J. S. Meresmaa & Meria Palin: Minä en pelkää, 33 sivua, Enostone 2024.
Tässä jälleen yksi hyvä todiste siitä, kuinka lastenkirjallisuus reagoi nopeasti ajan ilmiöihin ja sanoittaa niitä tavalla, joka havahduttaa lapsen ohessa myös aikuista.
Viime päivinä on uutisoitu taajaan siitä, kuinka vuoden vaihtumisen kunniaksi ammutut ilotulitusraketit aiheuttavat koirille paljon tuskaa ja ahdistusta.
J. S. Meresmaan ja Meria Palinin kuvakirja Minä en pelkää työstää pelkoja kahdesta suunnasta.
Lola-tytöllä on syntymäpäivä vuoden viimeisenä päivänä ja siksi hän rakastaa ilotulitteita.
Viisivuotissyntymäpäivänään hän saa – aikuisen avustuksella – ampua oman raketin ilmaan.
Uutta vuotta otetaan vastaan ystäväperheen luona.
Lolan juhlamieltä verottaa kuitenkin se, että perheessä on koira.
 |
| Lola voittaa pelkonsa ja löytää kellarista alavireisen Bobon. Meria Palinin kuvitusta J. S. Meresmaan tekstiin kuvakirjassa Minä en pelkää (Enostone 2024). |
Lolan tavoin Bobo-koirakin pelkää. Lola löytää Bobon kellarista, jossa on hämyisä valaistus ja taustalla soi rauhoittavaa musiikkia.
Lola samaistuu koiran tuntoihin ja päättää, että hän ei halua ampua syntymäpäivärakettia ilmaan:
Ei sellainen, mikä
tuottaa toisille tuskaa,
ole oikeasti kaunista.
 |
| Hauska taitollinen oivallus, jossa uusi ystävyys sinetöityy aukeaman keskelle, kun lapsi ja koira lyövät kättä päälle yhteisymmärryksen merkiksi. Meria Palinin kuvitusta J. S. Meresmaan tekstiin kuvakirjassa Minä en pelkää (Enostone 2024). |
Kotimaisessa kuvakirjakuvituksessa ei enää ole yhtä tunnistettavaa ja "suomalaiskansallista” kuvitustyyliä. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että perinteisillä ns. käsityönä toteutetuilla tekniikoilla tehtyjä kuvituksiakin viimeistellään digitaalisesti.
Meria Palinin kuvitus tuo mieleeni brittiläisen kuvakirjakuvituksen perinteen ja yhtäältä myös Raymond Briggsin Lumiukko-animaation pelkistetyn tunnelman tyyliteltyine ihmishahmoineen.
Palin on valmistunut kuvittajaksi Cambridge School of Art -koulusta 2019. Rouhea väriliitu havainnollistaa hyvin sympaattisen tarinan humaania viestiä.
Meresmaan niukka teksti ilmaisee olennaisen sävykkäästi, esimerkiksi kun kerrotaan Lolan rakastavan ”niin paljon ilotulitteiden valokukkia talvisella taivaalla”.
 |
| Kauneutta ja säkenöintiä löytyy myös ilman pauketta ja rätinää. Meria Palinin kuvitusta J. S. Meresmaan tekstiin kuvakirjassa Minä en pelkää (Enostone 2024). |
Sopivan lyhyt ja ilmaisuvoimainen teksti ja eloisa kuvitus ovat saaneet rinnalleen rauhallisen taiton. Tosin tekstin keskittäminen tai tasaus oikeaan reunaan tuntuu välillä joutavalta kikkailulta.
Entistä useammin kuvakirjoissa annetaan kuvitukselle vetovastuuta välillä tekstittömällä aukeamalla. Meresmaan ja Palinin kuvakirjassa on kaksi peräkkäistä aukeamaa, joissa luotetaan kuvan kertovaan voimaan.
Taitollisiin oivalluksiin kuuluu myös kuvakirjan alun ja lopun sisäkansien kuva-aiheet: alussa esitetään aukeaman äärilaidoilla pelokkaat keskushahmot ja lopussa Bobo ja Lola lukevat yhdessä kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti