Rouva
Huu ei ole koskaan lämmennyt rapakon takaa meikäläiseen juhlaperinteeseen tulleille vuotuisjuhlille, pahimpina
kaupallisina kammotuksina pidän Valentinuksen päivän ja Pyhäinpäivän kupeeseen juurtunutta Halloweenia.
Kreetta
Onkelin ja Jussi Kaakisen Ahmattien yön salaisuus liittyy hauskasti suomalaisen
lastenkirjallisuuden uuteen trendiin lanseerata kotoperäistä kansanperinnettä
lapsille ja nuorille.
Ahmattien yön salaisuus on yksi harvoista tämän syksyn lastenkirjauutuuksista, jossa on selvästi mietitty kuvan ja tekstin yhteispeliä. Aukeama, jolla vilistävät hämähäkit, muurahaiset ja erinäiset toukat on yksi riemastuttavimpia pitkään aikaan!
Maahenki-kustantamo on yhdistänyt voimansa
Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa ja yhdessä ne tekevät tämän lastenromaanin
kautta kekriä paremmin tunnetuksi.
Talonpoikaiskulttuurisäätiön
sivuilta löytyy varhaiskasvatukseen sekä ala- ja yläkouluille ja lukioille tarkoitettua opetusmateriaalia. Anna Sauraman koostamassa aineistossa kekri linkitetään monien eri oppiaineiden sisältöön. Kekriä tarkastellaan myös tarinoiden, leikkien ja kädentaitojen inspriaation lähteenä.
Tämänpäiväisessä Aamulehdessä
toimittaja Simopekka Virkkulan haastattelussa Onkeli iloitsee kekrikirjansa hyvästä menekistä ja uudesta painoksesta. Tekeillä on myös jatko-osa,
jossa seikkaillaan Maunulassa eläinten hautausmaalla.
Onkelin yhdessä kuvittaja Jussi Kaakisen kanssa kehittämä konsepti on moderni ja kaikenlaista
paasausta kaihtava. Kansanperinnetietämys tulee luontevasti vetävän fiktiivisen
juonenkuljetuksen lomassa.
 |
Kuvituskuva todentaa hyvin, kuinka Jussi Kaakinen saa pelkästään poikkeuksellisella kuvan muodolla eloa koko aukeamalle. Serkukset kohtaavat pimeänä syysiltana maantien laidalla oudon ilmestyksen, päättömän miehen. Jussi Kaakisen kuvitusta Kreetta Onkelin lastenromaaniin Ahmattien yö, Maahenki 2013. |
Päätön kekripukki suree sitä, että ihmiset eivät ole
jättäneet hyvien tapojen mukaisesti sille ylenpalttisesti syötävää. Serkukset Kake, Liisa ja Tapsa ovat matkaamassa mummonsa kanssa
maalle laittamaan mökkiä talviteloille, kun kohtaavat kekripukin maantiellä. Monien sattumusten kautta he pääsevät
osallistumaan kyläläisten kekrin viettoon. Ja lopuksi myös kekripukin päättömälle menollekin löytyy selitys.
Kekriin kuuluvat kukkuraiset ruokapöydät istuvat oikeastaan hyvin nykyiseen yltäkylläiseen elämäntapaan. Onkeli rakastaa vastakohtia, niinpä kaikissa toimissaan malttia ja niukkuutta suosiva Visujen perhe toimii erinomaisena kontrastina kartanonherra von Lapion ja kyläläisten juhlinnalle.
 |
Siluettipiirrokset olivat vielä 1900-luvulla usein käytetty tehokeino lastenkirjojen kuivituksessa. Yksi alan suomalaisista mestareista oli Emil Cedercreutz. Hauskana yksityiskohtana kannattaa huomata päättömän kekripukin taivallus sankan kirjainviidakon keskeltä kohti juhlataloa. Jussi Kaakisen kuvitusta Kreetta Onkelin lastenromaaniin Ahmattien yö, Maahenki 2013. |
Lastenkirjallisuuteen tämän vuoden
mittaan peräti kolmella kirjalla ensitulemisensa tehnyt Onkeli taitaa vetävän
ja lukijoita riittävästi koukuttavan kerronnan. Yhdessä Jussi Kaakisen runsaan nelivärikuvituksen kanssa kirjasta on tullut ehyt
kokonaisuus. Kaakinen elävöittää mustavalkokuvitusratkaisuillaan taittoa ja
elvyttää vanhaa siluettipiirrosta erinomaisesti.
