18. luukku: ”Istun keittiössä, kunnes joulu on ohi kokonaan!”

Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Aimo ja Unto. Suomentanut Tittamari Marttinen. Schildts & Söderströms 2012.

Vähän jälkijättöisesti tulee esitellyksi tämä  pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon toinen Suomen ehdokas, Minna Lindebergin & Linda Bondestamin  kuvakirja Allan och Udo, joka on ilmestynyt Teoksen kautta Tittamari Marttisen suomennoksena Aimo ja Unto.

Kesäinen kansikuva ei anna mitään viitettä siitä, että kirjan tapahtumat kilpistyvät nimenomaan joulun aikaan. Allan ja Udo ovat ystäviä, sielunsukulaisia tai homopari. Kuvakirja ei katso tarpeelliseksi määritellä miesten välistä suhdetta.

Suomenruotsalainen lastenkirjallisuus on viime aikoina tarjonnut enemmänkn ennakkoluulottomia perspektiivejä sukupolvien ja -puolien välisiin suhteisiin. Katarina von Numers-Ekmanin & Christel Rönnsin Konrad ja Kornelia (Schildts 2010) kertoi ikäihmisten välisestä ystävyydestä ja orastavasta rakkaudesta. 

Minna Lindebergin ja Salla Savolaisen uusin Vesta-Linnea -sarjan osa Vesta-Linnea kuun valossa (Tammi/ Schildts & Söderströms 2013) käsittelee tunnepuolen kimurantteja asioita sekä aikuisen että lapsen näkökulmasta.

Unto antaa huutia joulumielelle. Linda Bondestamin kuvitusta Minna
Lindebergin tarinaan kuvakirjassa Aimo ja Unto, Teos 2012. 

Unton elämänhalu on mennyt ja hän ei jaksa virittäytyä edes lähestyvään jouluun:

”Nyt olen vanha jäärä tarpeeton, 

joka ihan turhaan yhä täällä on”, 

Unto Bismarck huokaa. 

”Mennyt maineeni takaisin tuokaa!” 

Hän kepillään kattoa takoo, 

voi kurjuus ja katkeruus! 

Kaikkialla lepää syvä hiljaisuus. 

Vain mitalit kilisevät, ja jääkaappi hurisee. 

Unton korvaan Aimo huutaa ja huokailee: 

”Kuuletko mitään, taatto? Piristy, nyt on jouluaatto!” 

Mutta Unto kiukkuaa: 

”Mene tiehesi, vie kukat ja kuuset pois, en juhli ollenkaan. 

Istun keittiössä, kunnes joulu on ohi kokonaan!”

Aimo paistaa kuitenkin kinkkumunakkaan ja houkuttelee Untoa pois alakulon alhosta yhteisiin nuoruuden muistoihin. Ensin Unto torjuu Aimon hyvää tarkoittavat eleet. 

Siirappi Al Sahramin juhlien vetovoima on valveen ja unen rajatilassa on vahvempi. Onko kyse lääkkeiden vahvoista sivuvaikutuksista vai nautintoaineiden liikakäytöstä? Tämä jää lukijan pääteltäväksi.

Ei ole kakussa pohjaa ollenkaan! 

Ahmiessaan Unto katoaa kokonaan. 

Kermavaltameri on syvä ja aava, mitä mahtavin. 

Joka herkkujen valtakuntaan eksyy, ei löydä takaisin. 

Siirappi Al Sahrami ei ole sitä, mitä sanoo olevansa, 

Hän on kuin aukko musta. 

Hänen juhlansa ovat kulissia ja pelkkää kangastusta.

Tuleehan se joulumieli Aimolle ja Untollekin, ja onnellisen lopun silaa vielä
kunnon lumisade. Vasemmalla talon seinässä olevassa graffitissa lukee "Love will keep us alive". Linda Bondestamin kuvitusta Minna Lindebergin tarinaan kuvakirjassa Aimo ja Unto, Teos 2012. 

Lopulta Unto havahtuu ja palaa synkistä syövereistä takaisin Aimon luokse.

Linda Bondestam käyttää jälleen kollaasia hauskasti ja luovasti: hän yhdistelee koristepapereita, kirjasimia, graafisia pintoja ja leikkaa suoraviivaisia muotoja. Silti kuvituksen yleisvaikutelmaksana on keveys ja leikkisyys.