Anja Portin: Radio Popov, kuv. Miila Westin, 289 sivua, S&S 2020. Kansikuva Miila Westin.
Hannele Lampela: Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous, 256 sivua, Otava 2020. Kansikuva Johanna Junkala.
– – Jokainen joskus on ollut lapsi,
se helposti unohtuu jos edessä on snapsi.
Mutta paljon ei siihen tarvittaisi,
että lapsia useammin naurattaisi. – –
Katkelma joululaulusta Anja Portinin lastenromaanissa Radio Popov
Syksyn kotimaisista lasten- ja nuortenromaaneista löytyy kiinnostavia variaatioita hylätyistä, vanhempiensa eri tavoin kaltoin kohtelemista lapsista.
Lastenkirjallisuus peilaa aina aikaansa, ja useammasta uutuudesta löytyvät painotukset voi tulkita myös avoimeksi kannanotoksi.
Niiden terävin kärki ei niinkään osu suomalaisen lastensuojelun tilaan.
Kipeämmin ne sohaisevat – jopa hieman ohjelmallisessa hengessä – turbovaihteella eläviä uraohjusvanhempia.
Lapsilukijan ajatuksia kirjojen äärellä en edes yritä lähteä arvailemaan.
Tämänhetkinen poikkeusaika saattaa hyvinkin synnyttää tarvetta lastenkirjoille, joissa on ankeista oloista huolimatta pärjääviä ja kaikkivoipaisia lapsisankareita.
Ilmiö ei toki ole sinällään uusi: Anja Portinin Radio Popovin Alfred ja Hannele Lampelan Talventaian tarinoiden Greta asettuvat jatkumoon lasten- ja nuortenkirjaklassikoiden kaltoin kohdeltujen orpolasten kanssa; muistetaan vaikka Charles Dickensin David Copperfield, Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu ja Roald Dahlin Matilda.
On kiinnostavaa tarkastella, millaisin keinoin kirjailijat ankeista lähtöasetelmista huolimatta onnistuvat luomaan lukijalle toivoa antavan tai terapeuttisesti vahvistavan lukuelämyksen.
Yhtenä selviytymisstrategiana näissä kahdessa uutuusromaanissa tarjotaan nimittäin pakoa lohduttomasta arjesta kirjojen ja tarinankerronnan maailmaan.
Anja Portinin Radio Popovin keskushenkilön, yhdeksänvuotiaan Alfredin, isä käy kotona lähinnä kääntymässä pitkien ulkomaanreissujen välissä ja viis veisaa siitä, kuinka poika pärjää yksinään.
Poika syö pahimpaan nälkäänsä kaapin perukoilta löytämiään maustekurkkuja ja korppuja.
 |
| Kun uni ei tule, Aflred päättää kokeilla nukkua eteisen lattialla. Miila Westinin kuvitusta Anja Portinin lastenromaaniin Radio Popov (S&S 2020). |
Eräänä päivänä Alfredin kodin postiluukusta putoaa sanomalehden välistä omenoita.
Se on Amanda Lehtimajan tapa ottaa yhteyttä hylättyihin lapsiin.
Alfred saa kuulla olevansa keskivakava tapaus. Hän kuuluu täysin unohdettuihin, mutta onneksi vielä toimintakykyisiin lapsiin.
Paljon Alfredia huonommassa tilanteessa ovat sellaiset lapset, joille kukaan ei ole opettanut, kuinka voileipä voidellaan tai solmitaan kengännauhat, joita kukaan ei ole jaksanut viedä ulos ja rohkaissut kiipeilemään puissa tai kallioilla tai joita kukaan ei ole aikoihin muistanut ottaa illalla syliin ja sulkea televisiota, jos sieltä tulee lasten silmille sopimatonta katsottavaa.
 |
Amandalla on tapana käydä kuuntelemassa lasten kotiovien takana lasten vointia. Miila Westinin kuvitusta Anja Portinin lastenromaaniin Radio Popov (S&S 2020). |
Amanda on herkkäkorvainen; hän tunnistaa unohdettujen lasten läsnäolon ja hänen korvansa alkavat värähdellä aina, kun joku lapsi huokailee lähistöllä.
Alfred ei niele purematta Amandan erityisominaisuutta:
"Oliko lasten muka osattava huokailla oikealla tavalla ja oikeassa paikassa, oikeanlaisissa rakenteissa, jotta heidät huomattaisiin”, miettii Alfred itsekseen.
Alfred on kuitenkin tyytyväinen, että Amanda on hänet nähnyt ja löytänyt ja kiskonut takaisin passiivista aktiiviin.
Pojan voimaantuminen alkaa oivalluksesta, että maailmassa on edes yksi ihminen, joka aidosti kuulee häntä. Alfred tutustuu myös Iirikseen, joka ostaa itselleen kirjoja vanhempiensa juomien pullojen palautusrahoilla.
Amandan havaintojen mukaan lapset, jotka joutuvat olemaan paljon yksinään kotona, oppivat puhumaan hiljaa mielessään, tavallaan kertomaan itselleen tarinoita.
Alfred löytää Amandan vintiltä vanhan radiolähettimen, ja perustaa kaikille hylätyille lapsille oman radiokanavan, jossa nämä tulevat oikeasti kuulluiksi.
Kirja tekee jo nimellään kunniaa venäläiselle fyysikolle, Aleksandr Stepanovitš Popoville (1859–1906), joka oli radion varhaisia kehittäjiä.
Anja Portinin Radio Popovin kekseliääseen tarinamaailmaan on helppo solahtaa.
Se ei tarjoa sadun kimallusta tai hokkus-pokkus-ratkaisuja, mutta onnistuu silti kääntämään ankean lähtötilanteen parhain päin ja valamaan toiveikkuutta myös lukijaan.
 |
| Vintiltä löytynyt vanha radiolähetin on Alfredille parasta terapiaa. Miila Westinin kuvitusta Anja Portinin lastenromaaniin Radio Popov (S&S 2020). |
Prinsessa Pikkiriikki -kirjoista tunnetun Hannele Lampelan uuden sarjan avaus, Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous, ammentaa klassisten Grimmin satujen maailmasta ja erityisesti H. C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta.
Gretan ja Kain perhe muuttaa joka vuosi.
”Ilmeisesti missään niissä kymmenistä taloista, joissa he olivat jo asuneet, ei voinut elää onnellista elämää”.
Pian lukijalle paljastuu, että perheen isä on väkivaltainen, mutta äiti on voimaton muuttamaan tilannetta.
12-vuotias Greta pääsee vaatekaapin kautta turvaan Talventaikaan, fantasiamaailmaan, missä ”yksikään yö ei ole pelottava”.
Gretan tehtävänä on pelastaa kadonnut pikkuveljensä Kai julman Lumikuningattaren tunteet kylmettävästä lumouksesta.
Greta pääsee mukaan Tarinankertojain Kiltaan, kolme viikon mittaiseen koulutusohjelmaan, jonka lopuksi he pääsevät testaamaan oman tarinankerrontataitonsa kautta voimiaan ja kykyjään.
Opettaja Grimaldi toteaa Gretalle, että kautta aikain lapset ovat sietäneet jos jonkinmoista kamaluutta aikuisilta, ja se tarina toistuu aina vain toistumistaan. Tämä johtuu siitä, että
– – aikuiset eivät hallitse omia tarinoitaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, he siirtävät oman surunsa ja vihansa eteenpäin uusille lapsille, ja sitten nämä lapset tekevät niin jälleen omille lapsilleen. – –
– – Vain auttamalla heitä, joita on satutettu, voi katkaista satuttamisen kierteen. Usein ne, jotka tekevät pahoja asioita ovat niitä, joita on satutettu eniten. – –
Grimaldi korostaa Gretalle, että tyttö ei ole vastuussa isänsä sanoista ja teoista, eikä hänen tarvitse sietää isänsä käytöstä. On rajat sille, mitä omalta vanhemmaltaan pitää sietää.
Gretan tehtävänä onkin yhdessä Talventaian väen kanssa pysäyttää tämä kierre ja irtisanoutua näin myöd omien vanhempiensa tarinan voimakkaasta vaikutuksesta ja luoda oma tarinansa. Vasta sitten hän pystyy auttamaan veljeään.
Varsin iso haaste pienelle tytölle!
Hannele Lampelan saturomaanissa on aimo annos J. K. Rowlingin Harry Potter -fantasiaa: Tarinankertojien Kiltaan valitut lapset joutuvat kilvoittelelemaan monien haastavien tehtävien kanssa. Punaisena lankana kulkeva lasten henkisen ja fyysisen laiminlyönnin teema taittaa kuitenkin aika-ajoin terän sadun lumouksesta.
Radio Popov lienee itsellinen lastenromaani. Sitä vastoin Lampelan Talventaian tarinoille on luvassa jatkoa. Lampelan avaus on lupaava, ja on kiinnostavaa nähdä, kuinka vanhaa satuperintöä hyödynnetään tulevissa osissa.
Kumpikaan romaaneista ei päästä ääneen lukevaa aikuista tai itsenäisesti lukevaa lasta helpolla, ja niinpä niitä tekee mieli suositella lapsen ja aikuisen yhteisiin lukuhetkiin, joiden jälkeen varataan riittävästi aikaa keskustelulle.
Parempi ääneen lukemisen rytmi ja poljento löytyy Radio Popovista.
Lisää syksyn 2020 lasten- ja nuortenromaaneja tylyistä vanhemmista:
Tiukun vanhemmat suojelevat lapsiaan omasta mielestään rakastavassa ja hyvää tarkoittavassa hengessä, mutta lapset kärsivät liikkumisen ja sosiaalisten suhteiden rajoittamisesta.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Lapsia vihaava neiti Kymene saa ovensa taakse kolme lasta, jotka avaavat hänen traumaattiset muistonsa.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Toisen päähenkilön, Leon, vanhemmat ovat käytännössä hylänneet poikansa ja hän on asunut jo useammassa sijaisperheessä.
Arvio Lastenkirjahyllyssä.
Päähenkilön Tassun äidit ovat antaneet isosiskon energiajuomatehtaan tieteellisiin tutkimuksiin, jotka ovat kestäneet jo lähes kaksi vuotta. Muille he uskottelevat, että tyttö on opiskelemassa ulkomailla.
Arvio Onnimannissa 3/2020.
Viiden päähenkilön vanhemmat ovat antaneet luvan teettää alaikäisillä lapsillaan ihmiskoe, jossa nuoret vangitaan syytettyinä tulevaisuuden rikoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti