Ei rakkaus ikää katso

Katarina von Numers-Ekman & Christel Rönns: Konrad och Kornelia. Ulkoasu Christel Rönns. Schildts 2010.

Katarina von Numers-Ekman & Christel Rönns: Konrad ja Kornelia. Suomentanut Anna Kervinen. Ulkoasu Christel Rönns. Schildts 2010.







Konrad ja Kornelia on kuvakirjana todellinen napakymppi: taitto, ulkoasu sekä kuvan ja tekstin vuoropuhelu toimivat siinä tismalleen. Harvoin näkee näin rikkumattoman eheää kuvakirjaa, jossa osaset ovat loksahtaneet kohdalleen näin täydellisesti… punaista, ylellistä lukunauhaa myöten.

Kuvakirja on ilmestynyt samanaikaisesti ruotsiksi ja suomeksi Schildtsin kustantamana.



Lapsilla on usein tietyssä kehitysvaiheessa mielikuvitusystäviä. Lastenkirjallisuuden klassikoista muistuu etsimättä mieleen vaikkapa Astrid Lindgrenin mainio Katto-Kassinen pikkuveikan salaisena ystävänä ja Gunilla Bergströmin Mikko Mallikkaan ystävä Mulperi.

Mutta tässä kuvakirjassa Kornelia-tytön mielikuvitusystävä Penttinen jatkaa Kornelian kanssa sopuisaa rinnakkaiseloa aikuisuuteen asti. Ja mikä kiinnostavinta, Penttinen pysyy aina samanikäisenä, noin 50-60-vuotiaana miehenä!



Kuvakirjan ajallinen kaari kestää Kornelian varhaislapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. 15-vuotiaana Kornelia kokee ensisuudelmansa, mutta mopopoika haisee ikävästi bensalta ja hieltä, toisin kuin nukkavieru Penttinen.

Aikuistuttuaan Kornelia elää itsellistä elämäänsä pysäköinnin valvojana yhdessä Penttisen kanssa. Kornelian sosiaalinen elämä typistyy muutamiin naisystäviin, kunnes hän tapaa Konradin, vastoin tahtoaan jalkavaivojen takia maalta kaupunkiin käytännöllisempään asuntoon muuttaneen miehen, joka haikailee koiraansa ja entistä vapauttaan.



Jälleen Rouva Huu kiinnittää huomiota suomenruotsalaiseen vähäeleisen kauniiseen pääkaupunkimiljöön kuvaukseen (vrt. Turtschaninoffin Underfors ja Lutherin Ivoria).

Vähillä viitteillä lukija aistii merellisen Helsingin tunnelman:

Pysäkillä kesäilta on sininen ja viileä. Raitiovaunu on melkein tyhjä. Satamassa Konrad ja Kornelia näkevät nostokurkia, ja kauempana alkaa saaristo.
– Minulla on ikävä merta, sanoo Konrad.
Tuttu varjo kulkee ohi. Kornelia heilauttaa kättään hieman empien.
– Oliko siellä joku tuttavasi? kysyy Konrad.
– Tavallaan, sanoo Kornelia ja hengittää hiljaa hentoa perämoottorin ja kielon tuoksua.
Konrad pidättää henkeään ja koskettaa varovasti Kornelian kättä. Hän katsoo kauas merelle ja tuntee kuinka sydän hakkaa kylkiluita vasten.

Aikuinen lukee tämän rakkaustarinan varmasti erilaisin silmin kuin lapsi.

Rouva Huu toivoo hartaasti, että kuvakirja löytäisi tiensä ikääntyneiden kirjahyllyyn ja esimerkiksi vanhusten palvelukotien lukemistoon. Tällaisia aikuisten kuvakirjoja tarvitaan, mutta niiden markkinointiin ei ole Suomessa luotu vielä toimivia kanavia.

Katarina von Numers-Ekman on lastenkirjailijana ensikertalainen. Christel Rönns on jo kuvittajana kannuksensa ansainnut.

Rönns rakentaa kuviinsa myös aivan uusia tarinoita. Monet yksityiskohdat ilmeikkäine lokkeineen, muistilappuineen ja henkilöiden paljon puhuvine asentoineen ovat vertaansa vailla. Tapetit, verhot ja muut tekstiilit, lattian ruudutus, kaakelit ja koivikoiden ryhdikäs rivistö tuovat kuviin jännittäviä taustoja, joissa silmä lepää. Niiden vastapainona toimivat välillä myös valkoiset kuvatausta-aukeamat.

