Taas on Lastenkirjahyllyn
vuotuisen Finlandia junior –varjolistan aika.
Vuoden
tarjonta osoittautui summauksen jälkeen vähän yllätyksettömäksi. Sarjat jyräävät yhä niin
kuvakirjoissa, lastenromaaneissa kuin nuortenromaaneissakin. Näkökulmiltaan ravistelevia uusia tekijöitä ei vuoden tarjontaan paljonkaan mahtunut.
Niinpä
minusta tuntui perustellulta pöyhiä tarjontaa ja tehdä tähän varjokattaukseen
edustava otos eri lajityypeistä ja eri ikäryhmille suunnatusta tarjonnasta.
Lastenlyriikka ja helppolukuiset lastenromaanit jäivät varjolistalta kuitenkin uupumaan. Lastenrunoja ilmestyy edelleen ilahduttavan paljon, mutta tekijät ovat entuudestaan
tuttuja ja kulkevat suurelta osin myös entuudestaan tuttuja riimipolkujaan.
Sitä
vastoin helppolukuisten lastenromaanien vähentymisestä olen oikeasti
huolissani. Tiettävästi Tammi on lakkauttanut vanhamuotoiset Keltanokka-, Kirjava kukko- ja Vihreä
varis –sarjansa ja uudistanut suosituimpien sarjojen ulkoasua (oman
sarja-asunsa ovat saaneet ainakin Tapani
Baggen Kaisa –sarja ja Niina Hakalahden Tuukka-Omar-sarja).
Tuntuu peräti nurinkuriselta, jos helppolukuinen, lukutaidon hapuilevaan alkuun tarkoitettu tarjonta tulee yhä enenevässä määrin olemaan käännösvoittoista!
Tuntuu peräti nurinkuriselta, jos helppolukuinen, lukutaidon hapuilevaan alkuun tarkoitettu tarjonta tulee yhä enenevässä määrin olemaan käännösvoittoista!
Varsinaisia
esikoistekijöitä ei tähän varjokattaukseen mahtunut. Mene ja tiedä, onko kyse ajatusharhasta, mutta mielestäni uusien tulokkaiden määrää on viime vuosina selvästi karsittu kustantajien lasten- ja nuortenkirjatarjonnassa.
Tarja Makkonen debytoi Önnö ja kirjava kissa -lastenromaanilla (Karisto). Ninka Reittu on tehnyt tänä vuonna useampia kansi- ja kirjankuvituksia, ja nyt hän debytoi myös kuvakirjan tekstin tekijänä kirjassa Messi ja Mysteeri (Otava). Toimittaja Saska Saarikoski on innostunut kokeilemaan lapsille kirjoittamista – varmasti myös omien lasten inspiroimana – Meidän isä on hammaspeikko -lastenromaanissaan (Otava). Uusi tuttavuus on myös television lastenohjelmistoon tiensä löytänyt Veronica Lassenius Fungi. Pyrstöt pyörimään -lastenromaanin tekijänä (Otava).
Tarja Makkonen debytoi Önnö ja kirjava kissa -lastenromaanilla (Karisto). Ninka Reittu on tehnyt tänä vuonna useampia kansi- ja kirjankuvituksia, ja nyt hän debytoi myös kuvakirjan tekstin tekijänä kirjassa Messi ja Mysteeri (Otava). Toimittaja Saska Saarikoski on innostunut kokeilemaan lapsille kirjoittamista – varmasti myös omien lasten inspiroimana – Meidän isä on hammaspeikko -lastenromaanissaan (Otava). Uusi tuttavuus on myös television lastenohjelmistoon tiensä löytänyt Veronica Lassenius Fungi. Pyrstöt pyörimään -lastenromaanin tekijänä (Otava).
Kustannus-Mäkelän kautta debytoi peräti kaksi esikoistekijää: Satu Heimonen nuortenkirjalla Sonjan
hevoskesä ja Kari Evinsalo lastendekkarilla Etsivä Vertti ja varastettu
veistos.
Ainoa realistisen
nuortenromaanin mitat täyttävä esikoisteos, Shell´s Angles, ilmestyi Jyri Paretskoilta (Karisto). Aiemmin kahdesta aikuistenkirjastaan tunnettu Johanna Hulkko
on kirjoittanut tänä vuonna jo kaksi Geoetsivät-sarjan kirjaa Karistolle.
Todellisen
rynnäkön lastenkirjallisuuteen on tehnyt aiemmin aikuistenkirjailijana
tunnettu Kreetta Onkeli, jolta on ilmestynyt peräti kolme kirjaa lapsille:
Selityspakki (Otava, kuv. Ninka Reittu-Kuurila), Poika joka menetti muistinsa (Otava) ja Ahmattien yö.
Kekriseikkailu (Maahenki, kuv. Jussi Kaakinen).
Nähtäväksi jää, kuinka Finlandia Junior -raati suhtautuu Alexandra Salmelan ensimmäiseen lastenkirjaan, satukokoelmaan Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia, jonka on kuvittanut slovakialainen Martina Matlovicova (Teos). Muistini mukaan palkintoehdokkailta vaaditaan Suomen kansalaisuutta. Satukokoelma on freesi ja tyydyttää mainiosti lyhyiden satujen kysyntää, mutta suomalaiseen makuun kuvitus lienee liian monisärmäinen.
Paljon odotuksia herätti minussa ennakkoon jo nimellään anarkistinen Henriikka Tavin Joka päivä on karkkipäivä (kuv. Aino Korpela, Teos), jonka ilmestyminen lykkääntyi alkuperäisestä suunnitelmasta ja tiettävästi kirja on vasta pari päivää sitten tullut painosta. Kenties se on kuitenkin vedoksena ennättänyt FJ-raadin lukulistalle?
Paljon odotuksia herätti minussa ennakkoon jo nimellään anarkistinen Henriikka Tavin Joka päivä on karkkipäivä (kuv. Aino Korpela, Teos), jonka ilmestyminen lykkääntyi alkuperäisestä suunnitelmasta ja tiettävästi kirja on vasta pari päivää sitten tullut painosta. Kenties se on kuitenkin vedoksena ennättänyt FJ-raadin lukulistalle?
Suomenruotsalaisen nuortenkirjallisuuden osalta vuosi oli valitettavan vähäverinen:
Schildtsiltä ja Söderströmsiltä ei ilmestynyt lainkaan tuhtia lukuromaania
nuorille. Annika Luther keskittyi tänä vuonna aikuisiin ja Maria
Turtschaninoffin työpöydälläkin tekeytyy varmasti uusi iso nuortenromaanin aihe.
Siiri Enorannan Nokkosvallankumous (WSOY) on vielä rouva Huun lukulistalla odottamassa vuoroaan. Enorannan nyansseista rikas kieli vaatii tarkkaa ja aikaa vievää lukemista.
Pidemmittä puheitta: tässä rouva Huun kuusikko.
Finlandia Junior -ehdokkaat julkistetaan huomenna aamupäivällä.
Siiri Enorannan Nokkosvallankumous (WSOY) on vielä rouva Huun lukulistalla odottamassa vuoroaan. Enorannan nyansseista rikas kieli vaatii tarkkaa ja aikaa vievää lukemista.
Pidemmittä puheitta: tässä rouva Huun kuusikko.
Finlandia Junior -ehdokkaat julkistetaan huomenna aamupäivällä.
Retrohenkisiä,
kirkkain värein ja selkein muodoin kuvitettuja kotimaisia pahvikirjoja ilmestyy
todella paljon, mutta myös tällaisia tyylitellen mutta realistisesti
kuvitettuja pahvikirjoja tarvitaan leikki-ikäisten lasten arjen ankkureiksi!
Katri
Tapolan ja Karoliina Pertamon Toivon talvi on arvosteltu Lastenkirjahyllyssä helmikuussa.
Huima
agenttiseikkailu ottaa veikeästi kantaa työelämän ja lapsiperheen yhteensovittamiseen. Tällaisille action-pläjäys-kuvakirjoille on oletukseni mukaan entistä enemmän kysyntää tyttöjen ja poikien keskuudessa.
Lastenkirjan tekijänä ensikertalaisen, Timo Mänttärin, kuvitus ammentaa sarjakuvatekniikasta ja Jukka Laajarinteen tarinan voi lukea täytenä totena tai lapsen fantasiana.
Lastenkirjan tekijänä ensikertalaisen, Timo Mänttärin, kuvitus ammentaa sarjakuvatekniikasta ja Jukka Laajarinteen tarinan voi lukea täytenä totena tai lapsen fantasiana.
Arvioni
kuvakirjasta löytyy Helsingin Sanomista.
Kotimainen
lasten sarjakuva on harvinaista herkkua. Ehkä tämä sarjakuvataiteilija Ville
Tietäväisen yhdessä Aino-tyttärensä kanssa tekemä sarjakuva olisi pikemminkin
pitänyt luokittaa nuorten sarjakuvaksi, mutta ansiot ovat silti samat, olipa
kohderyhmä sitten mikä tahansa: visuaalisesti äärimmäisen vangitseva ja lapsen
kaikkein mielivaltaisimpiinkin pelon aiheisiin kunnioittavasti suhtautuva
sarjakuva ilmentää hyvin nykyistä lastenkirjallisuuden tendenssiä, jossa
aikuisella on rajattomasti aikaa ja kiinnostusta keskittyä lapseen.
Tämän vuoden ehdoton valopilkku muutoin aika yksitotisessa lasten ja varhaisnuortenromaanien tarjonnassa!
Luettuani äskettäin tuhdin annoksen eri vuosikymmeninä julkaistuja Zacharias Topeliuksen satuja minussa voimistui entisestään ajatus siitä, että Kreetta Onkelia voi perustellusti pitää nykypäivän Topeliuksena: siinä määrin oivaltavasti hän osoittaa lapselle ja nuorelle elämän lainalaisuuksia ja haastaa ottamaan niihin myös kantaa.
Onkelin
lastenromaani on arvosteltu Lastenkirjahyllyssä elokuussa.
Fantasiajuonteita
ja suomalaista muinaisperinnettä sisältävässä nuortenromaanissa Sari Peltoniemi työstää hienosti monia itseään etsivän murrosikäisen identiteettiin ja maailmankuvaan liittyviä isoja
asioita, mutta malttaa jättää lukijalle myös paljon tulkinnan ja päättelyn vapautta.
Haltijan poika on arvioitu syyskuussa Lastenkirjahyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti