasten ja nuorten
kirjastotyön ammattilaisia.
Lukuinto- ohjelman pilotointi alkaa vuonna 2013. Pilotoinnin
hakuprosessi käynnistyy marraskuussa 2012. Pilottiryhmiksi valitaan hakemusten
perusteella koulu ja kirjasto -pareja eri puolilta maata. Pilottivuonna kehitetään
toimintamalleja sekä suunnitellaan ja järjestetään koulutusta.
Hakuaika pilotointiin jatkuu vielä 12.12.2012 asti. Pilotit
valitaan joulukuun aikana ja valinnasta tiedotetaan tammikuussa 2013.
Lastenkirjahylly kannustaa kaikkia kirjastoja ja kouluja
reippaasti ja rohkeasti ja omiin erityisavuihinsa uskoen ilmoittautumaan mukaan
pilottiryhmien hakukierrokselle!
Jokainen lasten ja nuorten lukemista edistävä hanke on huomion
arvoinen. Vaikka kaikki pilotointiin ilmoittautuneet eivät lopulliseen kärkiryhmään
seuloutuisikaan, niin tavoitteena on KARTOITTAA Suomessa tehtävää lasten ja
nuorten kirjallisuus- ja lukemiskasvatuksen keinoja ja saada ne mahdollisimman
laajaan tietoisuuteen.
Kiertue päättyi Mikkeliin ja hiljattain virastorakennuksesta
koulurakennukseksi saneerattuun Kalevankankaan kouluun. Siellä rouva Huun katse nauliutui
auditorion edessä olevaan paikallisen
taiteilijan, kuvanveistäjä-kuvataiteilija Hanna Vahvaselän (s. 1973) moniosaiseen taideteokseen,
jonka taiteilija itse oheisessa linkissä esittelee.
Tilaustyö kytkee yhteen
koulun historian monine oppilassukupolvineen sekä koulua ympäröivän luonnon. Vahvaselän
teokset ovat reliefimäisiä maalauksia puulle. Viisi teosta toistavat koulun
tunnuksen värejä ja välittävät Kalevankankaan koulun arvoja: eli viisautta, vireyttä, osallisuutta,
oppimista ja yhteisöllisyyttä.
Ihmetyksen aihe oli myös koulun
kupeessa toimiva Kalevankankaan kirjasto, jonka suunnittelussa on kuultu nuorien
toivomuksia. Kirjaston sisustus ja tilasuunittelu olikin raikas, värikylläinen ja nuorekas. Painotus on lasten ja nuorten kirjastokokoelmassa, mutta
valikoimaa on aikuiseenkin makuun ja kirjasto toimii myös asuinalueen
sivukirjastona.
Uudenkarheassa koulurakennuksessa oli
myös rouva Huun uteliaisuutta erityisesti herättänyt huone. Sen ovessa luki Äidinkielen
varasto. Ovi oli valitettavasti lukossa ja vahtimestaria ei näkynyt missään.
Mutta voi vain mielikuvitella, mitä suljetun oven takaa olisi voinut löytyä….
2 kommenttia:
Olisiko Äidinkielen varastossa vähälle käytölle jääneitä ja melkein unohtuneita sijamuotoja ja sanoja?
Äidinkielen varastossa on sanoja, jotka eivät juuri nyt ole "muodissa", mutta joita ei kannata heittää poiskaan.
Siellä on myös sananlaskuja, tokaisuja, kielikuvia, joita sitten ajan kanssa pengotaan ja nostetaan kuin uudesti syntyneinä esiin poliitikkojen, julkkisten tai muuten silmää tekevien persoonalliseen puheenparteen.
Itse asiassa jokaisessa koulussa pitäisi olla tällainen Äidinkielen varasto.
Mikään pölyinen ja tunkkainen paikka se ei omissa mielikuvissani suinkaan ole !
Lähetä kommentti