Asko Martinheimo:
Kidukset, novelli kokoelmasta Isojalkainen poika. Kuusi tositapausta, 142
sivua, WSOY 1996. Kansikuva Martti Ruokonen.
Toisinaan jokin uutinen tai julkisuudessa syystä tai toisesta ajankohtainen ilmiö
palauttaa rouva Huun mieleen tietyn jo aikapäiviä sitten ilmestyneen lasten-
tai nuortenkirjan ja joskus myös yksittäisen kertomuksen, tarinan tai sadun.
En
ota nyt kantaa Särkänniemen delfiinien siirtoon Attican eläintarhaan Kreikkaan,
vaan keskityn Asko Martinheimon
hienoon novelliin, joka löytyy 20 vuotta sitten ilmestyneestä kokoelmasta Isojalkainen poika. Kuusi tositapausta.
Sama
novelli ilmestyi viime vuonna myös toimittamassani kokoelmassa Panttivanki ja muita kertomuksia
(Opetushallitus 2015) Ari Saanion selkomukauttamana ja Jussi Kaakisen upeasti
kuvittamana.
Novelli
on yksi Martinheimon lyhytproosan helmistä.
Kidukset
kertoo pojasta, joka haluaa akvaarion.
Vanhempien mielestä toive on outo, eihän kaloja voi ulkoiluttaa eikä siten liioin päteä naapurustonkaan silmissä.
Kunnianhimoiselle
isälle ei ihan pieni allas riitäkään, ja isä hankkii isoimman mitä rahalla saa.
Mutta sekin on isän silmään liian pieni… ja aina vain isompi on hankittava,
jotta isäkin saa pojan harrastuksesta osansa.
Isän suuruudenhulluus menee jo äärimmäisyyksiin, mutta pojalle se tarjoaa houkuttelevan mahdollisuuden.
Pojasta
tulee asuinalueen julkkis, kunnes armahtava kevätaurinko tekee tehtävänsä, ja olohuoneen
ikkunan takana kurkistelevat uteliaat jäävät leväverhon taakse…
 |
| Jussi Kaakisen kuvitusta Asko Martinheimon novelliin Kidukset kokoelmassa Panttivanki ja muita kertomuksia (Opetushallitus 2015). |
Martinheimon
novelli on absurdi ja visuaalisesti huima. Lukija näkee pojan vähittäisen muodonmuutoksen elävänä mielessään.
Ylen
Pirkanmaan alueuutiset julkaisi toissapäivänä Särkänniemen delfinaarion pitkäaikaisimman
eläinkouluttajan, Kai Mattssonin, haastattelun.
Mattson on työskennellyt Särkänniemen delfiinien kanssa yli 30 vuotta.
Mattson
on Asko Martinheimon (oik. Mattsson, 1934–2002)
poika, ja eittämättä kirjailija-isä on lainannut novelliinsa poikansa
kiinnostuksen kohteita, fantastisilla elementeillä arkea taittaen.
1 kommentti:
Mahtavaa, että nostit tämän novellin.
Isojalkaisella pojalla on hyllyssäni klassikon paikka. Niin ison vaikutuksen se teki aikoinaan että tulee kulkemaan mukana aina. (Eikä vaikutteita liene vaikea havaita.) Minulla sattuu vielä olemaan kirjassa tekijän omistuskirjoitus.
Sari P.
Lähetä kommentti