Hurja viikinkiseikkailu, parhaimmillaan ääneen luettuna

Hannele Huovi: Viikinkipoika Turn Hurjapää, kuvittanut Paula Mela, 125 sivua, Tammi 2020.

 

 

Turn Hurjapään kotimaa oli kuin liikaa paistettu kakku. Maa halkeili ja liikkui ja kaikki tiesivät, että syvällä maa saattoi olla vielä kuumaa ja sulaa. Maata ei saanut kiusata tai ärsyttää, ettei se harmistuisi ja purskauttaisi jostain vuoresta tulta ja tulista velliä asukkaidensa päälle.

 

Parhaissa tarinoissa on aina totuuden siemen.

 

Hannele Huovin seikkailusatu Turn Hurjapää on saanut kimmokkeensa suvun voimamiehestä, joka nosti hevoset, kärryt ja matkustajat ojasta. 

Huovi on halunnut kirjallaan myös kunnioittaa veljensä tarinankerrontataitoja ja tehdä samalla kunniaa Islannin mytologialle ja maan karulle luonnolle.

 

Parhaimmillaan Turn Hurjapää on aikuisen ääneen lukemana. Huovi kirjoittaa vivahteikasta, elävää kieltä, jossa on ääneen lukemiselle poikkeuksellisen hyvä poljento.

Turnin spontaanius hämmentää aika ajoin
myös hänen vanhempiaan. Paula Melan kuvitusta
Hannele Huovin lastenkirjaan
Viikinkipoika Turn Hurjapää (Tammi 2020). 

 

Turn syntyy hurjan viikinkikuninkaan Sigmund Sisupussin ja runoilevan kuningattaren Ingrid Perhosen esikoiseksi. 

Jo vauvana Turn hämmästyttää kaikki nopean kasvuvauhtinsa, määrätietoisen luonteensa ja voimiensa takia. Vauvan röyhtäys hämmästyttää kaikki, sillä siitä syntyy ”ennennäkemättömän kumea ja täyteläinen ääni”.

 

Snorri Kivenkilkuttaja tekee Turnille oman riimukiven, johon kaiverretaan pojan hämmästyttävät taidot myös tulevien polvien tietoon. Näin pienen pojan tulevaisuus näyttäytyy siis valmiiksi kiveen hakatulta!

 

Omapäinen Turn lähteekin jo varhain omille teilleen ja tutkimusmatkoille, jotka ulottuvat aina jättiläisten maille Jotunheimiin asti. 

 

Turn ei epäröi lähteä pelottelemaan edes pahamaineista berserkkisoturia joka on häätänyt jättiläiset. Hän ottaa mukaan kissansa, koska sillä oli ”kykyä, tilannetajua ja taiteellista silmää”. 

 

Berserkkisoturi on näin hurja ilmestys! 
Paula Melan kuvitusta Hannele Huovin lastenkirjaan 
Viikinkipoika Turn Hurjapää (Tammi 2020). 

Uhkarohkealle matkalleen hän saa kansansatujen tapaan apureikseen vielä ilveksen ja kotkan. 

Omintakeisten ”rauhanneuvotteluiden” tuloksena hurja berserkki ymmärtää, että ”yhteiset asiat kannatti yhdessä hoitaakin ja päätti opetella neuvottelemaan”.

 

Toiselta retkeltään Turn tuo äidilleen peuran, joka syö mielelllään runoja.

 

Kuvakerronnan lakien mukaisesti
sankari on palaamassa takaisin kotiin,
eli suunta on oikealta vasemmalle. Paula Melan
kuvitusta Hannele Huovin lastenkirjaan 
Viikinkipoika Turn Hurjapää (Tammi 2020). 
 

Turnin kestävyyttä koetellaan myös ensimmäisellä pitkällä laivamatkalla, kun viikingit lähtevät myymään turkiksia ja meripihkaa. 

Koti-ikäväkin yllättää, ja Turn huomaa ymmärtävänsä paremmin äitinsä rakkautta runoihin. 

Veikeästi – ja viisaasti – Hannele Huovi tuo lapsilukijalle ajatuksen runojen tunnekuvaston hyvää tekevästä ja jopa terapeuttisesta vaikutuksesta:

 

Hetken Turn muisteli Ingrid Perhosen runoja, niitä virtasi ja tulvi mieleen kaukaa lapsuudesta. Hänen ei erityisesti tarvinnut muistella, sillä hän muisti ne helposti. Ne olivat kuin hiilellä kirjoitettuja hänen iholleen. Ja nyt hän äkkiä ymmärsi äitiään: runot ja laulut lohduttivat ihmisiä, kun hän on kaukana omiensa luota. Runot pitävät pystyssä. Ne olivat matkasauvoja tai tukikeppejä.

 

Turn ymmärtää myös jöröjä jättiläisiä ja hälventää
valtakunnan asukkaiden niihin kohdistamia ennakkoluuloja.  
Paula Melan kuvitusta Hannele Huovin lastenkirjaan 
Viikinkipoika Turn Hurjapää 
(Tammi 2020). 

Matkalta palaa monin tavoin viisaampi ja kokeneempi nuorukainen, jonka seikkailuista kuulisin mielelläni vielä lisää. 

 

Paula Mela on luonut sävykkään ja sopivan humoristisen kuvitustyylin, jossa huomio kiintyy rotevien jättiläisten lisäksi Turnin ilkikuriseen olemukseen ja huikaisevan hienoihin maisemiin.