Sanomalehtien Liitto ja Suomen Kustannusyhdistys
järjestivät alkusyksystä YK:n kansainvälisen lukutaitopäivän yhteydessä Isi lue
-kampanjan, jossa isiltä tivattiin perusteita sille, miksi he lukevat
lapsilleen.
Kilpailuun lähetettiin yhteensä yli 300 tekstiviestiä ja twiittiä.
Kilpailun voittajalle oli luvassa 2 000 euron edestä elektroniikkaa ja kunniamaininnan saaneet saivat kirja- ja sanomalehtilahjakortteja.
Rouva Huu on ylenpalttisen iloinen, että Suomessakin
toimerrutaan järjestämään tällainen perhelukemista kampanjoiva kilpailu, mutta
ei voi samalla olla sortumatta pieneen kyynisyyteen: entäpä jos palkintona olisikin ollut velvoite ostaa 2 000
euron lahjakortilla lastenkirjoja tai kirjoja ylipäätään – olisiko kisaan osallistunut
tämänkään vertaa lukuintoisia isiä?
Kilpailun voitto meni Pirkanmaalle ja Nokialle: kiinteistöhuoltoalalla
työskentelevän Juha Lappalaisen perustelu ”Lapseni, minä luen sinulle, koska
rakastan sinua”, vakuutti kolmihenkisen raadin ytimekkäällä kiteytyksellään.
Raadissa olivat mukana Sanomalehtien Liitosta liittojohtaja Jukka Holmberg, mediakasvatusasiantuntija Hanna Romppainen sekä johtaja Sakari Laiho Suomen Kustannusyhdistyksestä.
Raadissa olivat mukana Sanomalehtien Liitosta liittojohtaja Jukka Holmberg, mediakasvatusasiantuntija Hanna Romppainen sekä johtaja Sakari Laiho Suomen Kustannusyhdistyksestä.
Lappalaisella on seitsemänvuotias Toivo-poika, jolle hän
lukee muun muassa Risto Räppääjää,
Miina ja Manu -kirjoja ja
avaruusaiheisia tietokirjoja.
Isien lähettämissä viesteissä painotettiin erityisesti
yhteisten lukuhetkien tärkeyttä. Lisäksi isät korostivat lukemisen merkitystä
lapsen sanavaraston ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta.
”Viestit osoittavat, että yhdessä lukeminen on erittäin
tärkeä hetki sekä isälle että lapselle. Isät kuvaavat viesteissä lukemisen merkitystä kauniisti ja koskettavasti”, sanoo arviointiraatiin kuulunut Romppainen.
Alkuopetuksen kirjallisuuskasvatukseen paneutunut, Espoon Ymmerstan
kirjallisuuspainotteisen alakoulun opettaja Helena Linna on viisaasti sanonut, että
kaikki lasten lukemiseen liittyvä ponnistelu koulussa on jokseenkin turhaa, jos
opettaja ei myös itse omalla käytöksellään osoita oppilailleen, että on aidosti
innostunut lukemisesta.
Sama pätee mitä suurimmassa määrin myös perhelukemiseen: vaikka vanhemmat velvollisuudentuntoisesti lukisivat lapsilleen päivät
pääksytysten tuntitolkulla ääneen, mutta samaan aikaan muulla käytöksellään viestisivät, että
lukuharrastus ei todellakaan ole heidän juttunsa, niin vanhemmat tulevat vesittäneeksi viestinsä.
Lapsi aistii herkästi aikuisen aidon läsnäolon ja arvostaa sitä. Juuri tästä syystä tällaiset isien ja lasten yhteisen lukemisen puolesta propagoivat kampanjat ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Lapsi aistii herkästi aikuisen aidon läsnäolon ja arvostaa sitä. Juuri tästä syystä tällaiset isien ja lasten yhteisen lukemisen puolesta propagoivat kampanjat ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Gunilla Bergströmin Mikko Mallikkaan isä on toiminut isien ja lasten perhelukemisen lähettiläänä esimerkillisesti jo 1970-luvulta lähtien. Mikon isä haluaa rankan työpäivän jälkeen rentoutua sanomalehden, piipun ja oluen äärellä, mutta illalla isä lukee pojalleen iltasadun.
Mikon isä näyttää myös hyvin rentoutuneelta lukiessaan pojalleen iltasatua. Gunilla Bergströmin kuvituskuva kirjasta Mikko Mallikas on oikukas, (Weilin+Göös 1977). |
Vaasan varhaiskasvatuksen yksikön ja kirjastoväen järjestämässä koulutuksessa mietittiin äskettäin sitäkin, kuinka kurttuotsainen aikuinen selittää nykylapsille tuon Mikon isän alituisen piipunpolton: kenties isä tykkää puhaltaa saippuakuplia?
2 kommenttia:
Meillä isä on aina lukenut iltasatuja meille ja muistan edelleen kuinka juuri isä luki ainakin minulle juuri ensimmäistä Harry Potteria. Muutenkin isä on aina lukenut melko paljon.
Minusta on aina hölmöä, että piippuja ja muita sellaisia aina pitää selitellä lapsille tai millainen ongelma niistä tehdään juurikin vanhempien puolelta. En minä koskaan pienenä edes kiinnittänyt huomiota sille, että Muumipappa tai Rasmus Nallejen Kalle polttaa piippua. Mutta jos on hirveä hinku tuollaisia selitellä, niin eikös Mallikkaankin isän kohdalla piippua voi jo näinä vuosina selittää sillä, että kirjat sijoittuvat lähihistoriaan, jolloin ei ole tiedetty kuinka haitallista piipun polttelu voi olla.
Kiitos Iida lukumuistojesi jakamisesta!
… ja rouva Huulla ei itsellään ole mitään näitä piipun tupruttelijoiden lastenkirjaesiintymisiä vastaan, mutta totta on, että monet aikuiset keksivät kritisoida yhtä sun toistakin hankalaksi kokemaansa aihetta uusissa ja vanhoissa lastenkirjoissa.
Lähetä kommentti