Lastenruno on nostalgian ytimessä

Toim. Ismo Loivamaa: Unen sinistä maata päin. Suomen lasten tuutulaulut ja iltarunot. Kuvittanut Rudolf Koivu. 56 sivua. Minerva 2014.

Toim. Ismo Loivamaa: Jos sul lysti on. Suomen lasten leikkirunot.    Kuvittanut Rudolf Koivu. 56 sivua. Minerva 2014.

Toim. Ismo Loivamaa: Kas kuusen latvassa. Suomen lasten runolipas. Kuvittanut Rudolf Koivu. 64 sivua. Minerva 2012.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden pitkän linjan asiantuntija ja kriitikko Ismo Loivamaa toimitti takavuosina muun muassa Tammelle näyttävän antologian Tammen kultainen lastenrunokirja (Tammi 2005, kuv. Salla Savolainen). 

Ajan tiukkenemisesta vai mistä lie kustantajien uudenlaisesta priorisoinnista kertoo se, että nyt samantyyppinen pitkittäisleikkaus suomalaisesta lastenlyriikasta on pilkottu useampaan eri teemarunokirjaan, ja kuvitus on tekijänoikeudellisesti huokeammin ratkaistu Rudolf Koivun vanhoilla satu- ja lehtikuvituksilla. 

Kustantajana näissä pienissä teema-antologioissa on ison perinteikkään kustantamon sijasta pienkustantamo Minerva. Tämä todistaa taas vastaanpanemattomasti sen puolesta, kuinka pienemmät kustannusalan toimijat ottavat nykyisin kontolleen isompien hylkäämiä  tai kannattamattomana pitämiä kirjahankkeita. 

Loivamaa on haravoinut ansiokkaasti suomalaista lastenrunostoa. Poimintoja löytyy kansanrunojen lisäksi vanhasta lastenlyriikasta (mm. Immi Hellén, Alli Nissinen, Arvid Lydecken ja Zacharias Topelius). Uudemmasta lastenrunoudesta ovat edustettuina Kirsi Kunnaksen, Kaarina Helakisan, Kaija Pakkasen ja Hannele Huovin kaltaiset nuorempien sukupolvienkin tuntemat lastenrunoilijat. Lisäksi Loivamaa on tehnyt muutamia virkeitä poimintoja Pia Perkiöltä, Anna-Mari Kaskiselta ja Heikki Niskalta.

Kaikki kolme runoantologiaa osoittavat, että lastenrunous on Suomessa elinvoimaista nimenomaan sävellyksinä.

Rudolf Koivun kuvituksista julkaistaan jatkuvasti postikorttisarjoja, kalentereita ja muuta paperitavaraa. Koivun kuvitustuotannon keräilijöiden kannalta olisi ollut toivottavaa, että monet kuvituskuvat olisi huomioitu myös lähdetiedoissa ajoittamalla ja paikantamalla niiden alkuperä. 

Tuoreimmassa, aivan vast´ikään ilmestyneessä kokoelmassa Unen sinistä maata päin Sinikka Nopola näkyy debytoivan myös lastenrunoilijana Alpo-kissan kehtolaululla, jonka on säveltänyt Iiro Rantala. Harmillisesti tämä runo kuitenkin jää alkulähdettään vaille. Kyse lienee Risto Räppääjä -kirjojen pohjalta tehdystä musiikkiteatteriesityksestä.