Pinja Meretoja: Pullervo. Suuri kirja saimaannorpasta, 44 sivua, Tammi 2021.
Astrid Lindgren & Maria Nilsson-Thore: Saariston lapset: Pampulan ikioma hylje, suom. Laila Järvinen, 48 sivua, WSOY 2021.
Pinja Meretojan tietokuvakirja WWF:n norppalivestäkin tutusta Pullervosta on erinomainen todiste kotimaisen lasten tietokirjallisuuden korkeasta nykytasosta.
Meretojan opiskellessa Buenos Airesissa kuvittajaksi hän liennytti koti-ikäväänsä katsomalla WWF:n Norppaliveä.
Vähin erin hän kiinnostui enemmän saimaannorpista ja muutaman vuoden taustatyön jälkeen syntyi aiheesta lasten tietokirja.
Lopputuloksen tasapainoisuus selittyy varmasti suurelta osin sillä, että Meretoja vastaa itse sekä kuvituksesta että tekstistä: hän on joutunut tekemään kompromisseja kuvan ja tekstin kertovuuden välillä vain itsensä kanssa ja näin hän on onnistunut välttämään, että kirjaan tutustuva lapsi ei saa kuvista tai tekstistä ähkyä. Kuva ja faktateksti ovat tasapainossa keskenään.
 |
| Näin yksinkertaisella havainnekuvalla näytetään saimaannorpan anatomiaa. Pinja Meretojan kuvitusta kuvatietokirjaan Pullervo. Suuri kirja saimaannorpasta (Tammi 2021). |
Graafiset havainnekuvat, kartat ja norpan anatomia esitetään selkeästi. Tyylitellyn graafisesta ja yhtenäisiä väripintoja suosivasta kuvitustyylistä huolimatta eläinten lajityypilliset piirteet on kuvattu tunnistettavasti.
Teksti on kauttaaltaan selkeää ja riittävän lyhyttä, jotta lapsi jaksaa lukea erikaliset tieto-osuudet.
 |
| Vuodenaikojen vaihtelun vaikutukset saimaannorpan elämään ovat myös kiinnostavia. Pinja Meretojan kuvitusta kuvatietokirjaan Pullervo. Suuri kirja saimaannorpasta (Tammi 2021). |
Ilmastonmuutoksen uhkat norpan pesimiselle sekä luonnonsuojelu tulevat kirjan lopussa luontevasti esille.
WWF:n Norppaliven kamerat suljettiin tänään, koska norppien tarkempi sijainti on paljastunut ja ihmiset eivät ole malttaneet tarkkailla norppia pitkän välimatkan päästä vaan häirinneet niiden luontaista reviiriä. Norpilla on juuri nyt käynnissä karvanvaihto, ja lämpimässä paikassa makoilu edistää karvan vaihtumista.
Norppalive ehti kerätä tänä keväänä reilun kolmen viikon aikana lähes 1,2 miljoonaa katselukertaa.
Tässä kuvakirjassa eletään auvoista saaristolaisidylliä ja hylkeet ovat lähinnä riesana kalastajille.
Edellisessä osassa Pelle sai oman lemmikkikanin ja nyt
Pampula pistää paremmaksi. Kalastaja Kalle Västerman on löytänyt luodolta verkkoon sotkeutuneen hylkeen poikasen.
Pampulan ilo on suunnaton, kun kalastaja lupaa antaa hylkeen tytön hoiviin.
– Saat sen kokonaan itsellesi, jos tahdot.
Pampula tuijotti häntä.
– Mitä sinä sanoit?
– Sinä saat sen. Mikäli isäsi ja äitisi sallivat. Minä olen iloinen kun pääsen siitä. Voit ruokkia sitä ja pitää sitä, kunnes se tulee niin suureksi, että siitä on jotakin hyötyä.
 |
| Pampula on onnesta ymmyrkäisenä, kun saa kuulla, että kalastaja antaa mielihyvin hylkeen hänen hoiviinsa. Maria Nilsson Thoren kuvitusta Astrid Lindgrenin tekstiin kuvakirjassa Saariston lapset: Pampulan ikioma hylje (WSOY 2021). |
Pampula syöttää hyljettä tuttipullolla. Hylje saa nimekseen Mooses, koska sekin löytyi Raamatun Mooseksen tavoin kaislikosta.
Villi eläin saa kuitenkin melkoista tuhoa aikaan sisätiloissa. Ulkona se seuraa Pampulaa joka paikkaan, koska leimautuu emon puuttuessa tyttöön.
Hylkeistä on kirjoitettu paljon lastenrunoja, mutta löytyypä niistä jo ennestään muutama lastenkirjakin.
Lisää kirjoja hylkeistä:
Anna Taube & Imke Sönnichsen: Pikku hylje löytää ystävän, suom. Seija Kalinen, Mäkelä 2020 / helppolukuinen lastenkirja lukutaidon alkuun
Sari Kanala & Daga Ulv: Saippa Saimaannorppa / The Saimaa ringed seal, englanninkielinen käännös Sari Mononen, Amusantti
Tuure Holopainen & Oma Orell: Nuutti ja Kuutti, omakustanne 2011
Pekka Hänninen & Laura Tuominen: Norpan talvi, Rakennusalan kustantajat 2005
Jonathan Mc Leod & Wendy Holden: Malawa, pieni hylkeenpoikanen, suom. Hanna Autio, Satusiivet 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti