Nörttipojastakin löytyy luovaa potentiaalia

Jari Mäkipää: Masi Tulppa rooli päällä, kuv. Jussi Kaakinen, 95 sivua, Tammi 2018.

Jari Mäkipään viime vuonna alkanut Masi Tulppa -sarja on selvästi suunniteltu nykimään poikia pelikonsoleiden äärestä myös kirjojen lukijoiksi.

Masi Tulppa on jäänyt pahasti nalkkiin pelaamiseen ja vanhemmat näyttävät jo luopuneen toivosta sen suhteen, että Masin kiinnostuksen kohteet siitä laajenisivat. Masilla on huoneessaan jääkaappi täynnä pitsaa, joten hänen ei juurikaan tarvitse poistua huoneestaan. 

Vanhemmat ovat lähdössä hoitamaan parisuhdettaan terveyskylpylään ja Masi on ilmoitettu koodausleirille. 

Vai  onko sittenkään?  Itse asiassa taitaakin olla kyse vanhempien ovelasta juonesta saada poika tuulettamaan päätään luovan ilmaisun leirille. 

Joka tapauksessa Masille on luvattu uusi pelikonsoli ja kohdakkoin ilmestyvä uusi Ninja-peli siitä hyvästä, että ihmisarka ja hygieniasta tarkka poika ylittää estonsa ja haastaa itsensä viettämään  viikon muiden ikätovereidensa kanssa kesäleirillä. 

Naapurin maanvaiva, leirillä jo kolmatta kertaa oleva Masin ikätoveri Pellervo Hulmukka, koituu lopulta Masin pelastukseksi. 

Ilmaisutaitoleirin vetäjät ovat karismaattisia tyyppejä – Leri Moukari ja
Hippa Lempinen. Jussi Kaakisen kuvitusta Jari Mäkipään 
lastenromaaniin Masi Tulppa: rooli päällä (Otava 2018). 

Leiriä vetävät testosteronia puhkuva kehonrakentaja Leri Moukari ja impulsiivinen, pirskahteleva taidekasvattaja Hippa Lempinen. 

Omasta erinomaisuudestaan tietoinen ja vähän nokkava Sindi-tyttö tosin tuntuu olevan varsinaisia ohjaajia tehokkaampi organisaattori, joka järjestää itselleen työstettävän näytelmän tähtiroolit ja jättää muut varjoon.  

Sindillä on varma näkemys roolituksesta ja juonen
kehittelystä. Jussi Kaakisen kuvitusta Jari Mäkipään 
lastenromaaniin Masi Tulppa: rooli päällä (Otava 2018). 

Kirjan lopussa totean Leri Moukarin tapaan: "Kyllä draamaa tarvitaan, muuten menee lässytykseksi", eli hiukan enemmän kierrettä ja tarinaa olisi tarvittu jännitteen ylläpitämiseen. 

Myös Masi itse on tietoinen, kuinka yleisö lumotaan: 

Tarinaan täytyy saada vääntöä, voimaa ja muskeleita. Muuten kukaan ei pysy hereillä katsomossa. Ei ainakaan kukaan tosiäijä. 

Omissa oloissaan viihtyvälle Pasille leirikokemus on
jopa ensin vähän ahdistava: hän laskee tuskastuneena tunteja, jotka
joutuu viettämään leirillä. Jussi Kaakisen kuvitusta Jari Mäkipään
lastenromaaniin Masi Tulppa: rooli päällä (Otava 2018). 

Masi ei kuitenkaan suostu Sindin ideoihin ja hän ryhtyy kirjoittamaan juonenkäänteitä vähän uusiksi ja asettaa näin muillekin leiriläisille enemmän haastetta. 

Leirin päätteeksi esitettävä näytelmä on myönteinen yllätys paitsi Masille itselleen niin myös hänen vanhemmilleen, jotka ovat selvästi ylpeitä nörttipoikansa uusista taidoista.  

Leirin päätteeksi näytelmä esitetään tietysti vanhemmille. 
Jussi Kaakisen kuvitusta Jari Mäkipään 
lastenromaaniin Masi Tulppa: rooli päällä (Otava 2018). 

Siihen nähden, että kyse on kuitenkin alakoululaisille ja lähtökohtaisesti vähän lukeville pojille suunnatusta kirjasta, tekstikoko olisi voinut olla isompi ja ladonta väljempää. 

Jussi Kaakisen kuvitusta on onneksi lähes joka aukeamalla. 

Lukujen otsikkoina on sarjakuvakuplien huudahduksia tai ääniä.  

Masi työstää omaa supersankaritarinaa, ja tästä syystä supersankarisarjakuvien ja -elokuvien kuvasto on myös kuvituksessa isossa roolissa.

Nykyiset 30–40-vuotiaat miehet ovat kasvaneet oman lapsuutensa ja nuoruutensa sarjakuvien parissa, ja nyt he haluavat tuoda tätä graafista, kuvavetoista ilmaisua myös uusille lukijoille. 

Toisaalla opettajat viestivät, että nykylapset ja -nuoret eivät enää osaa lukea sarjakuvaa eivätkä pysy kärryillä sen kerronnasta. 

Eli haasteita riittää.