Verevää merirosvoseikkailua

Juha-Pekka Koskinen: Benjamin Hawk. Merirosvon oppipoika, Karisto 186 sivua. Kansikuva ja lukujen alkuvinjetit Pete Revonkorpi.

Robert Louis Stevensonin Aarresaari on merirosvokirjallisuuden lyömätön klassikko. Monet nykypojat ovat lumoutuneet Pirates of Caribbean -elokuvien ja oheistuotteiden äärellä.

Hauskaa, että merirosvokirjallisuuden perinteitä pidetään yhä yllä myös kotimaisessa varhaisnuortenkirjallisuudessa!

Juha-Pekka Koskisesta on lyhyessä ajassa sukeutunut monipuolinen ja tuottelias kirjailija, joka kirjoittaa tasapuolisesti niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Lastenkirjailijana hän on ottanut haltuunsa niin lastenromaanin, kuvakirjan kuin runoudenkin. Kaikki lastenkirjoja yhdistää kauhu, jännitys ja seikkailu. 

Kotisivuillaan hän luonnehtiikin olevansa "kirjailija vailla genrerajoja ja hybristä". Hänellä on myös mielenkiintoinen koulutus: filosofian maisterin tutkinto matematiikan lisäksi luovassa kirjoittamisessa.

Kauhugenreen kuuluvien aiempien lastenkirjojen luontevaksi jatkoksi hän aloittaa nyt Benjamin Hawk -sarjan, joka ammentaa merirosvojen vaiherikkaasta historiasta ja sijoittuu olemassaoleville tapahtumapaikoille. 

Jyväskylän kirjamessuilla Koskinen kertoi Taija Tuomisen haastattelussa, että on muhitellut aihetta jo kymmenen vuoden ajan. 

Eletään 1600-luvun loppua. 14-vuotias Benjamin räytyy Portshmouthin sataman lähellä sijaitsevan suutarinverstaan apupoikana ja haaveilee vapaasta ja villistä merimiehen  elämästä:

– – Kaikki ikävimmät työt olivat Benjaminin heiniä, hankalat ompelukset, pienten niittien takominen koristevöihin, nahkurin verstaassa asiointi, kaikki mahdollinen. Ei ihme, että Benjaminin ajatukset harhautuivat kohti satamaa ja siellä keinuvia laivoja. Merellä hän saisi olla oma herransa, ainakin sitten, kun hänestä tulisi kapteeni tai perämies. Ja silloin hän saisi myös omaa rahaa, se olisi jotakin se.

Isoisä on vanha merikarhu, ja hänen muistelonsa kiihdyttävät tietysti Benjaminin kaukokaipuuta ja tyytymättömyyttä vallitsevaan tilanteeseen:

–   Kuule poika, tuntuuko sinusta joskus, että sydämesi pakahtuu täällä? Ettet saa henkeä ja yölläkin heräät tuijottamaan ikkunasta ulos? Näen sen korviesi asennosta, isäsi oli samanlainen, pirukaan ei pidellyt sitä poikaa aloillaan. – –

[– –] – Teet tietysti niin kuin äitisi käskee ja setäsi määrää. Mutta kun minä olin sinun ikäisesi, olin jo Gibraltarilla hakemassa lastia enkä tämän pahemmaksi tullut. Isäsi oli tuskin sinunkaan ikäisesi, kun teki ensimmäisen matkansa. Tietysti merillä on vaaroja mutta siellä olet myös vapaa. Kun tottelet kapteenia ja pelkäät Jumalaa, sinulle tuskin käy kovinkaan hullusti. Suutarinverstas on varmasti hieno paikka, jos tuntee olevansa suutari.

Ensimmäinen karkuyritys merille menee mönkään, mutta revanssissa Benjamin saa jo selustatukea isoisältä, joka sujauttaa hänelle myös nahkaisen pussukan.  Sen sisältö sysääkin pojan suoraan merirosvoaarteen etsintään.

Benjamin lyöttäytyy yksiin ikätoverinsa Willyn kanssa Black Swan -fregatissa. Kapteeni miehistöineen asettaa moneen kertaan Benjaminin taidot ja uskon koetukselle, mutta vähitellen hän lunastaa miehistön luottamuksen.

Benjamin on varttunut ilman isän roolimallia ynseän sedän puolivillaisessa holhouksessa. Jo aikapäiviä sitten kadonneen isän ja isoisän menneisyydestä ei perheessä syystä tai toisesta puhuta.

Merimiehen elämä näyttää toki myös kääntöpuolensa, ja koti-ikäväkin vaivaa aika-ajoin. Seikkailun tiimellyksessäkin poika kaipaa äitiä ja sisariaan. 

Juonikkaaasti Koskinen piilottaa tekstinsä lomaan myös elämänviisauksia lukijansa poimittavaksi:

Parempi on tietää, mitä on edessä kuin kulkea sokkona. 

Pirun paljon parempi on itkeä sitä, mitä tapahtuu tänään kuin sitä, mikä voi tapahtua huomenna.

Karanneen kalan perään on turha itkeä. 

Yritä ajatella sitä, mitä olet saanut, älä sitä, mitä olet menettänyt.

Merirosvojen reteä veljellisyys kokee kovia aarrejahdissa. Jännitteitä ja mysteerejä riittää vielä jatko-osienkin tarpeisiin.

Rouva Huu on viime aikoina pongannut monista kotimaisista lastenkirjoista lukutaitoon liittyvää agendaa.  Lieneekö se alitajuista vai täysin tietoista, sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että lapsille ja nuorille tuotantoaan suuntaavat kirjailijat puhuvat lukutaidosta ja -harrastuksesta kunnioittavasti ja kannustavasti. 

Hurjimmankin merirosvoseikkailun käänteissä on nimittäin tärkeää, että osaa lukea ja tulkita kartan symboleja oikein! Benjamin Hawk -sarjan avauksen loppukähinöissä tärkeää roolia näyttelee Willyn nuorempi sisar Betty, joka varmasti on keskushenkilönä myös tulevissa osissa.

Aiempien Koskisen lasten- ja varhaisnuortenkirjojen kannet ja kuvitukset on tehnyt hänen tyttärensä Miranda Koskinen, jolla on hyvin persoonallinen, mutta kauhukuvastossaan ehkä jopa hieman vieraannuttava ja kolkko tyylinsä. 

Uuden sarjan visuaalisen ilmeen on tehnyt varsin onnistuneesti jyväskyläläinen freelancekuvittaja Pete Revonkorpi. Jos jotain voisi vielä toivoa, niin lukijan jännityksen nostattamiseksi ja reittien havainnollistamiseksi sisäkannessa olisi voinut olla kartta, joka olisi kertonut laivan reitistä ja  aarresaaren sijainnista asiaankuuluvine merirosvohöysteineen.

Rauman kaupnginkirjasto on laatinut mainion listan  meriaiheisesta lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. 

Listaa  voisi vielä täydentää Juha-Pekka Koskisen kevään uutuuden lisäksi ainakin kahdella kuvakirjalla, Riina Katajavuoren & Christer Nuutisen Sumusaaren merirosvo ja Anssi Keräsen Lossi-Lassi ja meren salaisuudet, Maijaliisa Dieckmannin ahmimisikäisten sarjalla Merirosvo Svarttis sekä  Mintie Dasin Storm sisters –sarjan avauksella Kuohuva maailma (Rovio 2016). 

Ja lukutaidon alkuun suunnattujen helppolukuisten lastenkirjojen merirosvoaiheinen ikiklassikko on tietysti Jan Lööfin Vaarini on merirosvo.