Kuvitustaide tarvitsee lisää palautetta, tunnustusta ja arvostusta

Kuvittaja 1/2014. 40 sivua. Päätoimittaja Jyrki Vainio. Toimitussihteeri Iiris Lagus. Ulkoasu Anna Matsson. Julkaisija Kuvittajat ry.

Kuvittaja-lehti ja Kuvittajien etuja ajava yhdistys Kuvittajat ry ovat niin sanotusti nostaneet kissan pöydälle.

Lehden päätoimittaja Jyrki Vainio kertoo pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu ”Arvaamattoman arvokas palaute”, muutaman vuoden takaisesta kohtaamisestaan Aku Ankkaa piirtäneen, äskettäin edesmenneen Vicarin kanssa.  

Tapaamisensa yhteydessä Vainio oli kertonyt  lähettäneensä chileläiselle Vicarille (1934–2012) fanikirjeen. Hän oli vilpittömästi hämmästynyt, sillä sarjakuvapiirtäjä kertoi muistaneensa tuon kirjeen ja osasi siteerata sitä jopa sisällön osalta!  

Kuvittajat saavat nykyisin entistä vähemmän julkista palautetta töistään. 

Vastaiskuna sanomalehdissä vähentyneelle kuvakritiikille Kuvittaja-lehti aloittaa vuoden ensimmäisessä numerossa säännöllisen kritiikkipalstan.

Rouva Huutakin pyydettiin kriitikkorenkaaseen mukaan. Ykkösnumeroon olen kirjoittanut Katri Kirkkopellon Mollista (Lasten Keskus 2013). 

Kritiikkien ohjepituudeksi annettiin  vaihtelevasti ja teoskohtaisesti 1000 – 2500 merkkiä. Lyhyttä mittaa perusteltiin sillä, että myös kuvitusnäytteitä halutaan saada kritiikkien kupeeseen.

Iiris Lagus on haastatellut Katoava kritiikki –juttuunsa kahta lastenkirjakuvittajaa, Virpi Talvitietä ja Marika Maijalaa,  sekä Otavan lasten- ja nuortenkirjallisuuden päällikköä Heli Hottinen-Puukkoa. 

Talvitie summaa kirjakritiikin alennustilaa ja kyseenalaistaa kuvakritiikin olemassaolon:

Onko sitä edes olemassa? Tai onhan lastenkulttuurilehdissä vielä arvioita ja teosten esittelyitä. Mutta ne ovat valikoidulle yleisölle. Päivä- ja aikakauslehtien laajalle yleisölle – perheille, lapsille ja vanhemmille – ei ole oikeastaan mitään,” hän sanoo. 

Talvitie arvioi Lastenkirjahyllyn olevan tämän hetken tärkein lastenkirjafoorumi, jossa kuvituskin saa enemmän huomiota.

Tekijöiden puolia pitää kustantamon vinkkelistä myös Hottinen-Puukko, joka korostaa sitä, että kritiikeillä on myös merkitystä teosten myynnille. 

”Kirja voi jäädä kaupan hyllyyn, jos kritiikki on ollut murskaavaa. Positiviinen arvio voi tukea ostopäätöstä ja auttaa valinnassa, kun tarjontaa on paljon." 

 

Esimerkki uudesta kritiikkipalstasta, jonka ensimmäisellä aukeamalla arvoidaan Leeni Tiirakarin Pekka Vuoren kuvittajapotretti Pekka Vuori – Kansakunnan kuvittaja sekä En fanfar för bilderboken ja Katri Kirkkopellon Molli.  

Viime vuoden lopulla kuvitustaide noteerattiin valtionpalkinnoissa poikkeuksellisen näyttävästi, kun Erika Kallasmaa sai kuvitustaiteen valtionpalkinnon, graafisena suunnittelijana tunnettu Aimo Katajamäki yhdessä vaimonsa sisustusarkkitehti Päivi Meurosen kanssa  muotoilun valtionpalkinnon, kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä Julia Vuori lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Mauri Kunnas tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. 

Tätä palkintosadetta vasten tuntuu absurdilta, että laadukas, moni-ilmeinen ja kiinnostavasti myös kuvataiteen kanssa keskusteleva kirjankuvitustaide saa silti niin vähän mediahuomiota tavallisessa arjessa.

Arja Kanerva on haastatellut pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon saaneita Seita Vuorelaa ja Jani Ikosta. Filippa Hella on käynyt tutustumassa Göteborgissa Bilderbokens nya skepnader -näyttelyyn, joka esittelee nuoria pohjoismaisia kuvakirjantekijöitä. Suomesta näyttelyssä on ollut mukana Virpi Talvitie. 

Asiaan kuuluvasti Kuvittaja-lehdessä on kauttaaltaan näyttävä kuvitus
ja taitto. Esimerkkiaukeama Aino Havukaisen ja Sami Toivosen haastattelusta,
Kuvittaja 1/2014. 

Jyrki Vainio on haastatellut Aino Havukaista ja Sami Toivosta, jotka kertovat menestyksekkäiden Tatu ja Patu -kirjojen kuvitusprosessista:

”Kumpikaan meistä ei pystyisi tekemään näitä kirjoja yksinään”. --- ”Kummallakin meistä on kykyjä ja puutteita ja ne täydentävät toisiaan. Kaksi päätä parantaa lopputuloksen todennäköisyyttä onnistua. ”

Kuvittajan toimeentulosta kertoo karusti seuraava sitaatti:

Pariskunta muistelee, kunka jo kymmenen tuhannen kappaleen myynnin saavuttaminen uudelle kirjalle oli juhlittava merkkitapaus – mutta eihän silläkään vielä kokonainen perhe elä. 

”Laskettiin, että meidän kaikkien elättämiseen tarvittaisiin kolmenkymmenen tuhannen kappaleen myyntiä. Ja sellainenhan oli ihan täyttä utopiaa.”

Vainion jutussa jää mainitsematta, että viime vuoden myydyimpien lastenkirjojen kolmannella sijalla on Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen, jota on myyty sataa kirjaa vaille 30 000 kappaletta!

Jyrki Vainio on haastatellut myös Alexandra Salmelaa, jonka Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (Teos) ilmestyi viime vuonna Suomen lisäksi myös Slovakiassa. 

Kirjalle päätettiin etsiä slovakialainen kuvittaja, jotta se erottuisi Suomessa paremmin muusta tarjonnasta. Martina Matlovicovan muun muassa  kollaasia hyödyntävä kuvitus on impulsiivinen ja ryöpsähtelevä. Vaikutelma selittyy suurelta osin sillä, että hän ideoi kuvituskuviaan vasta tekoprosessin aikana.

Kuvittaja-lehden monipuolisuus näkyy myös Ville Hännisen klassikkojen uudelleen kuvitusta koskevassa artikkelissa, jonka kuvaesimerkit on otettu Elina Warstan Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -klassikon (Teos 2013) uudesta visuaalisesta ilmeestä.  

Jokaisessa numerossa on myös Luonnoksesta kuvaksi -sarja, jossa tällä kertaa kuvittaja Laura Valojärvi todentaa luonnoksin ja sanoin Raili Mikkasen Iivari-tonttu karkuteillä -kuvakirjan yhden kuvituskuvan syntyhistorian.

Vaikka Kuvittaja on Kuvittaja ry:n jäsenlehti, niin se on myös kenen tahansa kuvan ja kuvitustaiteen ystävän tilattavissa. Vuosikerran tilaushinta on 36 euroa.