Vinskiä naurattaa!

Lasten Kirjallisuuslehti Vinski 2/2010. Päätoimittaja Tittamari Marttinen ja vastaava toimitussihteeri Pertti Terho. 24 sivua. Julkaisija Lukukeskus. Kustantaja Stellatum. Kansikuva: Jii Roikonen.

Juuri parahiksi vapuksi kopsahti eilen postilaatikkoon lasten kirjallisuuslehti Vinskin huumoripainotteinen kakkosnumero.

Jii Roikosen vappua ja lasten rakastamaa pieruhuumoria yhdistävä kansikuva johdattaa hyvin lehden teemaan.

Konalan ala-asteen 6 A -luokan oppilaat ovat kirjoittaneet jämäkän pääkirjoituksen huumorin merkityksestä:

Luokkamme mielestä hyvän kirjan resepti on yksinkertainen: hyvä juoni ja paljon huumoria. Kun kirja ei ole tylsä, tekee mieli lukea se uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Useakaan lukukerta ei laimenna hyvästä kirjasta saatavaa naurua.

Vantaan sanataidekoululaiset ovat olleet tapaamassa kirjailija Eppu Nuotiota, joka antaa syvähaastattelussa kirjoitusharrastusta harkitsevalle hyvän kirjoitusvinkin: "Jos kirjoitat joka päivä yhden lauseen, on sinulla vuoden päästä koossa jo 365 lausetta!"

Suurin osa Vinskin kirja-arvioista on lasten itse laatimia. Heidän tarkkanäköisyyttään, rehellisyyttään ja suvereenia ilmaisuaan ei voi kuin ihailla. Esimerkiksi 10-vuotias Rilla Saukkonen Oulusta arvioi Jaakko Heinimäen ja Christel Rönssin Suomen lasten Raamatun (Otava 2009). Rilla arvostaa Rönnsin humoristista kuvitusta ja tekee muun muassa hienon havainnon Elämän puun toistumisesta vielä kirjan viimeisessä kuvassa, jossa tyttö keinuu!

Suomalaisen lasten vitsikirjallisuuden äiti, Pirkko-Liisa Perttula, esittelee uuden Kummitusperhe Kammoset -sarjansa ja kertoo sen syntyhistoriasta.

Markku Karpion uusi, aiemmin julkaisematon tarina Kapteeni Koukun käsi on riemastuttava, mutta myös kantaa ottava muistelu sotasankareiden saunareissusta yhden lapsenlapsen näkökulmasta kerrottuna.

Tampereen Karosen koulun lukudiplomia esitellään Pertti Terhon jutussa Karosen koulu haastaa etsimään lukukokemuksia. Jyväskylän sanataidekoululaiset ovat myös käyneet katsomassa uuden Liisa ihmemaassa -elokuvan 3D-versiona.

Ja sokerina... tai kikkareena... lehden lopussa on vielä katsaus saatavilla olevaan lasten pieru- ja kakkahuumorin kyllästämään tieto- ja kuvakirjallisuuteen. Esittelyä ei suositella heikkohermoisille tai -vatsaisille!

Vinski on tiettävästi koko Euroopankin mittakaavassa ainutlaatuinen alakouluikäisille suunnattu kirjallisuuslehti. Se on ilmestynyt vuodesta 2003 lähtien. Rouva Huulla on ollut ilo kuulua lehden toimituskuntaan alusta lähtien.

Lehden nimi tulee tietysti Aapelin eli Simo Puupposen rakastetuista Vinski-kirjoista, joissa kerrotaan Hömpstadin pikkukaupungista pisamanaamaisen Vinski-pojan ja puhuvan harakan näkökulmasta.

Murheen alhosta Ilon kukkulalle: masennuksesta kertovia lastenkirjoja

Raili Mikkanen: Histamiini ja Koni alakulo. Kuvittanut Jukka Lemmetty. 85 sivua. Tammi 2010.

Raili Mikkasen Histamiini-marionettihevonen koki ensitulemansa television Joulukalenteri-ohjelmassa vuonna 1980. Näyttelijä Matti Ranin antoi sille äänensä ja hyväntuulisesti rallattelevasta hevosesta tuli heti kaikkien suosikki. Ensimmäinen Histamiini-kirja ilmestyi Otavan kautta vasta pari vuotta myöhemmin ja nyttemmin Histamiinin seikkailut jatkuvat Tammen helppolukuisessa Keltanokka-sarjassa.

