Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu, 184 sivua, Karisto 2021. Kansikuva Saara Helkala / Gabriele Ribeiro.
Syöksyn ulos ovesta ja juoksen veren maku suussa pysäkille. Siellä ihmiset seisovat kuolemanvakavina ja tumput suorina. Kukaan ei hymyile. Koko porukka näyttää täysin lannistuneelta, enkö ihmettele. Kelläpä tähän aikaan aamusta olisi rento sambameininki? Kaiken lisäksi ylihuomenna alkaa sika-ahdistava marraskuu. Pimeys lankeaa maan ylle kuin jättiläismäinen painopeitto tukahduttaen alleen viimeisetkin valonsäteet. Päivät lyhenevät, pimeys vain yltyy ja yltyy, kunnes se nielaisee meidät kaikki sysimustaan kitaansa päästellen karmeaa nauruaan. – –
17-vuotiaan Emmin elämä on säpäleinä. Poikaystävä Miro on jättänyt hänet tylysti.
Miron houkuttelemana Emmi jätti lukio-opinnot kesken kotipaikkakunnalla ja muutti Tampereelle. Lähihoitajaopintojen harjoittelujakso päiväkodissa sysää Emmin kyseenalaistamaan paitsi harmaata vuodenaikaa niin myös kohtaloaan ankeassa opiskelija-asunnossa, jossa naapureihin ei törmää edes rappukäytävässä.
Emmi ei kuitenkaan halua vajota marrasharmaaseen.
Peppipitkätossumaisella asenteella ja suorilla toimintaiskuilla hän havahduttaa opiskelija-asuntolan yhteisöllisempään arkeen.
Laura Suomela on viime vuosina kirjoittanut helppolukuisia mutta sisällöltään painavia nuortenromaaneja nuorista päähenkilöistä nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdissa.
Suomelan nuortenkirjoissa on ripaus viihteellistä chick-litiä mutta keskusteemat laajenevat seurustelua ja ihmissuhdekuvioita laajempiin sfääreihin.
Taakse on jäänyt lapsuus, ja kauan odotettu itsenäinen opiskelijaelämä on vihdoinkin alkanut. Onko kaikki niin mahtavaa kuin etukäteen kuvitteli, vai onko kenties muitakin, joille tämä elämän huippuvaiheeksi hypetetty aika onkin ollut pettymysten pettymys?
Emmin ja hänen isosiskonsa Sannin on vaikea hyväksyä vanhempien radikaalia päätöstä myydä heidän lapsuudenkotinsa Loimaalta ja muuttaa pienempään kerrostaloasuntoon Turkuun.
Vähitellen Emmi sopeutuu omaan opiskelija-arkeensa ja ymmärtää, että nyt on aika tehdä omaa kotia ja elämää ja antaa vanhempien elää omaansa.
Suomelan letkeästi etenevä nuortenromaani puhuttelee varmasti juuri nyt monia nuoria, kun etäopiskelu on vähentänyt monien sosiaalisia suhteita.
Tamperelaiset lukijat saavat nauttia kirjan tunnistettavasta miljööstä, kun monia keskustan alueita ja ostoskeskuksia mainitaan nimeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti