Ystävyyden solmu pitää kiperissäkin käänteissä

Roope Lipasti: Thorin pöly, WSOY 2016. Kansikuva Istockphoto/ Riikka Turkulainen. Sarja-asu Laura Lyytinen.

Eri kokoisissa kustantamoissa on nyt toden teolla terhakoiduttu tekemään pojille täsmäkohdistettua luettavaa.

Urheilulajit, tietokonepelit ja vanhojen poikakirjojen eetosta mukaileva puhdasverinen seikkailu versovat nyt lukuisina variantteina ahmimisikäisten kotimaisessa kirjallisuudessa.

Roope Lipastin Thorin pöly on jatko-osa viime vuonna ilmestyneeseen Viikinkisolmuun. Se jatkaa kolmen kaveruksen, Viljan, Pekon ja viikinkipäälikkö Olavin Egil-pojan seikkailuja.

Sattumien summana seikkailunhalu ajaa lapset kiperään pulmaan, kun he haaksirikkoutuvat ja joutuvat vihollisheimon vangitsemiksi.  Vapauden menetys käy kaikkien itsetunnon päälle:

Aurinko nousi ja laski Hiittisten yllä aivan kuten ennenkin, mutta kaikki oli silti toisin. Ei olut ollenkaan sama antaa valonsäteiden hivellä ihoa kun ei ollut vapaa, eikä saanut itse päättää mitä elämällään ja päivillään teki. Se oli orjan osa. Ja orjia Egilistä, Pekosta ja Viljasta oli nyt tullut, sillä Gorm oli heidät kuninkaalle lahjoittanut, eikä siinä auttanut mikään.

Kului viikkoja, eikä lamauttava tunne hellittänyt. He olivat kuin hämähäkinseittiin sotkeutuneita. Kaikki oli nahkeaa ja vaikeaa ja liikkuminen tuntui siltä ettei jaksaisi jalkaa nostaa. Hämärä ympyröi silmiä keskipäivälläkin ja alati oli sydämessä suru ja pelko ja yksinäisyys. He saattoivat vain muistella päiviä, jotka olivat olleet aurinkoisia ja mukavia ja jopa tylsiä. – –

Ei liene kaukaa haettua verrata Lipastin lastenromaanin lasten kohtaloa pakolaislasten tänä päivänä kokemaan turvattomuuteen.

Vaaleahiuksisen Viljan tulevaisuutta uhkaa tulla väkisin naitetuksi vanhalle rahjukselle, Gormille. Tämä uhka kirvoittaa kolmikon lopulta laatimaan yhteisen salajuonen, jossa keskeistä roolia näyttelee viikinkien kehittelemä salainen ase, räjähdysherkkä Thorin pöly.

– Viikinkisolmu, sanoi Pekko. 

– Viikinkisolmu, vastasi Egil. 

Se tarkoitti, että heidän kolmen suhde oli kuin merimiesten tekemä viikinkisolmu. Solmussa oli kolme lenkkiä, jotka kietoutuivat toisiaan vasten sitä lujemmin mitä enemmän köyttä repi. He pitäisivät yhtä.
 

Yhteistyö tuottaa tulosta. Egilille tarjoutuu tilaisuus tehdä sovitus isänsä kanssa, ja Pekossakin nousee uusi toive vanhempien eloonjäämisestä. Vilja haluaa keskittyä entistä paneutuneemmin kansanparantajan taitoihin. Egilin ja Viljan välillä kipunoi myös lempi, mutta vielä aika pidättyneesti.

Lipastin lastenromaanissa kolme keskeistä toimijaa piirtyvät kaikki tasapäisinä hahmoina ja tulevat lukijalle läheisiksi. Oman kiehtovan säikeensä romaaniin tuo se, että tapahtumat sijoittuvat olemassa oleviin kulttuurimaisemiin, muun muassa Liedon Linnavuorelle. 

Ja kiinnostavaa on sekin, että sarjan avannut Viikinkisolmu on jo käännetty italiaksi! Pohjoismaiselle viikinkieksotiikalle on siis selvästi kysyntää.

Thorin pölyä edeltänyt Viikinkisolmu on yksi LukuVarkaus -palkinnon kuudesta ehdokkaasta. 

3500 euron suuruisesta LukuVarkaus -palkinnosta kisaavat myös  Jukka Itkosen Sirkusjuna saapuu kaupunkiin (Lasten Keskus 2015), Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan Saalistaja (WSOY 2015), Katja Krekelän Hurjalinna (Tammi 2015), Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu runoilijoina (Tammi 2015) sekä  Netta Waldénin Ruben ja kadonneet karaatit (WSOY 2015).

Esiraati luki noin 80 Suomessa viime vuonna suomeksi ilmestynyttä lastenromaania. Raati arvosti kolmen teoksen huumoripainotusta erityisesti ja innostui pitkästä aikaa myös perinteisestä Merja Jalon hevoskirjasta.

Kuudesta ehdokkaasta viisi on ollut aiemminkin ehdolla samalle palkinnolle.  

Lopullisesta voittajasta päättää Vekara-Varkaus-festivaaliviikolla kesäkuun alussa  kuuden lapsen raati, joka koostuu Varkauden Puurtilan ja Reponkankaan koulujen 3.–6.-luokkalaisista lapsista.