Kobi Yamada & Mae Benson: Olipa kerran idea, suomentanut Raija Rintamäki, 34 sivua, Kumma 2020.
Hieman kokeellisempien käännöskuvakirjojen julkaiseminen näyttää siirtyvän Suomessa entistä enemmän pienille ja erikoistuneille kustantamoille.
Yksi uusimmista on Kumma kustannus, joka on irtaantunut lastenkirjallisuuden osalta kasvatusalan ammattilaisten tietokirjoihin keskittyneestä PS-kustannuksesta.
Kobi Yamadan & Mae Besomin What Do You Do With an Idea? on ilmestynyt alunperin Yhdysvalloissa jo vuonna 2013 ja yltänyt mm. New York Timesin eniten myytyjen lastenkirjojen listoille.
Käännösoikeudet on myyty 26 maahan ja ensi keväänä kirjan pohjalta valmistuu animoitu lyhytelokuva.
Kuvakirja on jälleen hyvä esimerkki tarkkaan brändätystä tuotteesta, josta on tullut kansainvälinen ilmiö. Tekijät ovat julkaisseet samalla konseptilla jo muitakin teoksia.
Uskon niiden lohdullisen sanoman puhuttelevan kenties jopa lapsiyleisöä paljon enemmän työpaineissa kipuilevia, luovuutensa ja työn ilonsa hukanneita uraorientoituneita aikuisia.
Olipa kerran idea kannustaa luottamaan intuitioon.
Perustarina on ihailtavan kompakti ja pelkistetty.
Pieni lapsi kokee ison oivalluksen, idean, joka esitetään oivaltavasti kruunupäisenä kananmunana, jolla on jalat.
Ensin en pitänyt sitä juuri minään. Ihmeen hauraskin
se näytti olevan. Minulla ei ollut sille mitään käyttöä.
Niinpä päätin vain unohtaa sen.
En ollut tietääksenikään siitä.
Mutta idea ei jätä lasta rauhaan. Se vaatii huolenpitoa ja hoivaakin:
Sitä piti ruokkia. Se halusi leikkiä.
Se vaati paljon huomiota osakseen.
Varovaisesti lapsi yrittää esitellä ideaansa myös muille, mutta suurin osa suhtautuu siihen hämmentyneesti.
Mutta idea on ja pysyy, ja lapsi ottaa sen vihdoin omakseen.
Kuvakirjan jujuna on lakonisen, niukan ja siksi niin viisaan tekstin lisäksi kiinalaisen Mae Besomin taidokas, tarkkapiirteinen, lyijykynää ja vesiväriä yhdistävä kuvitus, jossa värit lisääntyvät vaivihkaa ideasta myös ympäristöön, kun lapsen poskiin tulee punaa ja vihreiden lehtien värit voimistuvat.
Beson on valmistunut Sichuanin kuvataideakatemiasta ja hän on Kiinan johtavia lastenkirjakuvittajia. Hänellä on myös kokemusta sarjakuvan ja tietokonepelien kuvittajana. Hän ihailee japanilaisen animaatio-ohjaajan Hayao Miyazakin töitä.
Olipa kerran idea on hyvä esimerkki ilmaisultaan vähäeleisestä, mutta juuri siksi niin vahvasta kuvakirjasta, joka juuri näennäisen niukan ilmaisurekisterinsä vuoksi puhuttelee poikkeuksellisen monenikäisiä lukijoita.
Raija Rintamäen suomennos on simppeli ja konstailematon, kuten eleettömän tekstin tulkinnan tulee ollakin. Silti lyhyissä virkkeissä on myös vivahteita. Suomennoksessa on ääneen lukemiseen hyvä rytmi.
Lasten ja nuorten kanssa kuvakirjaa voi hyödyntää monen erityisen teeman avaajana ja yhteisen keskustelun käynnistäjänä.
Kuvakirjan kanssa voi työstää monia identiteettiin, itseluottamukseen, rohkeuteen, luovuuteen, omien voimavarojen ja vahvuuksien löytämiseen ja toisten kunnioitukseen liittyviä aihealueita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti