keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Nuoruus on yksin- ja yhdessäoloa










Päivi Haanpää: Sakari ja Meira 2: Soolo. 232 sivua. Hertta kustannus 2026. Kansikuva Riikka Pihlajamaa.




Päivi Haanpään ensimmäinen nuortenromaani, säeromaani Retro, sai lentävän lähdön, kun se nimettiin pari viikkoa sitten Lasten ja nuorten Finlandia -palkinnon ehdokkaaksi. 

Äskettäin ilmestynyt Soolo täydentää Meiran ja Sakarin rakkaustarinan antaessaan äänen ja näkökulman Meiralle, joka haaveilee yläkoulun päättymisen jälkeen opinnoista musiikkilukiossa toisella paikkakunnalla.   

Haanpää onnistuu tiivistämään havaintojaan nuoruuden taite- ja kipukohdista  kompaktiin tilaan. 

Opintopolkujen valitseminen sähköistää yläkoulun kevättä, mutta siinä sivussa pitäisi myös elää täysillä ja toteuttaa unelmiaan. Meiran paras ystävä aikatauluttaa elämäänsä bullet journaliin. 

Soolon keskiöön nouseekin tavoitteellisen musiikkiharrastuksen lisäksi ystäviä kohtaan tunnettu lojaalius: Meira tuntee pettävänsä Sakarin ja muut ystävänsä, koska ei kerro heille etukäteen opintoihin liittyvistä suunnitelmistaan. 

Näiltä osin Soolo kiteyttää hyvin nykynuorten ryhmäpaineistettua ajatusmaailmaa, jossa omaa minää on välillä vaikea erottaa yhteen hitsautuneesta kaveriporukasta. 

Säemuoto pääsee oikeuksiinsa tarkoissa, muodoltaan lyyrisissä havainnoissa:


Välituntipihalle valuu kahdenlaisia:

niitä, joiden ryhti oikenee

ja kasvot kääntyy aurinkoon

sekä niitä, joiden silmät siristyy 

ja askeleet hakeutuu varjoon. – – 



Haanpään Retron ja Soolon lisäksi bändiharrastus ja musiikin tekemisen merkitys nuoren identiteetin kannalta näkyy tänä vuonna myös Mikko Koirasen nuortenkirjassa Finaalissa. 

Duologiat ovat yleistyneet varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa. 

Sini Helmisen Anastettu avain (Hertta Kustannus 2026) aloittaa myös duologian ja Anniina Mikaman Hopeasiipi (WSOY) päättää viktoriaanisen ajan Irlantiin sijoittuvan fantasiatarinan, jonka ensimmäinen osa oli nimeltään Häkkilintu (WSOY 2025). 

Vielä muutama vuosi sitten kustantajat perustivat empimättä pitkäkestoisia sarjoja. 

Kertooko nykyinen trendi siitä, että lukijat eivät enää jaksa kiinnittyä pitkiin sarjoihin vai pikemminkin kustantajien omasta vaihtelunhalusta? 


Ei kommentteja: