Marko Laihinen & Elina Jasu: Mulu. Lapsi joka toi metsän takaisin, 32 sivua, Puukenkki kustannus 2020.
Kahdessa toissapäivänä arvioidussa kirjassa aloite ympäristönsuojeluun tuli metsän eläimiltä.
Marko Laihisen ja Elina Jasun kuvakirjassa yksittäinen lapsi saa aikaan maailmanlaajuisen joukkoliikkeen eroosion estämiseksi.
Mulu on pieni lapsi, joka asuu pienessä kylässä isovanhempiensa luona. Vanhemmat joutuvat käymään töissä toisessa maassa.
Kylän lähistöllä on suuri metsä, jossa Mulu viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa.
Yhtenä yönä valtavat työkoneet kaatavat koko metsän paljaaksi.
Mulu itki isoäidille ja isoisälle:
– Tahdon metsän ja majan takaisin. Tahdon kaikki eläimet takaisin.
Pian perheitä alkoi muuttaa kylästä pois.
Heidän viljelyksensä kuihtuivat, koska ei ollut enää metsää antamassa kasvimaille varjoa ja suojaa.
Mulun suru tuhotusta metsästä tehostuu tekstittömällä aukeamalla. Elina Jasun kuvitusta Marko Laihisen tekstiin kuvakirjassa Mulu. Lapsi joka toi metsän takaisin (Puukenkki 2020). |
Mulu ei aio luovuttaa. Hän hankkii puuntaimia ja istuttaa niitä, mutta taimet eivät ensin lähde kasvuun.
Sinnikäs, asiaansa uskova Mulu kääntyy isoäidin puolelleen ja lopulta muutkin kyläläiset ymmärtävät, että yhteistyöllä voidaan puuttua ongelmiin.
Tieto pienen kylän puiden istutusoperaatiosta kiirii pian ympäri maailman.
Vähäeleisesti mutta selkeästi kuvakirja havainnollistaa, että ympäristönsuojelua ei tehdä kädenkäänteessä, sillä se vaatii sitoutumista ja jopa vuosikymmenien ankaraa työtä.
Mulukin ennättää varttua aikuiseksi:
Mulu ei tiennyt mitään tästä kuuluisuudestaan. Hän jatkoi puiden istuttamista yhä kauempana kotikylästään.
Mulun antama esimerkki kannusti ihmisiä eri maissa toimintaan. Hekin vaativat metsiä takaisin.
Syntyi mielenosoituksia ja suuria riitoja. Lopulta väistämättömät muutokset alkoivat tapahtua.
Marko Laihisen ilmaisu on selkeää. Hän osaa tiivistää laajoja, haastavia ekologisia ilmiöitä pieneen tilaan, mutta silti lapselle ymmärrettävään muotoon.
Blogissaan Laitinen kertoo halunneensa tehdä lapsille ilmastonmuutoksesta kirjan, jossa esitetään konkreettisia ratkaisuita ja luodaan realistisesti toivoa metsittämisen kautta.
Hän on ammentanut aineksia todellisista hankkeista, muun muassa kenialaisen Wangari Maathai Green Belt -liikkeestä, jossa istutettiin miljoonia puita eroosion torjumiseksi. Maathai sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2004.
Laihinen on tietoisesti sijoittanut tapahtumat kuvitteelliseen maahan ja maanosaan.
Erityiskiitoksen ansaitsee Elina Jasun kuvitus. Aukeamat ovat levollisia ja tukevat hyvin tekstiä. Yhteistyö Laihisen ja Jasun välillä näyttää saumattomalta eli myös kuva saa välillä tiivistää tarinan ydinkohtia visuaaliseksi tarinaksi.
Esko-Pekka ja Nikolai Tiitisen kuvakirja Kyyhkyn kysymys (Tammi 2020) työstää samoja aiheita allegorisemmalla tasolla.
Kirjan pohjalta on tehty näytelmä Elämän pisarat, jota on esitetty yli 70 maassa ympäri maailman.
Näytelmä on tukenut Eno-verkkokoulun (Enviroment Online) luonnonsuojelukampanjaa, jossa koululaiset ovat istuttaneet miljoonia puita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti