Tuutikki Tolonen: Marsu ja lumpeena kellumisen taito. Kuvittanut Reetta Niemensivu. 141 sivua. WSOY 2025.
Ensireaktio Tuutikki Tolosen uudesta lastenromanista: onpas konstikas nimi. Mutta kirjan luettunani pidänkin kirjan nimeä vallan onnistuneena.
Yhdeksänvuotias Marsu on oikealta nimeltään Marigold, mutta kaikki tuntevat hänet Marsuna.
Marsulla on äiti ja isä ja pikkuveli, joka on usein rasittava ja liian pieni, mutta toisinaan myös isosiskonsa paras tuki ja turva.
Ydinperheen tavallinen ja tasainen arki muuttuu, kun isä muuttaa yht äkkiä pois kotoa.
Äiti on selvästi vähän hukassa. Äidin sisko Raksu käy usein heillä ja yöaikaan Marsu kuulee äidin juttelevan siskonsa kanssa itkuisena puhelimessa.
Asioiden todellinen laita selviää lapsille vasta vähitellen.
Äiti hankkii uuden itsenäisemmän elämän kunniaksi auton, verryttää ruostunutta ajotaitoaan ja päätyy lasten kanssa vahingossa keskelle sateenkaariväen mielenosoitusta.
Marsu ihmettelee, kun huomaa isän marssimassa ihan vieraan miehen kanssa ja heillä näyttää silmin nähden olevan hauskaa keskenään.
Marsu tarkkailee ympäristöään ja läheisiään tarkasti ja terävästi. Hän nimittää itsekin tarkkaa katsettaan ”haukankatseeksi”.
 |
| Perhepalaverissa lapset saavat kuulla, että isä muuttaa pois kotoa. Reetta Niemensivun kuvitusta Tuutikki Tolosen lastenromaaniin Marsu ja lumpeena kellumisen taito (WSOY 2025). |
Kun isä toteaa muuttaneensa pois kotoa pikemminkin itsensä kuin uuden miesystävänsä Ollin takia, Marsu kilahtaa täysin:
”Älä tule tänne! Minä haluan olla YKSIN!” Minä huusin vihaisesti. Olin yhtäkkiä aivan täynnä tulista, kipinöivää salamavihaa. Tietääkseni isälle ei ollut ollut mitään hätää meillä kotona. Ei mitään hätää meidän entisessä kodissamme, meidän entisessä perheessämme, meidän entisessä elämässämme. Ei mitään hätää! Mitä muka edes tarkoitti tuollainen hölynpöly, että muutin pois itseni takia?
Kaksi uutta kotia ja tutustuminen Olliin eivät tietenkään suju kokonaan ilman ongelmia ja välikohtauksia. Arkisessa perhekuvauksessa on kuitenkin juuri sopivasti rouheutta.
Lukija myötäelää uusperheen muuttuneita kuvioita ja iloitsee Marsun tavoin siitä, että arjesta löytyy uusia, turvallisia rutiineja.
Tuutikki Tolosen tapa yhdistää minäkertoja-Marsun tilitykseen perheessä tapahtuneista muutoksista sekä koomista että traagista ainesta, muistuttaa monin kohdin brittiläisen Jacqueline Wilsonin varhaisnuortenkirjoja.
Myös Reetta Niemensivun pelkistetyssä punaisella tehostevärillä höystetyssä mustavalkokuvituksessa on samanlaista keveyttä kuin monia Wilsonin kirjoja kuvittaneen Nick Sharratin piirtimessä.
 |
| Isän uuden kumppanin valintaa käsitellään lapsentasoisesti. Reetta Niemensivun kuvitusta Tuutikki Tolosen lastenromaaniin Marsu ja lumpeena kellumisen taito (WSOY 2025). |
Kirjan lopussa on kaunis kohtaus, jossa Marsu ja äiti menevät yhdessä uimahalliin.
Äiti on opettanut tyttärensä kellumaan, ja opittuun taitoon kiteytyy samalla myös verenperintönä saatu toiveikkuus ja luottamus, joka ei ole perheessä tapahtuneista muutoksista huolimatta järisyttänyt tytön turvallisuudentunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti