Kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on uhanalainen, suojelun arvoinen kirjallisuuden osa-alue

Rouva Huu kokee tärkeäksi palata vielä eiliseen Finlandia Junior -ehdokkaiden julkistukseen. 

Näköjään Suomen Kirjasäätiö haluaa jopa vasiten järjestää näitä pikkuskandaaleja ja sillä tavoin nostattaa suuren yleisön mielenkiintoa palkintoa kohtaan.

Viime vuonna Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaaksi asetettiin Marja Björkin romaani Poika (Like), joka oli luokiteltu aikuistenkirjallisuudeksi, Björkin aiempien romaanien tapaan. 

Mielestäni tällainen aikuistenromaanin nostaminen FJ-ehdokkaaksi on eräänlaista lasten- ja nuortenkirjallisuuden "kuormasta syömistä": jos kustantaja luokittaa kirjan yksiselitteisesti aikuistenkirjaksi, miksi se pitäisi siinä tapauksessa ehdoin tahdoin nostaa kilpailemaan lasten- ja nuortenkirjallisuudelle kohdennetusta palkinnosta – olkoonkin, että sen aihepiiri saattaa kiinnostaa myös aikuisikäisiä nuorempaa lukijakuntaa? No, tästä ei sen enempää, aihetta käsiteltiin jo viime vuonna Lastenkirjahyllyssä. 

Kirjasäätiön linjausten mukaan  ei viime vuonna ollut niin nöpön-nuukaa, että FJ-palkinnon huomio kohdistuisi nimenomaan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Tänä vuonna FJ-palkinnon ehdokasasettelun rajausta väljennettiin vielä siten, että ehdolle  ei tarvitse liioin asettaa suomalaisen tekijän kirjoittamaa lasten- tai nuortenkirjaa. 

Kirjasäätiön kolmen Finlandia-palkinnon tavoitehan on kustantajien kannalta ennen muuta nostaa kirjallisuuden myyntilukuja, jotka ovat huolestuttavasti laskeneet jo pitkään yhtälaisesti aikuisten-, lasten- ja nuortenkirjojen osalta.

Kun Finlandia Junior -palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa nykymuotoisena, rahasummaltaan yhtä suurena Finlandian ja Tieto Finlandian kanssa vuonna 1997, jo edesmennyt Olli Arrakoski Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtajana piti ehdokkaiden julkistustilaisuudessa puheen, jossa hän perusteli Finlandia Junior -palkinnon perustamista:

Edes Kirjasäätiössä ei kuvitella, että tilanne muuttuu palkintoja jakamalla, nyt vaan on niin, että säätiön lähes ainoa näkyvä keino on palkinto ja sen myötä saatu julkisuus – lasten  ja nuorten kirjallisuuden arvo ja merkitys ovat markkinataloudessa sidoksissa siihen tehtyyn panostukseen: mitä enemmän panostetaan, sitä enemmän huomataan, sitä enemmän arvostetaan.

Nyt ainakin rouva Huusta tuntuu siltä, että lasten- ja nuortenkirjapalkinnon 17-vuotisen historian aikana huomioarvoa joudutaan hakemaan mahdollisimman laajasta kirjallisesta repertuaarista, ja samalla unohdetaan suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden erityisarvo kokonaan.

Helsingin Sanomissa tänään Finlandia Junior- ehdokasuutisoinnin kupeessa julkaistu kommenttini oli otsikoitu hieman nurjasti muotoon "Onko ruoho todellakin vihreämpää rajan tällä puolen". Alkuperäinen otsikkoni oli nimittäin "Onko ruoho todellakin vihreämpää rajan toisella puolella?" 

Otsikolla viittasin ennen muuta siihen suomalaisten kokemaan kestokateuteen Ruotsin lastenkulttuuri- ja kirjallisuusmyönteistä ilmapiiriä ja monimuotoista ja kokeilevaakin kirjatarjontaa kohtaan. (Tosin tämä kadehdittu myönteinen ilmapiirikin on Pohjanlahden toisellakin puolella jo vähentymässä: esimerkiksi päivänlehtikritiikki on Suomen tavoin  Ruotsissakin jo niukentunut.)

Pienen kielialueen – siis Suomen –  lasten- ja nuortenkirjallisuus kaipaa erityissuojelua. Riikinruotsalaisen Ulf Starkin tekstiin perustuva kuvakirja suomenruotsalaisen Linda Bondestamin kuvittamana ei siis ole tolkullinen nosto suurimman suomalaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaaksi varsinkaan näinä aikoina, jolloin suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on muutoinkin ahdingossa ja murroksessa kustantajien nimekemäärien pienentyessä ja tekijöiden työskentelyolosuhteiden tiukentuessa.

Uskoisin aikuisille kirjoittavien suomalaisten kirjailijoiden hätkähtävän ja heidän itsesuojeluvaistonsa heräävän, jos vaikkapa Suomen ystävänä tunnettu kirjailija John Irving julkaisisi pienoisromaanin suomalaisen kustantamon kautta, ja tämä teos päätyisi sitten mestariteoksena myös kilpailemaan Finlandia-palkinnosta.