Taas on Lastenkirjahyllyn Finlandia Junior -varjolistan aika.
Tänä
vuonna listan laadinta tuotti erityistä päänvaivaa. Kuluneen vuoden aikana isot
yleiskustantajat ovat karsineet, höylänneet ja kutistaneet kotimaista
valikoimaansa. Tämä toimenpide on kohdentunut ennen muuta itsenäisiin lasten-
ja nuortenromaaneihin ja kuvakirjoihin, joita ilmestyy entistä vähemmän.
Rouva
Huu ei vastusta lasten ja nuorten sarjamuotoisuutta sinänsä, mutta vuoden
tarjontaa silmäillessä lasten ja nuorten sarjakirjat jyräävät yksittäiset
teokset jo alleen. Kiinnostavan kirjallisuuspoliittisen linjauksen on tehnyt
Taiteen edistämiskeskuksen alainen valtion kirjallisuustoimikunta
vuosiapurahojen myöntöperusteissaan. Julkistaessaan kesällä 2014 kirjailijoiden
ja kääntäjien vuosiapurahojen saajat se linjasi haluavansa ”suunnata tukea
ennen muuta yksittäisten teosten kirjoittamiseen, vaikka monet lukijat
suosivatkin sarjakirjallisuutta”. Toimikunnan kokoonpanon taas ensi vuonna
muuttuessa linjaukset tehdään toki aina uudelleen, mutta jos tämä näkökohta jää
valtion vuosiapurahoissa
pysyväksi, niin lasten- ja nuortenkirjailijoiden toimeentulon voi kokea
entistä uhatummaksi.
Finlandia
Junior -palkinnon säännöissä ei varsinaisesti puututa tekstin ja kuvituksen
tasapainoon ja laatukriteereihin, vaikka nimenomaan lasten- ja yhä enenevässä määrin myös nuortenkirjoissa visuaalisuus on määräävässä asemassa. Finlandia Junior -palkinnon sääntöjen ensimmäisessä kohdassa puhutaan
ainoastaan ansiokkaasta lasten- ja nuortenkirjasta.

Kuluneen
vuoden aikana olen kohdannut erilaisissa koulutuksissa paljon kirjastoväkeä,
varhaiskasvattajia ja opettajia. Koulutusten jälkeen virinneissä keskusteluissa
on noussut huoli siitä, että nykyinen lasten- ja nuortenkirjatarjonta ei ota
riittävästi huomioon ns. erilaisia oppijoita, joilla voi olla kieleen, keskittymiseen tai hahmottamiseen liittyviä ongelmia, tai verkkaisesti
lukutaidon omaksuvia koululaisia, puhumattakaan maahanmuuttajista. Esikoulu- ja alakouluopettajat ovat ilmaisseet huolensa
oikeasti helppolukuisen ja kotimaisen lastenkirjatarjonnan vähenemisen takia.


Koskimiehen monin kohdin omaelämäkerrallinen romaani kuvaa heltymyksellä syrjäisellä maaseudulla asuvan herkän pojan kasvukipuja. Rouva Huu pyrkii kuitenkin pitämään omavaloisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolia ja on sitä mieltä, että kustantajien on omalla markkinoinnillaan ja uusilla luokituksillaan lavennettava suuren yleisön tietämystä eri kohderyhmien rajoilla häälyvistä teoksista. Aikuistenromaaneina julkaistujen teosten ei siis pitäisi kisata Finlandia Junior -palkinnon huomiosta.
Lastenkirjahyllyn
varjolistalla on tänä vuonna seuraavat kuusi teosta
Kompakti kuvakirja, jossa
niukka teksti ja runsas kuvitus ovat balanssissa keskenään. Mitään ei ole liikaa
tai liian vähän. Lepakkopoika on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
Konstailematon
kuvakirja tunnekasvatuksesta viestii lapsille, että persoonan särmät ovat
yksinomaan hyvästä.
Empo ja oikea ystävä on arvioitu
Raikkaan
rohkea lastenromaaniesikoinen kajoaa moneen rankkaankin aiheeseen. Keskiöön nousee
silti Zaida-tytön omintakeinen persoona ja mystisiäkin sävyjä saava tarina,
josta kuultaa sopivasti läpi myös brittiläisen lastenfantasian pitkä perinne.
Zaidan ja lumienkelin arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.

Jäntevästi kirjoitettu, sekä sivumäärältään että intensiivisyydeltään sopivan mittainen road trip kahdesta erilaisesta nuoresta.
Palviaisen romaani on arvioitu eilen Lastenkirjahyllyssä.

Itsenäisten naisten hieno selviytymistarina, joka on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.
Vilja-Tuulia
Huotarinen: Kimmel, Karisto
Huotarinen
leikittelee tyttökirjallisuuden kliseillä mutta puuttuu myös nykytyttöyden
moniin haasteisiin koskettavasti ja omaan ajatteluun yllyttäen.
Kimmelin arvio
on julkaistu Helsingin Sanomissa.
Suomen Kirjasäätiön Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaat julkistetaan huomenna torstaina. Esiraadin puheenjohtajana on taidekasvatuksen professori Helena Sederholm, toimittaja Anne Moilanen sekä libristi Riitta Kähkönen.
3 kommenttia:
Hesariin tieto ehdokkaista lipsahti jo tänään. Nyttemmin on toivottavasti poistettu.
Tämä on ollut hieno vuosi, jälleen. Eikä ole vielä edes ohitse!
Minä kyllä taas pidin Ötökkämaan kielestä, sopi suuhuni oikein mukavasti ja jouduin lukemaan sen yhdeltä istumalta 2 ja 4 v. kohdeyleisölle :). Olin varma, että pituutensa vuoksi kirjaa luetaan useassa osassa mutta ilmeisesti tarina tempaisi mukaansa. Eli jos tekisin varjolistaa, Ötökkämaa voisi löytyäkin sieltä, kuten myös Empo ja Salmen Puluboin uusin, täysin subjektiivisesta näkökulmasta heitettynä! Lepakkopoika selvästikin pitäisi lukeman.
Mielenkiintoista lukea huomenna mitä virallinen raati ottaa esille. Toivottavasti lastenkirjat saavat paljon puhetta ja huomiota!
Kiinnostava varjokuusikko. Tuohon Kuninkaantiehen tutustuin vasta eilen ja vaikutti kyllä erinomaisen kiinnostavalta kirjalta. Toivon että saa nostoja ja lukijoita, kritiikkejä on ollut vielä ilmeisen vähän.
Samoin Leonardo oikealta vasemmalle (Teos) oli tästä lasten tietokirjalajityypistä komea esimerkki, väljä, hengittävä ja komeasti tehty.
Lähetä kommentti