Jukka Itkonen: Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri. Satumaisia runoja, kuvittanut Virpi Penna, 64 sivua, Lasten Keskus 2020.
Joskus sitä tekee mieli
muuttaa koivut kuusiksi.
Kirjoitella vanhat sadut
ihan upouusiksi.
Ja keksiä vielä lisää.
Tällä ”mottorunolla” alkaa Jukka Itkosen ja Virpi Pennan runokuvakirja Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri.
Jukka Itkonen on tavattoman tuottelias lastenlyyrikko.
Hän on tehnyt monia tiettyyn teemaan keskittyviä runsaasti kuvitettuja runokuvakirjoja, mm. ruoasta, urheilusta ja ammateista.
Syksyn uutuus on monia edellisiä hajanaisempi, vaikka klassisten satujen maailmasta ammentavat runot kokoelman alussa ovatkin yksi yhtenäinen kokonaisuus.
Itkosen Norsu sorsan räätälinä -satukokoelma (Otava 2008, kuv. Christel Rönns) keikautti monen klassisen sadun asetelmat nurin niskoin.
Huvittuminen ja ahaa-oivallus kuitenkin edellyttää, että lapsilukija tunnistaa uuden version takaa kajastelevan alkuperäisen sadun ja saa tyydytystä toisin kertomisesta.
Seitsemän kääpiön riimiorkesteri lähtee siitä oletuksesta, että kaikki lapset kylvetetään edelleen satuperinteessä.
Varhaiskasvattajilta ja alakoulun opettajilta olen saanut viime aikoina kuulla, että näin ei tosielämässä enää ole.
Itkosen runoversioissa on anarkiaa ja räväköitä juonenkäänteitä.
Hannu ja Kerttu -runossa Kertulla on vahva toimijarooli:
– – Hän noidan säkkiin pakkasi,
kuusen latvaan nakkasi
ja sanoi ”Heippa vaan!”
Lapset sammuttivat valon
Ja söivät koko talon.
Kolmen porsaan talot -runossa taloja nurin puhkuva susi ajautuu lopulta asuntoloukkuun ja kärsii vesivahingoista ja hukkuu lopulta tulvaan.
Klassisten satujen opettavaisuus käännetään Itkosen toisin tulkinnassa päälaelleen:
– – Mitä opimme tästä?
Sen, ettei ole järkeä
yrittää taloa särkeä
päästäkseen sen uumeniin
kun jo kauan, kauan sitten
ovikellokin keksittiin.
Itkonen viljelee assosiaatioita myös klassisten satujen ulkopuolelle, esim. Lumikki-satuun liittyvässä runossaan Seitsemän kääpiön voima ja runossa Pukki kaalimaan vartijana.
Puolisotta-runo varioi nonsense-kirjallisuudesta tutun limerikin kaavaa.
Itkosella on oma tietoisestikin notkahteleva riimimittansa.
Ihan aina se ei osu maaliinsa, kun riimin ehdolla haetaan sopivaa sanaparia lapsille tyyten tuntemattomista ilmiöistä, kuten runossa Bestselleri, joka kertoo susi ryhtyy kasvissyöjäksi ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan:
– – Siitä tulikin bestselleri,
myydympi kuin Arto Melleri
oli milloinkaan. – –
Virpi Pennan kuvitukset levittäytyvät usein koko aukeamalle. Parhaimmillaan tunnelmaltaan erilaisetkin runot yhdistyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
Monesta tutusta satuhahmosta ja klassisen lastenkirjallisuuden hahmoista esimerkiksi Jöröjukasta, löytyy kokoelmasta riemastuttavia uusia visuaalisia tulkintoja.
Ylihuomenna sunnuntaina vietetään valtakunnallista sadun päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti