maanantai 25. marraskuuta 2013

Voiko aiempien sukupolvien virheet korjata?
















Laura Lähteenmäki: North End: Kaiken peittävä tulva. 301 sivua. WSOY 2013. Kansikuva Pietari Posti.





Huomenna selviää, kuka tai ketkä saavat vuotuisen Suomen Kirjasäätiön Finlandia Junior -palkinnon. Kiinnostusta tämän vuoden uutuuksiin ei silti kannata herpaannuttaa: vielä on monta hyvää ja lukemisen arvoista lasten- ja nuortenkirjauutuutta Lastenkirjahyllyssäkin esittelemättä! 


Laura Lähteenmäen trilogiaksi ensi vuonna täydentyvän North End –sarjan konsepti on toimiva ja todistaa taas osaltaan nuortenkirjailijoiden kekseliäisyyttä varioida sarjaformaattia ja uudistaa genreä yli lajirajojen. Trilogian tyttöpäähenkilöt vaihtuvat jokaisessa kirjassa: Niskaan putoavan taivaan keskiössä oli Teklan tarina, tässä toisessa osassa paneudutaan 16-vuotiaan Lunan oman tien löytymiseen. Viimeisessä, ensi kesänä ilmestyvässä osassa vuoron saa Aasa, joka tässä uutuudessa joutuu pitkäksi aikaa sairasvuoteelle kylmettyessään hengenvaarallisesti huomiohakuisen käytöksensä vuoksi.

Luna on kavereidensa silmissä hyväosainen ”kermaperse”. Isän johtama suklaatehdas on ollut paikkakunnan keskeinen työnantaja, mutta taloudelliset vaikeudet ja säännöstely ovat ajaneet isänkin yritystoiminnan ahtaalle. Lunan äiti on kuollut dramaattisesti Eurovisionin laulukilpailuiden jälkeen puhjenneissa levottomuuksissa. 

Lunan isälle muistot  ovat edelleen kipeitä, vaikka Luna saatiinkin pelastettua äidin kohdusta elämälle. Luna on perinyt äitinsä lauluäänen, ja hän päättää osallistua uuteen laulukilpailuun. Luovan kutsumuksen lisäksi tyttöä houkuttaa myös mahdollisuus saada kilpailun jälkeen itselleen ilmainen opiskelupaikka.

North End on suljettu ja sijainniltaan syrjäinen yhteisö valtakeskusten reunamila. Energiakriisi on pakottanut säännöstelyyn kaikilla elämän osa-alueilla. Lunan vanhempien ikäpolvi on elänyt historiallisen muutoksen aikaa, jolloin oli loppunut paitsi ruoka, niin myös lämpö ja yhteisymmärrys:

Muutos oli ollut kiivaimmillaan, kun Lunan äiti ja isä olivat olleet lapsia. Yhtäkkiä, alle kymmenessä vuodessa ilmastonmuutos oli kiihtynyt ennakoimattomalla vauhdilla ja raju energiakriisi oli iskenyt. Yhdessä ne olivat lamauttaneet maiden taloudet ja yhteiskunnalliset järjestelmät.
                  
Romaanissa viitataan kevyesti edellisiin, 200 vuotta sitten Suomea koetelleisiin nälkävuosiin, ja tämän vinkin kautta voi päätellä,  että kirjassa eletään 2060-lukua. Edellisessä osassa kerrottiin Ruotsin kuningatar Viktorian ikääntyneen.

Turistimatkailu on tehty myös mahdottomaksi: monia keskeisiä matkailukohteita on ajettu yhteisen edun ja polttoaineiden säästön takia maan tasalle: ”Miksi lähteä liikkeelle, kun ei ollut mitään nähtävää, kun kaikkialla oli samanlaista?”

Esimerkiksi Pariisin keskeinen turistikohde, Eiffelin torni, on purettu Ranskan valtion määräyksestä: näin saatiin tornissa rakennusaineena käytetty rauta hyödyttävään käyttöön.

Lähteenmäki ei monien muiden dystopioiden tavoin sorru kuvaamaan mitä mielikuvituksekkaampia teknisiä keksintöjä, ja ne harvat, joita hän kuvaa, ovat  nekin poikkeuksellisen luonnonläheisiä, kuten tiedonvälityksen ja kontrolloinnin kannalta keskeiset robottivarpuset !

Yhtenä sivujuonteena käsitellään ravistelevasti Lunan vaikeaa asemaa kouluyhteisössä. Isän aiempi taloudellisesti turvattu asema suklaatehtaan johtajana on heijastunut myös Lunan sosiaaliseen asemaan kaveripiirissä. Luokkatoverit nöyryyttävät häntä julmasti ja häikäilemättömästi. Aiemmissa realistisissa nuortenromaaneissaankin Lähteenmäki on kuvannut tarkkanäköisesti nuorten välisiä konflikteja, luottamusta ja lojaalisuutta.

-- ei hän onnistunut eikä hän voinut mitään sille, että hän itki. Itki ja nyki kangasta, joka repeili hänen sormissaan lisää. Se oli ohutta, ikkunoissa haalistunutta verhoa vain! Hän katsoi epätoivoissaan muita: lopettakaa jo, hänen silmänsä anelivat. Hän vilkuili heidän naamojaan, joissa silmät välähtelivät, välttivät katsomasta kohti. He näkivät, he kuulivat, eikä kukaan auttanut häntä. Kukaan ei astunut hänen tuekseen vaan he kaikki olivat samaa mieltä, ja sitten hän näki. 
Että Eevin kädessä vilahti jotakin, joka kiilsi ja jonka hän piilotti kämmeneensä ja siitä olallaan keikkuvaan laukkuun. 
Hän säpsähti kauhusta. Mikä se oli ollut? Veitsi? – -
 
Kiinnostavasti nuorten älyllinen valveutuneisuus ympäröivästä todellisuudesta ja kiinnostuminen myös politiikasta  on dystopioiden kautta lanseerattu uudelleen nuortenromaaneihin. Luna kyseenalaistaa rehtorin näkemyksen siitä, että vanhempien työttömyys ei heijastuisi koulun arkeen.

Lunan ikätoveri Kutri osallistuu uuden puolueen nuorisotoimintaan ja agiteeraa puolueen tavoitteita:

Luna ei ehtinyt kysyä tarkennusta, kun Kentän nuorisojärjestöläinen työnsi heidän käsiinsä puolueen esitteet. Vaalit lähestyivät, ja puolueiden edustajat olivat aloittaneet vaalityönsä. Walli sykki puolueiden nimiä ja näiden ajamia asioita – vaalit kiinnostivat jokaista, eikä kukaan lätissyt wallin mukaan nyt mistään trviaalista tai syyttänyt tehdasta. 
Kentän esitteissä luki, että Kenttä vaalii ympäristöarvoja ja kojraa sen, mitä aiemmat sukupolvet tuhosivat. Kenttä sallii turvapaikan hakijoiden maahanpääsyn ja ihmisten vapaan liikkuvuuden. Kenttä palauttaa kouluihin taideaineet, vähentää kuria ja valvontaa, vapauttaa verkon!
 
Kaiken peittävän tulvan teemat eivät juurikaan poikkea perinteisen realistisen nuortenkirjan painotuksista: perheen ja ystävien merkitys ja oman taiteellisen kutsumuksen löytyminen ovat Lunalle tärkeitä.

Ajallinen etäännytys auttaa lukijaa tarkkailemaan kriittisesti oman arkensa eettisiä ja moraalisia ratkaisuja.





Ei kommentteja: