Riina Katajavuori & Hannamari Ruohonen: Kielo ja Kaito-kissa. 26 sivua. Enostone 2022.
Jos minulta kysytään, niin lapsen arkeen kiinnittyviä konstailemattomia kuvakirjoja ei taida olla koskaan liikaa.
Monipuolinen ihmiskuvaus, niin sanottu moninaisuus, on tullut rytinällä viime vuosina myös kotimaisiin kuvakirjoihin tunnetaitokasvatusta tukevien kirjojen kupeeseen.
Parhaat kirjat eivät väännä asioita rautalangasta, ja Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen Kielo-sarja on tästä hyvä esimerkki.
Sarjan keskushenkilö on leikki-ikäinen Kielo, jonka voi tulkita olevan down-lapsi.
Tarkempi määrittely jätetään kuitenkin katsojan itse pääteltäväksi.
Kolmannessa Kielo-sarjan osassa kerrotaan Matti-enosta ja tämän Kaito-nimisestä kissasta.
Matti asuu Kielon kotitalossa toisessa rapussa. Kun eno on kipeä, naapuriapu toimii ja äiti ja Kielo vievät potilaalle linssipataa.
Lähimmäisenrakkautta ja arkista auttamista ei ole muistini mukaan pitkään aikaan kuvattu kotimaisissa kuvakirjoissa yhtä luontevasti ja sydämeenkäyvällä tavalla!
Matti pyytää Kieloa leikkimään kissansa kanssa, kun hän ei vielä toipilaana jaksa tyydyttää aktiivisen kissansa tarpeita.
Aiempien sarjan osien tapaan tässäkin kuvakirjassa makustellaan sanoja:
Matti-eno oli ensin potilas, sitten toiplas.
– Entä sotilas? Kielo kysyy.
– Minä olen siviilipalvelusmies, Matti-eno sanoo.
Kielo ja Kaito-kissa taitaakin olla lajissaan ensimmäinen kotimainen kuvakirja, jossa esiintyy siviilipalveluksen suorittanut keskeinen sivuhenkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti