perjantai 16. lokakuuta 2020

Satuklassikot taipuvat riimirunoiksi

 









Jukka Itkonen: Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri. Satumaisia runoja, kuvittanut Virpi Penna, 64 sivua, Lasten Keskus 2020.

 

 

Joskus sitä tekee mieli

muuttaa koivut kuusiksi.

Kirjoitella vanhat sadut

ihan upouusiksi.

  

Ja keksiä vielä lisää. 

 


Kokoelman aloitusaukeamalla Jukka Itkosen
näköinen mies makoilee riippumatossa ja suunnittelee
vanhojen satujen uudelleen kirjoittamista. Virpi Pennan
kuvitusta Jukka Itkosen runokuvakirjaan Seitsemän kääpiön
rytmiorkesteri
(Lasten Keskus 2020).



Tällä ”mottorunolla” alkaa Jukka Itkosen ja Virpi Pennan runokuvakirja Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri.

 

 

Jukka Itkonen on tavattoman tuottelias lastenlyyrikko. 

 

Hän on tehnyt monia tiettyyn teemaan keskittyviä runsaasti kuvitettuja runokuvakirjoja, mm. ruoasta, urheilusta ja ammateista.

 

Syksyn uutuus on monia edellisiä hajanaisempi, vaikka klassisten satujen maailmasta ammentavat runot kokoelman alussa ovatkin yksi yhtenäinen kokonaisuus.

 

Itkosen Norsu sorsan räätälinä -satukokoelma (Otava 2008, kuv. Christel Rönns) keikautti monen klassisen sadun asetelmat nurin niskoin. 


Huvittuminen ja ahaa-oivallus kuitenkin edellyttää, että lapsilukija tunnistaa uuden version takaa kajastelevan alkuperäisen sadun ja saa tyydytystä toisin kertomisesta. 

 

Seitsemän kääpiön riimiorkesteri lähtee siitä oletuksesta, että kaikki lapset kylvetetään edelleen satuperinteessä. 


Varhaiskasvattajilta ja alakoulun opettajilta olen saanut viime aikoina kuulla, että näin ei tosielämässä enää ole.

 



Hannu ja Kerttu -sadun asetelmat kääntyvät tästä uhkaavasta
tilanteesta vielä lasten voitoksi. Virpi Pennan 
kuvitusta
 Jukka Itkosen runokuvakirjaan 
Seitsemän kääpiön
rytmiorkesteri
 (Lasten Keskus 2020).

 

Itkosen runoversioissa on anarkiaa ja räväköitä juonenkäänteitä.


Hannu ja Kerttu -runossa Kertulla on vahva toimijarooli:

 

– – Hän noidan säkkiin pakkasi,

kuusen latvaan nakkasi

ja sanoi ”Heippa vaan!”

Lapset sammuttivat valon

Ja söivät koko talon.

 

 

Kolmen porsaan talot -runossa taloja nurin puhkuva susi ajautuu lopulta asuntoloukkuun ja kärsii vesivahingoista ja hukkuu lopulta tulvaan. 

 

Klassisten satujen opettavaisuus käännetään Itkosen toisin tulkinnassa päälaelleen:

 

– – Mitä opimme tästä?

Sen, ettei ole järkeä

yrittää taloa särkeä

päästäkseen sen uumeniin

kun jo kauan, kauan sitten

ovikellokin keksittiin.

 

Itkonen viljelee assosiaatioita myös klassisten satujen ulkopuolelle, esim. Lumikki-satuun liittyvässä runossaan Seitsemän kääpiön voima ja runossa Pukki kaalimaan vartijana.


 


Seitsemän pienen kääpiön voima -runossa kohtaavat Lumikki-satu
ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Virpi Pennan kuvitusta 

 Jukka Itkosen runokuvakirjaan Seitsemän kääpiön
rytmiorkesteri
 (Lasten Keskus 2020).




Puolisotta-runo varioi nonsense-kirjallisuudesta tutun limerikin kaavaa. 

 

Itkosella on oma tietoisestikin notkahteleva riimimittansa. 


Ihan aina se ei osu maaliinsa, kun riimin ehdolla haetaan sopivaa sanaparia lapsille tyyten tuntemattomista ilmiöistä, kuten runossa Bestselleri, joka kertoo susi ryhtyy kasvissyöjäksi ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan:

 

– – Siitä tulikin bestselleri,

myydympi kuin Arto Melleri

oli milloinkaan. – –

 

 

Virpi Pennan kuvitukset levittäytyvät usein koko aukeamalle. Parhaimmillaan tunnelmaltaan erilaisetkin runot yhdistyvät tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. 


Monesta tutusta satuhahmosta ja klassisen lastenkirjallisuuden hahmoista esimerkiksi Jöröjukasta, löytyy kokoelmasta riemastuttavia uusia visuaalisia tulkintoja. 




 

Ylihuomenna sunnuntaina vietetään valtakunnallista sadun päivää.

Ei kommentteja: