torstai 20. syyskuuta 2018

Pojat leikkivät sisällissotaa












Kalle Veirto: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka sotapoluilla, kuvitus Jari Paananen, 162 sivua, Karisto 2018. 







Henkka perheineen pääsee avustajaksi Lahdessa kuvattavaan elokuvaan, joka sijoittuu kansalaissodan oikeille tapahtumapaikoille, muun muassa Hennalaan. Henkan isoveli on tehnyt kavereidensa kanssa videon youtubeen, ja siihen on uskottavuuden nimissä lainattu isoisoisän venäläistä sotilaskivääriä. 

Näistä aineksista kehkeytyy Kalle Veirton velmuilevaan tyyliin sakea soppa, jonka keskiöön nousee poikien mittelö paikallisen rähinäjengin kanssa.

Kaikki oli edelleen leikkiä, muille paitsi mulle. Muidenkin osalta se oli lähtenyt karkaamaan hurjaksi siinä kohtaa, kun mä ja Keskisormi-Naukkurinen ilmaannuttiin taistelukentälle. Mä en ollut varma, tajusivatko kaikki, millainen sakinhivutus olisi tulossa, jos me jouduttaisiin isopäiden klaanin peukaloruuviin.

Alakoulun opettaja on parhaansa mukaan yrittänyt johdattaa oppilaita sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Henkka toteaa, että lahtelainen sotahistoria ei sinällään ole häntä hetkauttanut, sillä 

– – me oltiin totuttu rankkoihin juttuihin. Kuka jätkä nyt ei toisinaan pelaisi konsolilla sotapelejä? Mä itse olin maailman parhaassa sotapelissä, Kill ´em allissa, lahdannut konekiväärillä ja käsikranaateilla yhden maihinnousupataljoonan viimeiseen pikseliin. 

Lahden miljöö on tunnistettavasti paikannimiä ja maastonmuodostuksia myöten mukana. Mainituksi tulevat myös Cheekin kovat kotikulmat, Saksalan asuinalueen Patomäki.

Taistelun tiimellyksessä älypuhelimia käytetään periskooppeina ja koodiviestejä yritetään lähettää sukulaisille avun saamiseksi. 

Äkkikäänteisiä tapahtumia keritään lopussa takautumina umpeen hieman keinotekoisesti. 

Henkan isäkin toteaa:

Minä en ymmärrä koko jutusta kuin jotain alusta ja osan lopputuloksesta. Mitä siinä välissä tapahtui, siitä ei luultavasti kukaan ulkopuolinen tule hullua hurskaammaksi. 

Jari Paanasen kuvitusta on niin niukasti, että se ei puolla paikkaansa lainkaan. 


Sisällissodan tapahtumat ovat tänä vuonna esillä myös Laura Lähteenmäen Lastenkirjahyllyssä aiemmin arvioidussa nuortenromaanissa Yksi kevät  ja Mike Pohjolan romaanissa Sinä vuonna 1918 (Gummerus 2018), jossa lukija aivan konkreettisesti joutuu valitsemaan, haluaako olla punaisten vai valkoisten puolella. 





2 kommenttia:

Matti Karjalainen kirjoitti...

Luin kirjan juuri tuon sisällissota-teeman varjolla, ja petyin kyllä lopputulokseen. Vuoden 1918 tapahtumista olisi voinut kertoa mielenkiintoisella tavalla nykypäivään sijoittuvan lastenkirjan kautta, vaan nyt piilevä potentiaali hukkui lähes kokonaan ja jäljelle jäi vaan mitäänsanomatonta kouhottamista paikasta toiseen.

Rouva Huu kirjoitti...


Samaa mieltä, Matti. Henkka & Kivimutka -sarja on tietysti luotukin sisällöltään kepeäksi, mutta olisi kieltämättä ollut mainio tilaisuus yllättää ja nostaa Lahden paikallishistoria OIKEASTI ja lukijaakin kiinnostavalla tavalla isommin esiin.