Nelivärikuvituksessakaan ei
kirjan sivumäärään nähden kitsastella. Värikylläinen kuvitus tempaa vikkelästi etenevän
tarinan pyöritykseen.
 |
Kuten kuvasta näkyy, perinteisissä kekrijuhlissa asu on vapaa eikä käytöstavoistakaan olla turhan tarkkoja. Pöydän päässä maljaa kohottamassa kartanonherra von Lapio. Jussi Kaakisen kuvitusta Kreetta Onkelin lastenromaaniin Ahmattien yö, Maahenki 2013. |
Jokaiselta lastenromaanin aukeamalta
löytyy kuvitusta – seikka, joka
nykyisin lastenromaaneissa on tuiki harvinainen! Lapset ja nuoret tarvitsevat
vapaa-ajan lukemiseensa kuvitusta entistä enemmän samastumisen ja keskittymisen
ankkuriksi!
5 kommenttia:
Hei!
Olen luokanopettajaopiskelija Helsingin yliopistosta ja olen hyvin kiinnostunut lastenkirjallisuudesta.
Olen seurannut blogiasi vähän aikaa ja sattumalta huomasin, että olet tehnyt tutkimusta aiheesta, jota olen itse harkinnut tutkivani kandidaatintutkielmassani ja toivottavasti myöhemmin pro gradussani, nimittäin kipeitä asioita käsitteleviä kuvakirjoja. Erityisesti minua kiinnostaa vanhemman masennuksen käsittely kuvakirjoissa.
Tuli mieleeni kysyä olisiko sinulla kenties mielessä kirjaa/kirjoja joita mielestäsi kannattaisi sisällyttää tutkimukseen?
Ystävällisin terveisin!
Tutkimuksessani Minttu, Jason ja Peikonhäntä. Lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista (Avain 2010) on valikoimaluettelo, jossa alaluvussa Kriisejä perheessä/ Aikuinen sairastaa on listattu kuvakirjoja, joissa kuvataan vanhemman masennusta.
Toisaalta löytyy myös maininta Anja Erämajan kirjasta Hilu, Hippu ja äiti Valtava. Myös Salla Savolaisen ja Hannu Savolaisen Milla ja pohjaton pyykkikori -kuvakirjan voi tulkita kuvaavan äidin uupumusta. Aikuisen masennus aiheena myös Tuulia Hyrskeen kuvakirjassa Ypö yksin (1990).
tarmoa kanditutkielman tekoon!
Ok. Kiitoksia vinkistä!
Tove Appelgrenin kirjassa vesta-Linnea kuunvalossa (Tammi2013) käsitellään lapsen surua ja masennusta, mutta myös aikuisen masennusta äidin ystävättären hahmossa. Kirja olisi ollut selkeämpi, jos kirjailija olisi malttanut pitäytyä aikuisen masennuksessa.
Nykylastenkirjoille on tyypillistä, että ne pyrkivät samastumaan eri ikäisten tunteisiin ja antamaan myös peilauspintoja erilaisiin elämäntilanteisiin.
Olen lukenut tämän uusimman Vesta-Linnean ja lupaan palata siihen lähiaikoina myös Lastenkirjahyllyssä.
Kirja on mielestäni tärkeä tunnekasvatuskirja, ajattelee sitä sitten lapsen tai aikuisen tunteiden vinkkelistä.
Lähetä kommentti