Marionettihevoset Histamiini ja Titiina kohtaavat Koni Alakulon, jonka alavireinen ja toivoton olemus ei jätä vastuuntuntoista parivaljakkoa rauhaan. Ne haluavat tehdä voitavansa Alakulon auttamiseksi.

Koni Alakulo syö pelkkää murheheinää ja asuu Alakulon alhossa. Uudet ystävykset lähtevät ylittämään reippaasti Murheen ja surun suota, kunnes Histamiinin kaviot lipeävät pitkospuilta ja se joutuu hetteikköön. Koni Alakulo pelastaa Histamiinin pinteestä ja saa näin kadotetun itseluottamuksensa takaisin. Kolmikko päätyy lopulta Ilokukkulalle ja Tyynen metsään, jossa mieli rauhoittuu ja siellä Koni Alakulo, jonka oikea nimi on Alvari, oivaltaa, että "Suru kuuluu elämään ja joskus se osuu kohdalle. Mutta surun pitää antaa mennä, kun on uuden aika."

Raili Mikkanen kuvaa hyvin viitteellisesti ja silti hienovireisesti masentuneen ihmisen – tai eläimen! – vähittäistä toipumista, jossa läheisten tuella on merkittävä osa.

Kuluvalla viikolla vietetään Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen viikkoa.

Erilaiset mielenterveysongelmat – pitkään jatkuvat tai ohimenevät – ovat viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vakiintuneet jo kuvakirjallisuudenkin aiheeksi. Kyse on kuvakirjallisuuden valtavirran rinnalla tietysti erittäin marginaalisesta ilmiöstä. Lapsille ja nuorille suunnattuja teoksia julkaisevat nykyisin enenevässä määrin erilaiset lastensuojelujärjestöt ja yhdistykset, jotka ovat havainneet tietotyhjiön ja halunneet täyttää sen omilla julkaisuillaan.


Tässä Rouva Huun poimintoja aihealuetta käsittelevistä kuvakirjoista tai tietokuvakirjoista:

Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n julkaisuja 2002–2006:
Mikon äiti on masentunut
Miian isä on sekaisin.
Millan päiväkirja, näpit irti!
Markuksen äiti saa apua
Matin isä oli vähällä kuolla



Näissä kirjasissa korostetaan painokkaasti, ettei vanhemman sairastuminen masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai psykoosiin koskaan johdu lapsesta eikä tämä näin ollen myöskään ole vastuussa vanhemman parantumisesta. Tämäntyyppisissä kirjoissa lasten suojaksi tuleekin aina viranomaisten ja muiden lähiomaisten turvaverkko, joka pitää vanhemman sairastumisen ajan huolta lapsen tarpeista. Kirjat antavat luontevasti tietoa sairauden hoidosta, johon kuuluvat oleellisena osana perhetapaamiset, hoitoneuvottelut sekä terapeutin ja sairastuneen vanhemman väliset keskustelut.

Minna Hintsala ja Moona Jääskeläinen: Tepa tahtoo tietää. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2002.
Tiina Holmberg: Kun maasta sataa vettä. Pesäpuu ry 2002.
Tytti Solantaus & Antonia Ringbom: Mikä meidän vanhempia vaivaa? Käsikirja nuorille, joiden äidillä tai isällä on mielenterveyden ongelmia. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys 2005.
Sirkku Niemelä ja Tiuku Pennola: Pienilläkin padoilla on korvat. Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ry 2000.

Muita yleiskustantajien julkaisemia lasten kuvakirjoja:

Anja Erämaja: Hilu, Hippu ja Äiti Valtava. WSOY 2008.
Salla ja Hannu Savolainen: Milla ja pohjaton pyykkikori. WSOY 2007.
Jill Murphy: Paksulan äidin lepopäivä. Kustannus-Mäkelä 2006.
Hiawyn Oram ja Susan Varley: Mikä hätänä, Mäyrä? Lasten Keskus 1997.
Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi. Otava 1990.
Tuulia Hyrske: Ypö yksin. Tammi 1990.
Vladimir Skutina ja Eugen Sopko: Sininen naurulokki. Kustannus-Mäkelä 1989.
Oliver Gary, Norman Wright ja Shardon Dahl: Otso Onninen, hymy hukassa Kirjatoimi 1988.

