Kasvun ihmettä puiden katveessa

Kätlin Vainola & Meria Palin: Toivon puu, 56 sivua, vironkielinen käännös Hannu Oittinen. Enostone 2025.
 
Luke Adam Hawker: Viimeinen puu. Toivon siemen. Suomentanut Leena Ojalatva. 64 sivua. S&S 2024.

 

 

Meidän puistossa on paljon puita.
Yksi niistä on silti aivan erityinen. 
 
    / Vainola & Palin: Toivon puu.

 

 

Puuhun liitetään vahvaa symboliikkaa esimerkiksi eri uskonnoissa, kulttuureissa ja mytologioissa.  

 

Tässä kaksi hyvin erilaista kuvakirjaa, joissa puu on keskeinen vertauskuva. Kummassakin kirjassa puu on oikeastaan yksi tarinan päähenkilöistä.

 

 

Virolaisen Kätlin Vainolan ja suomalaisen Meria Palinin Toivon puu on syntynyt Lastenkirjainstituutin vuosina 2022–2024 toteuttamassa Lastenkirjasilta-hankkeessa. 

 

Lokakuussa 2023 Tartossa järjestettiin suomalaisten ja virolaisten lasten- ja nuortenkirjojen tekijöille yhteinen työpaja, jossa osallistujat pääsivät työpareina kehittelemään uusia kuvakirjaideoita.

 

Konsepti on nerokas erityisesti näinä aikoina, kun Suomeen käännetään entistä vähemmän kuvakirjoja pieniltä kielialueilta. 

Idylliseen leikkihetkeen on jo vasemmalta työntymässä harmaa pilvi.
Meria Palinin kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin kuvakirjassa
Toivon puu (Enostone 2025).

 

Toivon puu kertoo tytöstä ja Papu-koirasta. Kaksikko viettää mieluusti aikaa puistossa tietyn suuren puun luona. 

Puun lehdet ovat sydämen muotoisia.

 

Koiran voimat hiipuvat ja se kuolee. Tyttö on lohduton.

 

Hiljaisuutta. Vain hiljaisuutta.
Kaikki oli minusta jossain loitolla.
Tuntui siltä, että muut olivat kääntäneet 
minulle selkänsä ja että heidän puheensa kuului kuin sumun läpi.

 

Suru eristää tytön muista. Tytön suljetut silmät
tehostavat erillisyyden tunnetta. Meria Palinin
kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin kuvakirjassa 
Toivon puu (Enostone 2025).

Tyttö ryhtyy kirjoittamaan ajatuksiaan pienille sydämenmuotoisille paperilapuille.  Hän on huolissaan, kampaako kukaan enää koiran turkkia, saako se riittävästi rapsutuksia ja muuta huolenpitoa. Tyttö ymmärtää toki, että ei voi lähettää kirjeitä mihinkään tiettyyn osoitteeseen. 

 

Kevään ja kesän tullen tyttö tutustuu vähitellen luokalle tulleeseen uuteen poikaan. Lapset keksivät laittaa kaikki Papulle kirjoitetut kirjeet puun oksien väleihin.

Pakahduttavan kaunis aukeama huokuu toivoa ja uuden
ystävyyden alkua. Meria Palinin kuvitusta Kätlin Vainolan tekstiin
kuvakirjassa Toivon puu (Enostone 2025).

 

Kätlin Vainolan tarina kertoo lapsentajuisesti surusta ja kaipauksesta. 

Meria Palinin väriliitukuvitus havainnollistaa surutyön pitkää kestoa, kun vuodenajat vaihtuvat. 

Vaikka apeus, murhe ja lohduttomuus on tarinassa konkreettisesti läsnä, kuvitus ja tarina kurkottavat kauniisti kohti toipumista ja valoa.

 

Selkeän, sympaattisen tarinan, riittävän ison kirjasintyypin ja levollisen taiton ansiosta kirja kiinnostavaa varmasti myös hiljattain lukemaan oppinutta lasta.

 

 

 

Brittiläisen Luke Adam Hawkerin (s. 1988) Viimeinen puu, toivon siemen huokuu taidekirjan henkeä kluutti-selkämyksellään, laadukkaalla, paksulla paperillaan ja taidokkaalla mustavalkoisella kuvituksellaan. 

Hawker on opiskellut arkkitehtuuria ja muotoilua, mikä näkyy esimerkiksi kirjan silmiä hivelevissä kaupunkinäkymissä ja museoon siivilöityvän valon kuvauksessa. 
 

Myös tämä kirja on mainio esimerkki kuvakirjasta, joka sopii hyvin eri ikäisille lukijoille ja katsojille. 

Isän ja tyttären kiinteä suhde näyttäytyy kauniisti 
esimerkiksi yhteisissä lukuhetkissä. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Kirjan keskushenkilönä on pieni tyttö, Tuisku, joka asuu kaksin isänsä kanssa. 

He lähtevät yhdessä puumuseoon.

 

Tuisku on koko elämänsä toivonut,
että saisi tavata puun.
 
Mutta viimeinenkin puu 
oli kuollut kauan sitten. 

 

Sanaton kuvasarja havainnollistaa tytön tuntemuksia, kun
hän vaeltaa yhä syvemmälle metsän siimekseen. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Tuisku istuu ”Viimeinen puu” -nimisen maalauksen edessä mykistyneenä ja vähitellen hän työntyy sisälle maalaukseen ja pääsee vaeltamaan ”puumeren” keskelle. 
 
Hawkerin taidokas, hiuksenhieno tussiviiva saa katsojan pidättämään henkeään. 

Vaihtelevat kuvakulmat, tekstittömät aukeamat ja kuvasarjat nostavat ja laskevat kuvituksen katsojan sykettä.

Vaihtelevat perspektiivit havainnollistavat yltäkylläistä "puumerta",
joka jatkuu silmänkantamattomiin. Luke Adam Hawkerin
kuvitusta kuvakirjaan Viimeinen puu: toivon siemen (S&S 2024).

 

Kuten isoissa tarinoissa aina, kirjan sankari oppii matkansa aikana jotakin tärkeää itsestään:
 

On asioita joita ei voi paeta.
 
Mutta pelkojaan ei tarvitse kohdata yksin.

 

Tuisku tuo matkaltaan puun siemenen, jonka hän kylvää maahan yhdessä isänsä kanssa.

Kirjan voi lukea ekokriittisenä kannanottona ilmastonmuutokseen, mutta samalla se tulkintani mukaan puhuu kauniisti myös lapsen kasvurauhan puolesta.