Ja hienovaraisesti Rönns solmii tarinan poimut siistille rusetille: myös Penttisen kannalta loppuratkaisu näyttää kääntyvän onnelliseksi. Penttinen saa nimittäin aivan selvästi uuden suojatin puiston penkillä istuvasta yksinäisestä naisesta:



Konrad ja Kornelia on yksi kuudesta Finlandia Junior -ehdokkaasta.

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman julkistaa lopullisen palkinnon saajan ylihuomenna torstaina.

Lohtukirja suruista suurimpaan

Martti Lintunen: Älä yritä unohtaa. Prometheus kustannus 2010. 71 sivua. Graafinen suunnittelu ja taitto Inka Happo.








Älä yritä unohtaa on täsmäkirja tärkeästä ja yhä vaietusta aiheesta.

Valokuvaaja-toimittaja Martti Lintunen on tarttunut lähes mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen. Oman poikansa itsemurhan jälkeen hän on halunnut tehdä vertaistukea välittävän kirjan lapsille ja nuorille, jotka ovat kokeneet läheisen itsemurhan.

Lintunen on esilehdellä asettanut kirjalleen kolme erilaista kontaktipintaa:

Hän haluaa 1) auttaa aikuisia selittämään itsemurhaa lapselle, 2) helpottaa lasten vaikeuksia puhua itsemurhasta aikuisille ja 3) kannustaa lapsia puhumaan asiasta myös keskenään.

Tekijä muistuttaa myös siitä, että kirjaa on hyvä lukea aikuisen sylissä, joskin vanhemmat lapset ja nuoret voivat lukea sitä myös itsekseen, omaan tahtiinsa.

Kirja on pyritty riisumaan kaikesta paatoksesta ja tulkinnanvaraisesta monisanaisuudesta. Kieli on selkeää, rauhallista ja antaa kriisin keskellä elävän lapsen ja nuoren omalle ajattelulle tilaa.

Martti Lintunen tunnetaan entuudestaan monista luontokuvistaan. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt kaksikin valokuvakuvitettua lasten kuvatietokirjaa: Merikarhun matkassa, lasten veneilykirja yhdessä Kirsi Tuuran kanssa (Otava) sekä Savannin sankarit, alakouluikäisille suunnattu eläinkuvakirja Afrikan eläimistä (Gummerus).



Tässä kuvatietokirjassa kuvat toimivat lähinnä mielenkuvina, symbolikuvina, jotka tukevat tekstiä tunnelmaltaan tai antavat kiinnekohtia vaikean asian ymmärtämiseksi. Kuva-aines on hyvin monikansallista, kulttuurirajat ylittävää.

Kenties kirja voisi kiinnostaa myös käännöksinä muilla kielialueilla?




Älä yritä unohtaa on tyypillinen ns. self help -book, johon on varattu tilaa myös lapsen tai nuoren omille muistiinpanoille, piirroksille tai muille merkinnöille, jotka auttavat ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten työstämisessä.

Kirjan levollinen teksti käsittelee myös yleisellä tasolla kuoleman kohtaamista, surutyön monia muotoja ja ajan parantavaa merkitystä. Kuvatekstit ovat aforismin kaltaisia lohtuvirkkeitä:

Pimeimmässäkin paikassa voi välillä pilkahtaa valo.

Suru ja kaipuu on pyöreä. Et voi välttää palaamasta aina välillä lähtöpaikkaan.

Eilen vietettiin itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivän vieton on vakiinnuttanut Suomessa Surunauha ry. Se on vuonna 1997 perustettu yhdistys, joka antaa vertaistukea itsemurhan tehneiden omaisille ja läheisille.

Ulkomailla itsetuhoisuudesta ja itsemurhasta tai syvästä depressiosta on ilmestynyt Rouva Huun tietojen mukaan muutamia lasten kuvakirjoja:

Tomi Ungerer: Le Nuage Bleu, 2000
Sergei Kozlov & de Vitaly Statzynsky: Petit-Ane, 1995
Gregie de Mayerer & Koen Vanmechelen: Jules, 1996
Quentin Blake: Michael Rosen´s sad book, 2004
Shaun Tan: The Red Tree, 2001.

Suomessa on aiemmin ilmestynyt aiheesta yksi lapsille suunnattu kirjanen, Sanna Lehtiniemen, Kaisa Nybergin ja Maarit Virtasen Matin isä oli vähällä kuolla, jonka on kustantanut Omaiset mielenterveyden tukena Tampere ry 2005.

Kouluikäisen Matin isä on ollut pitkään masentunut ja hän yrittää itsemurhaa alkoholilla ja lääkkeillä. Isä pääsee hoitoon ja kuntoutuu. Matin tunteet isää ja hänen tekoaan kohtaan vaihtelevat surusta raivoon. Matti pelkää myös, että isä yrittää itsemurhaa uudelleen, mutta isä vakuuttaa, että hän osaa nyt hakea apua.


Ruotsissa on ilmestynyt vuonna 1998 Margaretha J. Runvikin kuvakirja Min pappa vill inte leva. Se kertoo viisivuotiaasta Pär-pojasta, joka on hämmentynyt isänsä itsemurhan jälkeen.

Kirja on ajateltu yleispäteväksi kuoleman kuvaukseksi, eikä se näin ollen painotu yksinomaan itsemurhateemaan. Kuvakirjan aikuiselle tarkoitetuissa asiantuntijalääkärin laatimissa jälkisanoissa kerrotaan surutyön eri ilmenemismuodoista.

Talven valoa kuvakirjoissa

Emily Hawkins & Lisa Evans: Lumiprinsessa. Suomentanut Ulla Sirén. WSOY 2010. 22 sivua.

Stephen Mackey: Miki. Suomentanut Maikki Tilvis. Aurinko Kustannus 2010. 47 sivua.









Tässä kaksi pakahduttavan kaunista ja talvista kuvakirjaa. Niiden tyylitelty miljöö ja lumimaisemat ovat tosin kaukana Pohjolan talvimaisemista, mutta taitavasti ne onnistuvat silti vetoamaan romanttisia ja sadunomaisia aineksia arvostaviin naislukijoihin.

Miki on pieni eskimotyttö, joka elää karujen jäätiköiden hallitsemassa maassa. Miki haaveilee yhdessä ystäviensä pingviinin ja jääkarhun kanssa pienestä puusta, jonka hän voisi koristella kauniilla valoilla. Sähkövoimaan tarvitaan vahvoja apulaisia, ja Miki lähtee etsimään sellaista syvältä jään alta. Miki tapaa siellä meduusan ja mustekalan.

Mikin vedenalaisen seikkailun mahdollistava keskiyön taika on jo loppumaisillaan, kun iso mustekala vie hänet turvaan jäätikölle. Ja taskustaan Miki löytää kimmeltävän tähden, joka valaisee hänen puunsa!

Englantilaisen Stephen Mackeyn pelkistetyt isot kuva-aukemat anastavat huomion melko tasapaksulta tarinalta. Tämä kuvakirja olisi vallan mainiosti voinut tulla toimeen jopa ilman tekstiä: niin ilmaisuvoimaisia ja vahvoja kuvat ovat!


Lumiprinsessa on mukaelma klassisista Ruusunen- ja Sammakkoprinssi-saduista. Kuningas ja kuningatar juhlivat Aurinkopalatsissa pikkuprinsessansa 10-vuotissyntymäpäivää. Mukaan juhliin on kutsuttu kaikki muut paitsi Lumihaltia.

Tämä suivaantuu asiasta siinä määrin, että laatii taian, jonka takia prinsessan sydän muuttuu jääksi, jos vanhemmat katsovat tytärtään. Valtakunnan viisaat päättävät, että prinsessan on mentävä asumaan korkeimmalle vuorenhuipulle kauas Aurinkopalatsin lämmöstä ja vanhempien rakkaudesta.

Prinsessan ikävää liennyttää valkoinen karhu, jonka kanssa hän leikkii päivät pääksytysten. Vuodet kuluvat ja prinsessasta varttuu kaunis neito. Monet nuorukaiset yrittävät kiivetä jäistä vuorenseinämää pitkin linnaan, mutta heidän haarniskansa jäätyvät kylmästä kankeiksi.

Prinsessa on jo vaipua kokonaan epätoivoon. Hän suutelee surumielisenä valkoisen jääkarhun kuonoa, ja kas ihmettä: jääkarhusta sukeutuukin komea nuorukainen, jonka villi velho on lumonnut karhuksi.

Ja lopun varmaan kaikki arvaavatkin…

Lumiprinsessa-kirjan tekee niin ylelliseksi iso koko ja kohopainetut tehosteet.

Englantilaisen Lisa Evansin kuvituksen monet koristeelliset äärimmäisen pikkuruiset yksityiskohdat hivelevät yhtälaisesti pienten ja isompienkin tyttöjen silmiä.

Nämä kuvakirjat tuntuvat suomalaiseen kuvakirjamakuun nähden lähes pahki-romanttisilta ja erityisesti Lumiprinsessa jopa vähän ylimakealta. Mutta toisaalta… vaihtelu virkistää välillä.