2000-luvun taitteesta
lähtien lastenlyriikka on raivannut monen vuoden hiljaiselon jälkeen tiensä lukijoiden
tietoisuuteen: on ilmestynyt paljon uusia kuvitettuja kokoelmia ja vuotuinen
nimekemäärä on runsaampaa kuin pitkään aikaan.
Helakorpi on
mennen tullen hurmannut jo kolmasti sekä tuomarit että Suomen kansan
neloskanavan Talent-kisassa. Pojasta on jopa povattu uutta Väinämöistä!
Ensiesiintymisensä
hän teki lausumalla Aulikki Oksasen runon "Tikku oli karhulla
varpaassa", sitten oli Martti Haavion eläinrunon vuoro ja lauantain
finaaliin tähtäävässä karsinnassa hän esitti sydämeen käyvästi Jukka Itkosen Be & Pop -kokoelmasta runon Varpunen.
Danielin
taustajoukkoihin kuuluvat tiettävästi hänen äitinsä ja mummonsa. Valmennuksen jäljiltä
ei onneksi näy mitään ylinäyttelemistä ja -tehostamista. Runot ovat olleet
nappivalintoja pojan ikään nähden.
Lapsitähtien
fanittamisessa on tietysti aina kaksi puolta: toisaalta ei voi olla ihailematta sitä freesiä luontevuutta, jolla pieni lapsi esityksestä selviytyy, mutta toisaalta aprikoi sitäkin, kuinka seitsenvuotias ja hänen
perheensä selviää tällaisesta julkisuusmyllytyksestä?
Daniel itse on
sitä mieltä, että tärkeintä on voitto, ja että voittorahoilla hän aikoo ostaa
spray-maalia ja leluja … ja toivottavasti myös muutamia uusia
lastenrunokokoelmia tulevia keikkakiertueita varten…
Rouva Huu
suuntaa tänään Kuopioon, Mikkeliin ja Joensuuhun kouluttamaan opettajia ja
kirjastonhoitajia. Palaan reissusta torstaina monta kokemusta ja näkökulmaa
rikkaampana.
Mahdolliset
kommentit blogiteksteihin julkaistaan matkan takia jälkijättöisesti.
1 kommentti:
Juuri näin! :) On ollut ilo seurata Danielin Talent -taivalta. Suomessa kirjoitetaan valtavan paljon hyvää lastenlyriikkaa. Niin kaunista sanataidetta, valtavan nerokkaita ja oivaltavia runoja, joista ei voi kuin nauttia! :)
Lähetä kommentti