18. luukku: ”Istun keittiössä, kunnes joulu on ohi kokonaan!”

Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Aimo ja Unto. Suomentanut Tittamari Marttinen. Schildts & Söderströms 2012.

Vähän jälkijättöisesti tulee esitellyksi tämä  pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon toinen Suomen ehdokas, Minna Lindebergin & Linda Bondestamin  kuvakirja Allan och Udo, joka on ilmestynyt Teoksen kautta Tittamari Marttisen suomennoksena Aimo ja Unto.

Kesäinen kansikuva ei anna mitään viitettä siitä, että kirjan tapahtumat kilpistyvät nimenomaan joulun aikaan. Allan ja Udo ovat ystäviä, sielunsukulaisia tai homopari. Kuvakirja ei katso tarpeelliseksi määritellä miesten välistä suhdetta.

Suomenruotsalainen lastenkirjallisuus on viime aikoina tarjonnut enemmänkn ennakkoluulottomia perspektiivejä sukupolvien ja -puolien välisiin suhteisiin. Katarina von Numers-Ekmanin & Christel Rönnsin Konrad ja Kornelia (Schildts 2010) kertoi ikäihmisten välisestä ystävyydestä ja orastavasta rakkaudesta. 

Minna Lindebergin ja Salla Savolaisen uusin Vesta-Linnea -sarjan osa Vesta-Linnea kuun valossa (Tammi/ Schildts & Söderströms 2013) käsittelee tunnepuolen kimurantteja asioita sekä aikuisen että lapsen näkökulmasta.

Unto antaa huutia joulumielelle. Linda Bondestamin kuvitusta Minna
Lindebergin tarinaan kuvakirjassa Aimo ja Unto, Teos 2012. 

Unton elämänhalu on mennyt ja hän ei jaksa virittäytyä edes lähestyvään jouluun:

”Nyt olen vanha jäärä tarpeeton, 

joka ihan turhaan yhä täällä on”, 

Unto Bismarck huokaa. 

”Mennyt maineeni takaisin tuokaa!” 

Hän kepillään kattoa takoo, 

voi kurjuus ja katkeruus! 

Kaikkialla lepää syvä hiljaisuus. 

Vain mitalit kilisevät, ja jääkaappi hurisee. 

Unton korvaan Aimo huutaa ja huokailee: 

”Kuuletko mitään, taatto? Piristy, nyt on jouluaatto!” 

Mutta Unto kiukkuaa: 

”Mene tiehesi, vie kukat ja kuuset pois, en juhli ollenkaan. 

Istun keittiössä, kunnes joulu on ohi kokonaan!”

Aimo paistaa kuitenkin kinkkumunakkaan ja houkuttelee Untoa pois alakulon alhosta yhteisiin nuoruuden muistoihin. Ensin Unto torjuu Aimon hyvää tarkoittavat eleet. 

Siirappi Al Sahramin juhlien vetovoima on valveen ja unen rajatilassa on vahvempi. Onko kyse lääkkeiden vahvoista sivuvaikutuksista vai nautintoaineiden liikakäytöstä? Tämä jää lukijan pääteltäväksi.

Ei ole kakussa pohjaa ollenkaan! 

Ahmiessaan Unto katoaa kokonaan. 

Kermavaltameri on syvä ja aava, mitä mahtavin. 

Joka herkkujen valtakuntaan eksyy, ei löydä takaisin. 

Siirappi Al Sahrami ei ole sitä, mitä sanoo olevansa, 

Hän on kuin aukko musta. 

Hänen juhlansa ovat kulissia ja pelkkää kangastusta.

Tuleehan se joulumieli Aimolle ja Untollekin, ja onnellisen lopun silaa vielä
kunnon lumisade. Vasemmalla talon seinässä olevassa graffitissa lukee "Love will keep us alive". Linda Bondestamin kuvitusta Minna Lindebergin tarinaan kuvakirjassa Aimo ja Unto, Teos 2012. 

Lopulta Unto havahtuu ja palaa synkistä syövereistä takaisin Aimon luokse.

Linda Bondestam käyttää jälleen kollaasia hauskasti ja luovasti: hän yhdistelee koristepapereita, kirjasimia, graafisia pintoja ja leikkaa suoraviivaisia muotoja. Silti kuvituksen yleisvaikutelmaksana on keveys ja leikkisyys. 

17. luukku: Vinkkejä viime hetken lahjapulmiin

Marjo Nygård, Mervi Nygård & Hannu Pettinen: Sormet solmussa. Onneksi meillä on ohjeet. 79 sivua. WSOY 2013.

On aina erityisen ilahduttavaa löytää kotimaisia, lapsille suunnattuja kädentaitokirjoja. Suuri osa käännöstarjonnasta on nimittäin peräisin Yhdysvalloista tai Isosta-Britanniasta, ja niiden askarteluohjeet vaikuttavat suomalaiseen silmään vähän kliinisiltä ja erityistarpeita vaativilta.

Moni tietämäni lastenkirjan kuvittaja on myös luontaisesti taitava kädentaitojen tekijä.  Valitettavasti en tänä vuonna muilta kiireiltäni ehtinyt sen koommin Hyvinkäälle kuin Helsinkiinkään sikäläisten kuvittajien joulumyyjäisiin.

Lastenkirjan kuvittajanakin tuttu Marjo Nygård on yhdessä siskonsa kanssa koostanut niin visuaalisesti kuin ohjeiltaankin raikkaan-selkeän kirjan, joka on omistettu ”lapsuuden mummoloille, joissa päivät kuluivat heinän tuoksussa ja luovissa leikeissä”.

