Hannu Hirvonen: Jääpeilin vanki, kuvittanut Johanna Taskinen, 231 sivua, BoD 2020.
Mummon mukaan Sallilla oli lahja nähdä satua ja ihmettä kaikkialla. Joskus siitä oli haittaa, vaikka silloin kun unohtui unelmoimaan omiaan kesken koulutunnin. Useimmiten ei. Joskus se teki kaislikonreunasta tanssisalin.
Olen lukenut viime päivinä useampia uusia kotimaisia saturomaaneja, kirjan toisensa perään, ja ihmetellyt tekijöiden kekseliäisyyttä, kerronnan ja yksityiskohtien vivahteita ja tapoja, joilla he tuovat niihin kiinnostavia peilauspintoja myös reaalitodellisuuteen.
Hannu Hirvosen Jääpeilin vanki ammentaa viktoriaanisen lastenkirjallisuuden nonsensesta.
Näitä aineksia on ollut jo hänen aiemmassakin tuotanossaan, erityisesti Murisevan metsän eläimistä kertovissa, Tammen julkaisemissa helppolukuisen Keltanokka-sarjan kirjoissa.
Hirvonen kuuluu viime vuonna perustettuun VaLas-kollektiiviin eli "vapaisiin lasten- ja nuortenkirjailijoihin".
Hirvosen saturomaanin järjenvastaisessa, absurdissa dialogissa kajastelee selkeästi tunnistettavana Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa.
Sympaattisten ja kieroilevien eläinten kuvaus tuo mieleen myös Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee -eläinsadun ja H. C. Andersenin sadun Peukaloliisa.
 |
Rupikonna kadehtii Allin isoäidin kutomaa punaista kaulaliinaa. Koristeellinen kaunokirjoitus ei ole lukujen nimissä kovin helppolukuista, jos ajatellaan romaanin otollisimmaksi kohderyhmäksi hiljattain lukemaan oppinutta lasta.Johanna Taskisen kuvitusta Hannu Hirvosen saturomaaniin Jääpeilin vanki (BoD 2020). |
Alli-tyttö on isoveljensä kanssa meren jäällä luistelemassa ja ajautuu virtapaikkaan.
Jää pettää ja tyttö päätyy yrmeän, itsekkäitä aforismeja suosivan omistushaluisen rupikonnan hallitsemaan vedenalaiseen valtakuntaan.
Rupikonna ristii tytön uudelleen Olmiinaksi ja syöttää hänelle lootuksenkukkia, joiden tarkoituksena on sumentaa mieli taipuisaksi konnan aikeille.
Alli-Olmiina joutuu kansansatujen sankarien tapaan kolmesti erilaisiin tulikokeisiin, joista hän kuitenkin selviää ystävällisen jäämyyrän ja muiden apurien myötämielisyyden ansiosta.
 |
Vaaleanvihreä pieni sammakko on saanut kunniaviran palvella paasipoikana konnaa hääjuhlassa. Johanna Taskisen kuvitusta Hannu Hirvosen saturomaaniin Jääpeilin vanki (BoD 2020). |
Konna tahtoo Alli-Olmiinan vaimokseen, ja häät lähestyvät vääjäämättä…
Vedenalaisessa maailmassa Alli työstää myös suhdettaan koulukavereihinsa Iirikseen ja Emiliaan ja mummon kuolemaan.
Mummon kutoma pitkä punainen kaulaliina toimii symbolina rakkaudelle, välittämiselle ja elämänhalun voittamiselle.
Mummo myös puhuttelee myyrämummon hahmossa Allia:
– Huuda ne ikävät asiat vaikka tuuleen. Ihmistä auttaa kun hän edes yrittää tehdä asioille jotain. Vaikka se olisikin ihan järjetöntä. Älyttömyyksiä vastaan järjettömyydet toimivat oikein hyvin. Ja pienistä siemenistä kasvaa suuria asioita. Esimerkiksi linnunsiemenistä.
Rupikonnan isosisko Airi tulee kuokkavieraaksi häihin ja konnien keskinäinen valtataistelu koituu lopulta myös Ailin pelastukseksi.
Korskeaan elämään mieltyneen konnan valtakunnassa on krumeluuria ja säihkettä ja sitä samaa löytyy myös Hannu Hirvosen omintakeisesta satuseikkailusta.
Nimenomaan rohkea nonsense-elementtien hyödyntäminen tekee Jääpeilin vangista erityisen mieleenjäävän lukuelämyksen.
Omakustanteiden isoimpana haasteena on usein kuvitus.
Johanna Taskinen on taiteen maisteri ja ammattikorkeakoulusta valmistunut kuvataiteilija. Hän on Kuvittajat ry:n jäsen ja saanut yhdistykseltä apurahan Hirvosen saturomaanin kuvitustyöhön.
Taskisen mustavalkoinen, ääriviivoiltaan jykevä kuvitus levittäytyy poikkeuksetta koko sivulle. Tarinan keskushenkilöiden sijasta hän on valinnut kuviinsa enemmän koristeellisia vedenalaisia kasvustoja.
Kuvitusta olisi kernaasti saanut olla enemmänkin. Toisaalta vähäinen kuvitus antaa tämäntyyppisessä saturomaanissa aina enemmän sytykkeitä lukijalle visualisoida itse tapahtumat mieleisikseen omassa mielikuvituksessaan.
Taitto on rivitykseltään miellyttävän väljää ja kappaleiden väliin on jätetty tilaa. Siksi Jääpelin vanki sopiikin hyvin hiljattain sujuvan lukutaidon omaksuneen lapsen itse lukemaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti