Yleispätevästi sodan tunnoista

Tuula Pere & Georgia Stylou: Vadelmanpunainen, 33 sivua, WickWick 2017.

Tuula Peren yhden naisen oma- ja pienkustantamo WickWick kiinnostava hybridi.  Pere on julkaissut vuonna 2010 perustamassaan kustantamossa vuosittain useita kuvakirjoja, jotka perustuvat hänen omiin teksteihinsä.

Tuula Pere on kertonut, että hänellä on aina ollut tarinan kertomisen palo. Aluksi hän tyydytti sitä kertomalla satuja pikkusiskoilleen ja sittemmin omille lapsilleen. Lasten varttuessa hän päätti perustaa oman kustantamon.   

Koulutukseltaan Pere on oikeustieteen tohtori ja hän on työskennellyt lakimiehenä. 

Kustantamon alkuvuosina hän hyödynsi ilmaisia photoshop-ohjelmia ja teki käytännössä kuvituksetkin itse kirjoihinsa. Sittemmin hän on teettänyt kuvituksia  koti- ja ulkomaisilla kuvittajilla. Lähes kaikki teokset ilmestyvät rinnakkain myös ruotsiksi ja englanniksi ja uusimpia teoksia on lisäksi käännetty venäjäksi, saksaksi, italiaksi, ranskaksi, espanjaksi ja portugaliksi.

Yhteisöllisyyden ja humaaniuden teemat näkyvät kaikissa WickWickin kuvakirjoissa.

Vadelmanpunainen-kuvakirjan tulkintakehykseksi tarjoutuu talvisota ja Karjalan evakkojen kohtalot.

Kovalla pakkasella ikkunaan ilmaantuvat jääkukkaset lienevät kreikkalaisille
tuntematon käsite. Georgia Styloun kuvitusta Tuula Peren tekstiin kuvakirjassa Vadelmanpunainen (WickWick 2017). 

Se oli kylmä talvi. Kukaan ei muistanut toista yhtä kylmää. Ainon kodin ikkunat täyttyivät jääkukkasista puoleenväliin asti. Välillä hän nousi ystävänsä Kertun kanssa polvilleen penkille painelemaan ikkunaan kämmenjälkiä ja nenänpään kuvia.

– Minä piirrän tähän sydämen, niin isä näkee, että olen odottanut häntä ikkunassa, Aino suunnitteli.

Aikuiset vaikuttivat huolestuneilta ja kun he olivat huolissaan, Ainollakin oli levoton olo. Hän seurasi sivusta, miten aikuiset kuuntelivat päivittäin radiouutisia. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä kaikki puhe varautumisesta ja armeijasta ja neuvotteluista tarkoitti. Ei se ainakaan tarkoittanut mitään hyvää, se oli selvää.

Erityisen vaikealta Ainosta tuntui, että isä oli poissa.

Pieni Aino-tyttö lymyilee aukeaman oikeassa laidassa piilossa
kylään hyökänneiltä sotilailta. Georgia Styloun kuvitusta Tuula Peren
tekstiin kuvakirjassa Vadelmanpunainen (WickWick 2017). 

Kyläläiset joutuvat lähtemään vihollisjoukkojen takia kodeistaan. Ainolla on kuitenkin kiire hyvästellä vielä leikkimökkinsä  ja hän jää muista jälkeen. 

Mollamaijan vadelmanpunainen essu paljastaa Ainon piilopaikan kylään hyökkääville sotilaille, mutta Ainon havainnut hyväsydäminen sotilas viittoo tyttöä kiirehtimään evakkojunalle.

Evakkojunan apeaa tunnelmaa. Georgia Styloun kuvitusta
Tuula Peren tekstiin kuvakirjassa Vadelmanpunainen (WickWick 2017). 

Myöhemmin perhe palaa takaisin kotikylään, ja Aino haluaa, että uusi kotitalo maalataan vadelmanpunaiseksi.

Lastenkirjan kuvitus on aina kulttuurisidonnaista. Tämä havainnollistuu hyvin kreikkalaisen Georgia Styloun kuvitustyylissä. 

Hänen ihmishahmoillaan on poikkeuksellisen suuret silmät, joissa päilyvät epätietoisuuden ja turvattomuuden tunnot. Kaksikerroksisten puutalojen arkkitehtuuri ja sisustusratkaisut ovat varsin kaukana karjalaisesta perinnerakentamisesta.

Kuvituksen ja tekstin väliset kulttuurierot lienevät silti yksinomaan pedantin aikuisen ongelma. Nykylapsi tuskin tällaisia tyylirikkoja noteeraa.

Kreikkalaisen kuvittajan sekatekniikalla toteuttaman kuvituksen kautta Suomen lähihistorian traumat saavat laajemman, kansainvälisen tulkintakehyksen ja peilauspinnan kaikille sodan jaloissa varttuville maailman pakolaislapsille.