Uusissa kuvakirjoissa selkeä viesti: kavereita ei saa syödä saati kiusata

Anneli Kanto & Noora Katto: Veera Virtanen ja kiusaaja, 30 sivua, Karisto 2020.

Ryan T. Higgins: Kavereita ei saa syödä! Suomentanut Emilia Miettinen, 40 sivua, Into Kustannus 2020.

 

Kiusaaminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat olleet lastenkirjojen vakioaiheena jo pitkään.  

 

Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -sarjassa työstetään lasten arkisia ohimeneviä ongelmia ja elämän pieniä, mutta merkittäviä käännekohtia.

 

Sarjan 11:nnessä osassa ekaluokkalainen Veera hämmentyy, kun hän saa kesken oppitunnin pulpetileen ikäviä lappuja ja tekstiviestejä puhelimeensa.

Katseet ja asennot kertovat paljon. Noora Katon kuvitusta 
Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa 
Veera Virtanen ja kiusaaja (Karisto 2020).

Veeran paha olo ja ahdistus tulee konkreettisesti esille, kun hän miettii keinoja tilanteen ratkaisemiseen:

Veera tekee illalla kotiläksyjään. Hän lukee ja kirjoittaa.

 

Kiusauslaput ovat repun pohjalla.  

Veera katselee niitä ja hänellä on paha mieli. 

  

Hän tietää, että pitäisi kertoa äidille ja isälle. Pitäisi kertoa opettajalle.

Mutta se olisi kantelemista ja kanteleminen on rumaa. 

Veera ei tiedä, mitä tehdä.

Hän päättää, ettei ole huomaanvinaan. Hän ei tee mitään.

Ehkä kiusaaja sitten lopettaa. Tai kiusaajat. – – 

 

Kuten usein tosielämässäkin, niin myös Veeralta vaaditaan pahasta olosta ja hämmennyksestä huolimatta sinnikkyyttä ja oma-aloitteisuutta, jotta ikävä asia selviää ja ”syyllinen” paljastuisi.  

Kiusaamisepisodi saa alkunsa naruhyppelystä, 
ja kun kriisitilanne saadaan sovittua, kaikki hyppivät narua 
iloisina ja silminnähden helpottunena! Noora Katon kuvitusta 
Anneli Kannon tekstiin kuvakirjassa Veera Virtanen ja kiusaaja
(Karisto 2020).

 

Veera Virtanen ja kiusaaja kertookin koulukiusaamista enemmän alakouluikäisten monimutkaisista kaverikuvioista ja keskinäisen lojaaliuden tiukasta vaateesta. 

 

Arkinen tarina antaa hyvän pohjan lähteä keskustelemaan aiheesta. 

Virtasen perheen viisi lasta ovat hyvin omatoimisia. 

Tässäkin sarjan osassa lapset ratkaisevat ongelmat itse ilman, että asia päätyy lainkaan aikuisten tietoisuuteen.

 

Noora Katon pelkistetyissä kuvissa lasten kulmakarvojen asennot ilmentävät usein tunnetiloja. Katto on myös johdonmukaisesti rajannut kaikki aikuiset kuvistaan ulos. Luultavasti sarjan suuri suosio leikki-ikäisten, eskareiden ja alkuopetuksen oppilaiden keskuudessa johtuu juuri tästä radikaalista ratkaisusta.

 

Yhdsvaltalaisen Ryan T. Higginsin Kavereita ei saa syödä (alk. We Don´t Eat Our Classmates, 2018) lähestyy kiusaamista vähän brutaalimmalla kierteellä. 

”Millaisia luokkakaverini ovat? 

Ovatkohan ne kivoja? Montako hammasta niillä on?” 

Se etenkin askarrutti Eppua kovasti.

 

 

 

Dinosaurus, Tyrannosaurus Rex eli Eppu, aloittaa eskarin ja on syystäkin jännittynyt. 

Kaikki muut luokkakaverit ovat nimittäin ihmisiä.  

 

Eppu ei voi vastustaa kiusausta, ja niinpä se popsii heidät suuhunsa.

 

Mutta opettaja toruu sitä:

 

Luokkakavereita ei saa syödä! 

Ole hyvä ja sylje heidät ulos heti paikalla.

 

Eppu tekee niin kuin käsketään.

 

Joukon ulkopuolelle sulkeminen ja hyväksytyksi tuleminen
havainnollistetaan kuvituksessa. Ryan T. Higginsin kuvitusta 
kuvakirjaan Kavereita ei saa syödä (Into Kustannus 2020).

Eppu on kuitenkin muuntautumiskykyinen ja tekee parhaansa voittaakseen lasten luottamuksen puolelleen. 

Ihan helposti se ei tosin käy... kunnes Epun oma lemmikki, kultakala, antaa sille pienen opetuksen:

Kun Eppu saa kokea, miltä tuntuu olla jonkun ateria, hänen ei enää tee mieli syödä lapsia. 

Eppu keskustelee aiheesta myös isänsä kanssa, joka toteaa diplomaattisesti, että "lapset ovat sisimmässään ihan niin kuin mekin. Mutta maukkaampia."

Lastenkirjassa fyysiseen ja psyykkiseen kiusaamiseen löytyy tavallisesti ratkaisut kädenkäänteessä. 

Tosielämässä prosessit voivat olla kiusatun näkökulmasta piinaavan pitkiä ja painajaismaisia.

Lastenkirjoissa hokkus-pokkus-ratkaisut ovat tyypillisiä.
Ryan T. Higginsin kuvitusta kuvakirjaan  Kavereita ei saa syödä 
(Into Kustannus 2020).

Higginsin kirjoihin löytyy opettajille suunnattua pedagogista materiaalia.

Suomessa tällainen spesiaali-palvelu on vielä melko harvinaista, mutta uskoakseni tulee vielä lisääntymään. 

 

Kumma-kustantamon kautta on ilmestynyt Higginsin mököttävästä karhusta  kertova kuvakirja,  Mörri hanhiemona. Jatko-osa Hotelli Mörri ilmestyy tammikuussa 2020.