Joonas Riekkola: Silkkomaahan kadonneet, 202 sivua, Karisto 2021. Kansikuva Karin Niemi.
Elina Rouhiainen: Valkeantuojat, Nelimaan tarinat -sarja 1. Kuvitus Kaisa Ranta, 136 sivua, Minerva 2021.
Lastenkirjahyllyn arviot näyttävät nyt ketjuuntuvan toisiinsa.
Tässä kaksi uutta kotimaista fantasiaromaania, joissa kummassakin juoni saa ajankohtaista syötettä ehtyvistä energialähteistä.
Näkyvämmin ilmastonmuutos on keskeisenä teemana esikoiskirjailija Joonas Riekkolan varhaisnuorten scifi-romaanissa Silkkomaahan kadonneet.
Sen käsikirjoitus osallistui Kariston ja Lastenkirjainstituutin kirjoituskilpailuun, jossa etsittiin erityisesti pojille sopivia kiinnostavia tekstejä.
Scifi-henkinen seikkailu kuvaa ympäristökatastrofin turmelemaa yhteisöä ja sen selviytymiskeinoja uudenlaisten haasteiden edessä.
– – Maailman kuumeneminen oli ollut yhtä onnettomuuksien sarjaa.
Kaupunkeja oli uponnut, ihmisiä kuollut ja luonto saastunut entistä pahemmin.
Metsät on kaadettu teollisuuden raaka-aineeksi.
Eläinlajit vähenevät ja niissä ilmenee erilaisia mutaatioita, surkastuneita raajoja, monisilmäisyyttä tai useita häntiä, kuten tvoravilla.
Sähköä saadaan tuulivoimalasta.
Keskushenkilönä on Ilves-niminen poika, jonka vanhemmat ovat kadonneet lähtiessään tutkimusmatkalle Silkkomaahan.
Yhteisöön ilmaantuu hopeahiuksinen tyttö, Aino, joka tarvitsee ruoan sijasta sähköä. Aino ei myöskään vanhene samaan tapaan kuin Ilves, ja siksi hänellä on tärkeää tietoa myös menneestä.
Aino on huolehtinut omassa sairaista, mutta jokin hänen ohjelmoinnissaan oli mennyt pieleen ja hän voi tahtomattaan aiheuttaa myös tuhoa.
Ainon ja Ilveksen retkikuntaan liittyy vielä Pääsky, kyläneuvoston puheenjohtajan tytär, jonka motiivit matkaan lähtemiselle arveluttavat ensin Ilvestä.
Kolmikon matka Silkkomaahan on vastusten, yllätysten ja hyökkäysten kyllästämää.
Luottamus nuorten väille rakentuu kuitenkin vähitellen.
Ilveksen ja Pääskyn kyräily muuttuu orastavaksi ihastumiseksi.
Riekkola on luonut vastakohtien kyllästämän fantasiamaailman, jonka miljöö on luotu huolellisesti: esim. omaa etuaan tavoittelevien Susilaisten valtakunnan paikannimet ovat Holmankalma ja Manapohja.
Nopeakäänteisen seikkailun keskeiseksi teemaksi nousee nuoremman tiedostavan sukupolven oivallus siitä, että vanhat käyttäytymismallit ja oman edun tavoittelu on hylättävä, jos todellinen muutos halutaan saada aikaan:
Yhdessä olisimme vahvempia. Eri asia oli, saisinko ketään uskomaan sitä. Oli masentavaa kuulla Ainolta, että muinoin ihmiset olivat olleet yhtä huonoja puhaltamaan yhteen hiileen. Koko maailma oli romahtanut, koska osa ihmisistä oli kieltäytynyt uskomasta, että jotain ylipäätään oli vialla.
Elina Rouhiaisen Valkeantuoja aloittaa uuden Nelimaan tarinat -sarjan.
Rouhiainen on aiemmin kirjoittanut ihmissusimyytistä ammentaneen Susiraja-sarjan ja urbaanin fantasian, Väki-trilogian, jotka ovat ilmestyneet Tammen kautta.
Verkkosivuillaan Rouhiainen kertoo, että aloite uudesta fantasiamaailmasta kertovalle sarjalle tuli alun perin kuvittaja Kaisa Rannalta ja Minervalta.
Rouhiainen empi ensin suostumustaan, mutta innostui nopeasti ja huomasi myös nuoremmalle lukijakunnalle kirjoittamisen poistavan vuosien aikana syntyneitä jumeja.
Sarjan avausosa pohjustaa jo alussa miljöötä kartalla ja luonnehtii Nelimaan herttuakunnassa asuvia neljää erilaista kansaa.
Taustoitusta löytyy myös Nelimaan tarinoiden verkkosivuilta.
Valkeantuoja on lähtökohdiltaan melko perinteinen nuoren sankarin itsenäistymistarina.
 |
| Liekko (vas.), Nata, Taaro ja Alva opettelevat tulemaan toimeen keskenään ja oppivat samalla myös paljon itsestään. Yksityiskohta Kaisa Rannan kansikuvasta Elina Rouhiaisen lasten fantasiaan Valkeantuojat (Minerva 2021). |
Sansten herttuakunnassa asuva Taaro-poika liittyy sukupolvien ketjuun ja noudattaa perinteitä: täytettyään 13 vuotta hän hyvästelee vanhempansa ja lähtee etsimään omaa voimaeläintä eli kumpasta.
Taaro päätyy Vaarroksen herttuakuntaan ja sen keskukseen Vaahkalinnaan.
– – Hän tiesi, että Vaahkalinnaa kutsuttiin Yöttömäksi kaupungiksi. Toisn kuin Taaron kotivuorella, Vaahkalinnassa ei tarvittu soihtuja tai öljylamppuja valaisemaan pimeällä. Heillä oli jotain, mitä kutsuttiin valkeaksi: valoa, jonka lähde ei ollut tuli. Se oli paljon kirkkaampaa kuin mikään muu – ainakin niin Taarolle oli kerrottu. – –
 |
| Hahmojen piirteiden ja vaatetuksen perusteella Kaisa Ranta on hakenut inspiraatiota Aasiasta. Kaisa Rannan kuvitusta Elina Rouhiaisen lasten fantasiaan Valkeantuojat (Minerva 2021). |
Sotilaat pidättävät Taaron. Häntä epäillään valoa eli mahdasta tuottavan Valkeantuojan varastamisesta.
Taaro saa yllättäen apua Natalta, jonka isä on herttuakunnan ratsuväen johtaja. Hän lähtee yhdessä Natan ja tämän veljen Liekon kanssa selvittämään Valkentuojan arvoitusta Suomuskan herttuakuntaan. Nuoret ymmärtävät, että rauhanomainen rinnakkainelo eri kansojen välillä on vaarassa.
Kolmikko saa vielä täydennystä Alvasta, harmaatukkaisesta tytöstä, jota muut ensin epäilevät mahdaksen varastamisesta.
 |
| Ensikohtaaminen Alvan kanssa ei ole kovin mairitteleva, kun Nata yrittää kampittaa pakenevan muukalaisen. Kaisa Rannan kuvitusta Elina Rouhiaisen lasten fantasiaan Valkeantuojat (Minerva 2021). |
Alva on huolissaan kadonneesta veljestään Kiernosta, joka on joutunut rosvoamisestaan kuulujen valkeerien vaikutuspiiriin.
Nelikossa on jännitettä, joka johtuu osittain erilaisista taustoista mutta myös luonteenpiirteistä ja erilaisista unelmista. Jokaisella on kuitenkin vahvuutensa. He huomaaavat, että erimielisyyskistä huolimatta on viisasta toimia yhdessä.
Rikollinen löytyy lopulta lähempää kuin lapset osasivat arvatakaan ja hänen motiivinsa tekoon eivät horjuta herttuakuntien suhteita.
 |
| Taaro lähestyy Vaahkalinnan kaupunkia. Kuvassa on vahva syvyysvaikutelma. Kaisa Rannan kuvitusta Elina Rouhiaisen lasten fantasiaan Valkeantuojat (Minerva 2021). |
Kirja lopppuu hieman töksähtäen gliff hangeriin.
Rouhiainen kirjoittaa lukijaystävällisesti lyhyitä lukuja, jotka on myös nimetty lukemaan houkutteleviksi.
Koska uusi sarja on suunnattu lapsille ja varhaisnuorille, on hienoa, että kustantaja on kokenut tärkeäksi panostaa myös nelivärikuvitukseen.
Animaattori, graafikko Kaisa Ranta tekee näyttävän avauksen ensimmäisessä kirjankuvituksessaan.
Hän on luonut omintakeisen visuaalisen fantasiamaailman. Näyttävät, muhkeat vaateparret kuvastavat keskushenkilöiden karismaa. Kaisa Ranta on selvästi hakenut innoitusta kuvitukselleen Aasiasta. Ihmishahmojen liioitellun pitkät raajat ja pienet päät muistuttavat myös Marika Maijalalle ominaista tyyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti