Kirjat kuuluvat lapsen perusoikeuksiin, aamulla, illalla ja monta kertaa päivässä!

Helen Docherty & Thomas Docherty: Pikkuinen kirjavoro. Jokainen ansaitsee iltasadun. Suomentanut Terhi Leskinen. 30 sivua. Kustannus-Mäkelä 2013.

Lukukeskuksen luotsaama vuotuinen Lukuviikko alkaa tänään. 

Lukukeskuksen  sivuilla on nähtävissä mm. koko viikon ohjelma, erilaista virikemateriaalia ja  10 faktaa lukemisesta. 

Sivuilta voi myös lukea katkelmia Lukukeskuksen julkistamaan kirjoituskilpailuun lähetetyistä teksteistä, joissa piti jatkaa julkkisten kertomuksia. Kilpailuun osallistui yli 300 lasta eri puolilta Suomea. Määrää voi pitää melko vähäisenä: eikö kirjoittaminen olekaan enää lasten ja nuorten keskuudessa suosiossa?

Lastenkirjahyllyn lukuviikon aloituskirja puhuu siekailematta varhaislapsuuden lukukokemusten tärkeydestä.

Metsän eläimet ryhtyvät kukin omassa kotikolossaan pimeän tullen lukemaan itselleen tai kuuntelemaan ääneen luettuja iltasatua.

Kun illan varjot tihenee, 

niin metsän väki hiljenee. 

On mieli kevyt, 

huoleton. Nyt iltasadun hetki on. 

Lapsen ja vanhemman lukuhetken intiimiys havainnollistuu hauskasti, kun kuvan katsoja pääsee kurkistamaan eri eläinten pesäkoloihin, joissa kaikissa luetaan iltasatua! Thomas Dochertyn kuvitusta Helen Dochertyn tekstiin kuvakirjassa Pikkuinen kirjavoro, Kustannus-Mäkelä 2012. 

Elisa-pupun iltasatuhetki loppuu lyhyeen, sillä kesken Punahilkka-sadun kirja häviää. Samoin käy kaikille muillekin metsän asukkaille.

Elisa ei jää neuvottomaksi. Se päättää asettaa Kirjavorolle ansan, ja ennen pitkää voro jää kiinni.

Olento alkaa niiskuttaa 

ja Elisaa arasti katsahtaa. 

– Tiedän, on väärin varastaa, 

mutta muuten en kirjoja mistään saa! 

Kukaan ei minulle ikinä lue, 

yöpaitaa ei päälleni koskaan pue. 

Käy Elisan sääliksi pikkuista poloa, 

sen ankeaa elämää ja kurjaa oloa.
 

Elisa saa mainion idean: yhdessä Kirjavoron kanssa se palauttaa kaikki anastetut kirjat paikoilleen, ja siitä lähtien Kirjavoro saa tulla osallistumaan muiden metsän eläinten iltasatuhetkiin.

Thomas Dochertyn kuvitus luo sananmukaisesti sadunomaiset puitteet: lukija pääsee tirkistelemään eläinten kotipesiin, joissa vallitsee rauha ja syvä keskittyminen lukuhetkien aikana.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kirjavorokin pääsee lopulta mukaan yhteiseen lukuhetkeen. Kirjavoro istuu jänksen vasemmalla puolella tyynyn päällä. Thomas Dochertyn kuvitusta Helen Dochertyn tekstiin kuvakirjassa Pikkuinen kirjavoro, Kustannus-Mäkelä 2012.   

Helen & Thomas Dochertyn kuvakirja puhuu lapsen perusoikeudesta saada vanhemmiltaan jo pienestä pitäen johdatusta kirjojen maailmaan. Kirjallisuusharrastus ei ole varallisuudesta tai yhteiskuntaluokasta kiinni: se on ilmainen ja kaikkein tavoitettavissa oleva harrastus.

Rouva Huu vieraili noin kuukausi sitten esittelemässä uusinta kuvakirjalisuutta Lounais-Hämeessä Tammelassa entisillä kotikulmillaan paikallisille päiväkodin työntekijöille. Heidän kokemuksensa mukaan kotien kirjallisuusharrastuksen määrässä ollaan kahdessa ääripäässä: on paljon lapsia, joille luetaan todella paljon ja toisaalta on lapsia, joille ei lueta lainkaan. Mutta onneksi päiväkodeissa pyritään vielä pitämään päivittäisistä lukuhetkistä kiinni!