Kierrätyshenkeä löytyy tästäkin kädentaitokirjasta, jossa on tehty vanhoista
eriparisista kahvikupeista uniikkeja kynttilöitä. Kokeilin tätä ohjetta jo toissa vuonna,
ja hyvin toimi. Hannu Pettisen valokuvakuvitusta Marjo ja Mervi Nygårdin
kädentaitokirjaan Sormet solmussa. Onneksi meillä on ohjeet, WSOY 2013. 

Ohjeet vetoavat mielestäni parhaiten varhaisteini-ikäisiin ja heidän vanhempiinsa. Ohjeiden ideoinnissa miellyttää se, että suurin osa esineistä on tolkullisia käyttöesineitä, sopivan rouheita ja persoonallisia.

Hattarapäänuken tekoa olisi kiva joskus kokeilla, jos tekisi ison annoksen
 paperimassaa tykötarpeiksi.  Hannu Pettisen valokuvakuvitusta Marjo ja
Mervi Nygårdin kädentaitokirjaan Sormet solmussa. Onneksi meillä on ohjeet,
WSOY 2013.  

Hauska havainto oli, että Marjo Nygårdin kädentaitotöistäkin löytyy  hänen kuvituksistaan tutuntuntuisia hahmoja, kuten hattarapäänukke ja paperimassasta tehdyt eläinhahmot. 

Päivän jymy-yllätys: Salla Simukalle Suomi-palkinto

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on hetki sitten jakanut vuotuiset Suomi-palkinnot Valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Yhtenä seitsemästä palkituista on – tättärää! – lasten- ja nuortenkirjailija Salla Simukka.

Simukka sai palkinnon – näin tulkitsen – koko kirjailijan työstään ja monipuolisesta toimijuudestaan kirjallisuuden kentällä.

Perustelut jäävät siihen nähden mielestäni harmillisen valjuiksi. Tällaiset isot ja toivoakseni myös kohtuullisen mediajulkisuuden saavat palkinnot olisivat loistavia paikkoja ottaa kantaa, vetää yhteen ja puhua samalla taiteilijan edustaman taiteen alueen puolesta yleisemmällä tasolla.

Viralliset perustelut kuuluvat seuraavasti:

Salla Simukka on suomalainen kirjailija ja suomentaja, joka toimii myös Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden kriitikkona sekä nuorten kirjallisuuslehti Lukufiiliksen toimitussihteerinä. Hän on opiskellut Turun yliopistossa pohjoismaista filologiaa, suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä, luovaa kirjoittamista ja naistutkimusta. 

Simukan vuonna 2002 ilmestynyt esikoisteos, nuortenromaani Kun enkelit katsovat muualle kertoo kahden teinitytön rakkaudesta. Vuonna 2012 julkaistu kirjapari Jäljellä ja Toisaalla on lähitulevaisuuteen sijoittuva nuorten dystopia maailmasta, jossa tavallisuus ei ole enää mitään. Tästä kirjaparistaan Salla Simukka sai Topelius-palkinnon vuonna 2013.  

Salla Simukan poikkeuksellisen vahva kansainvälinen läpimurto on Lumikki Anderssonista kertova trilleritrilogia, jonka ensimmäinen osa Punainen kuin veri ilmestyi Suomessa keväällä 2013 ja toinen osa Valkea kuin lumi saman vuoden syksyllä. Koko kirjasarjan käännösoikeudet on myyty puolen vuoden aikana jo 37 maahan, tiukan huutokaupan jälkeen. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut suomalaiselle kirjailijalle.

Simukan Lumikki-trilogian myötätuuli käännösmarkkinoilla on useamman osatekijän summa ja osittain myös seurausta toinen toisiinsa loksahtaneista onnenkantamoisista. 

Taustatyötä on tehty Tammen kustantamossa oikein olan takaa: teokseen on uskallettu uskoa riittävän varhaisessa vaiheessa, sen markkinointiin on satsattu ja ulkoasun suunnitteluun on paneuduttu poikkeuksellisen ansiokkaasti. Elina Ahlbäckin luotsaama  vientiagentuuri on empimättä ottanut romaanin siipiensä suojaan ja puhunut sen puolesta maailmalla.    

Toivottavasti tämä innostaa kustantamoiden markkinointiosastoja tekemään entistä isompia ponnistuksia suomalaisen (lasten- ja nuorten)kirjallisuuden viennin eteen. Kannattaa muistaa, että Frankfurtin kirjamessut kolkuttelevat jo nurkan takana!

26 000 euron suuruinen Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta tai huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993. Palkinto myönnetään veikkausvoittovaroista.

Suomi-palkinnon jakamista varten ministeriö asettaa vuosittain asiantuntijaraadin, jonka tehtävänä on avustaa Suomi-palkinnolla palkittavien taiteilijoiden valintaa. Tänä vuonna raadissa olivat kutsuttuina elokuvaohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja Jouko Aaltonen, kulttuuritoimittaja, taidekriitikko Otso Kantokorpi, kirjailija Hannele Mikaela Taivassalo, johtaja Hanna Rosendahl ja kirjailija, viihdetaiteilija Jukka Virtanen. Raadin jäseninä ovat lisäksi virkansa puolesta opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja ja Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Minna Sirnö. Sihteerinä toimii johtaja Hannele Lehto.

Suomi-palkinnon ovat aiemmin saaneet lasten- ja nuortenkirjailijoista Tove Jansson ja Maria Vuorio.

Lämpimät onnittelut Salla Simukalle myös Lastenkirjahyllystä.