Maailman parhaat lasten- ja nuortenkirjat?

Ed. Julia Eccleshare: 1001 children´s books you must read before you grow up. Universe 2009. 960 s.











Kirjavinkkariyhdistyksen pirkanmaalaiset aktiivijäsenet ovat käynnistäneet Kirjavinkkariblogissa
kaikille avoimen äänestyksen sellaisista lasten- ja nuortenkirjoista, jotka itse kunkin pitäisi ehdottomasti lukea.

Äänestää voi myös Naamakirjan linkkien kautta.

Äänestyksen järjestämistä on saattanut siivittää myös viime vuonna ilmestynyt Julia Ecclesharen toimittama teos 1001 children´s books you must read before you grow up, jonka arvio julkaistiin Helsingin Sanomissa pääsiäisen jälkeen.

Ecclesharen toimittama teos on monen kompromissin, avoimen tai vähemmän avoimen lobbaamisen ja henkilökohtaistenkin pitämysten sekoitus, jonka valinnoilla ei keskenään välttämättä ole mitään logiikkaa.

Suomalaisten on yhtä kaikki syytä olla tyytyväisiä siitä, että meidän pienen kielialueemme kirjat ja kirjailijat ovat ylimalkaan päässseet opukseen mukaan!

Kirjavinkkariblogin äänestykseen saa osallistua kuka tahansa ja tulosten arvioinnin kannalta on tietysti kiinnostavaa, että jokainen paljastaa toimijataustansa, mistä käsin oman luettelonsa on tehnyt. Tavoitteena on kerätä yhteensä 500 lasten- ja nuortenkirjan kärkilista.

Säännöt ovat seuraavanalaiset:

1. Nimeä viisi lasten- tai nuortenkirjaa, jotka sinun mielestäsi "jokaisen" pitäisi lukea. Kyseessä pitää olla kaunokirjallinen teos eli mukaan kelpaavat romaanien lisäksi vaikkapa kuvakirjat, sarjakuvat ja lyriikka.

2. Valintaperusteena voi käyttää omaa makua, kirjan historiallista, kulttuurillista tai yleissivistävää merkitystä, ihan mitä tahansa. Perustelut ovat kivoja (mutta eivät pakollisia) ja toisten vastauksia saa luonnollisesti kommentoida jos mieli tekee.

3. Teoksen ei ole pakko olla suomennettu, vaan muullakin kielellä kirjoitetut teokset lasketaan mukaan.

4. Levittäkää halutessanne sanaa myös työkavereillenne tai muuten vaan aiheesta kiinnostuneille ja toimittakaa sitten vastauksia eteenpäin!

5. Lopuksi kootaan yhteenveto Kirjavinkkariblogiin tai saatetaan tulokset muulla tavalla kaiken kansan tietoisuuteen.

6. Pääasia, että kirja, jota ehdotat on lasten- tai nuortenkirja. Sillä ei ole väliä pitäisikö se lukea jo lapsena vai onko se sellainen, että kaikkien aikuisten pitäisi ko. kirja lukea.

7. Aikaa äänestykselle on 25. kesäkuuta 2010 asti.

Rouva Huun lista voisi näyttää esimerkiksi tällaiselta. Perusteluina vaikuttavuus minuun eri-ikäisenä lukijana sekä kirjailijan halu luoda jotain uutta ja erilaista. Myös eri-ikäisiä lukijoita olen pyrkinyt pitämään listan laadinnassa mielessä.


Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu
Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu
Michael Ende: Tarina vailla loppua
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Häräntappoasettahan ei alunperin julkaistu nuortenromaanina, mutta se lunasti hyvin nopeasti nuorten lukijoiden jakamattoman hyväksynnän. Ja voidaan myös ajatella, että Härkösen romaani on näyttänyt mallia modernin nuortenromaanin myöhemmälle kehitykselle 1990-luvulla.