Joskus kirja pitää ravistella hereille

Keri Smith: Tuhoa tämä kuvakirja. Näin kirja herää henkiin, suomentanut Maria Lyytinen, WSOY 2020. Suomennoksen tekstaus Mari Ahokoivu. 

 

 

 

Konstit ovat nyt todella monet, kun lapsia halutaan koukuttaa lukemiseen ja innostetaan tarttumaan kirjaan.

 

Kanadalaiselta kuvataiteilija Keri Smithiltä on aiemmin suomennettu kolme kirjaa: Tuhoa tämä kirja (WSOY 2016 / 2017), Viiva ja Lupa sotkea. Virheiden ja erehdysten kirja (WSOY 2018).

 

Nämä aikuisille suunnatut kirjat edustavat jonkinlaista anarkistista luovuusterapiaa. 

 

Ne  kannustavat käsittelemään kirjaa esineenä myös uusilla tavoilla ja unohtamaan liian kunnioittavan tai suorastaan pönöttävän suhtautumisen kirjaan.   

Herättääkö yksinäinen kirja sympatiaa?
Keri Smithin kuvitusta lasten kuvatietokirjaan
Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).

 

Tuhoa tämä kuvakirja herättelee lasta suhtautumaan ennakkoluulottomasti, uteliaasti ja elämyksellisesti (kuva)kirjan erilaisiin käyttömahdollisuuksiin.

 

Päiväkodeissa on nykyisin jo lapsia, joille perinteinen kirja ei ole entuudestaan tuttu.

Siksikin tällaisia vähän hulluttelevia kirjankäyttöoppaita tarvitaan.

 

Hauskasti kirja todentaa nykyisen kirjoja vieroksuvan kulttuurin ydinongelman. 

 

Aikuiset ovat laatineet kirjojen käytölle liikaa sääntöjä ja kieltoja: 

 

Voit vain kuvitella, 

miten monia alkoi näiden 

sääntöjen takia 

hermostuttaa. 

Heitä pelotti, että he kohtelisivat

kirjoja väärin.

Niinpä he möhlimisen 

pelossa pyrkivät 

viettämään kirjojen parissa

          mahdollisimman vähän aikaa.

 

Kirja antaa myös virikkeitä leikkiin: viinipullon korkeista
 askarrellut hahmot seikkailevat kirjakaupungissa.
Keri Smithin kuvitusta lasten kuvatietokirjaan 
Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).
 

Keri Smithin viestinä on, että kulunut kirja on paras viesti siitä, että se on 

lukijalleen tärkeä. 

Niinpä hän kannustaa lukijaa ottamaan kirja haltuun kaikilla aisteilla, kokonaisvaltaisesti – tunnustellen, raapien, rypistäen, nuuhkien, kuulostellen.

 

Tiesitkö, että ilman sinua 

kirja ei voi olla oma itsensä? 

Sinun avullasi se herää henkiin. 

Kirja tarvitsee kokemustasi,  

ideoitasi ja mielikuvitustasi.

  

Kirja voi olla joka lukukerralla 

erilainen, koska sinäkin olet (höpsö, 

iloinen, surullinen, mietteliäs). 

 

 

Kuvakirjan visuaalisuus havainnollistetaan värien, muotojen
 ja pintojen kautta. Keri Smithin kuvitusta lasten
kuvatietokirjaan Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY 2020).

Keri Smith ei – valitettavasti – hoksaa ammentaa kuvakirja-genren kaikkia mahdollisuuksia. 

Kuvan erityinen painoarvo kuvakirjassa sekä kuvan mahdollisuudet kerronnassa jäävät vähälle käsittelylle, lähinnä eri värien, muotojen ja pintojen moninaisuutta havainnollistavan aukeaman varaan.

 

Tuhoa tämä kuvakirja on onnen omiaan varhaiskasvatukseen, esiopetukseen sekä ala- ja yläkouluun lukemiseen liittyvän elämyksellisen kirjakeskustelun inspiraatioksi. 

Odotan jo kiinnostuneena, kuinka sanataidekasvattajat keksivät käyttää kirjaa myös osana sanataideharjoituksia.

 

Lukemisen kautta saatava luontaisetu, mielikuvituksen siivet,
havainnollistetaan näin konkreettisesti. Keri Smithin kuvitusta
lasten kuvatietokirjaan Tuhoa tämä kuvakirja 
(WSOY 2020).

 

Interaktiivinen lukemaan innostaminen ei ole lastenkirjallisuudessa sinällään aivan uutta.

Esimerkiksi Andy Leen & Heath McKenzien Älä avaa tätä kirjaa (Tactic 2016) ja Kaisa Happosen & Joonas Utin kaksi Piste-kirjaa (WSOY 2018 ja 2010) leikittelevät metafiktiolla ja lukijan käskyttämisellä ja kieltämisellä kesken kirjan lukemisen.

 

 

 

 

 

Karjuvia isiä ja hoivaavia vaareja

Charles Ballesteros: Osaako isäsi karjua? Suom. Päivi Lehtinen, WSOY 2020.

 

Anna Krogerus & Erika Kallasmaa: Muttinen ja vaari, WSOY 2020.

 

 

 

 

Charles Ballesterosin kartonkisessa katselukirjassa pieni sammakko on todennäköisesti hukannut isänsä. 

Se kohtaa monia eläimiä, jotka haluavat auttaa sitä ja kysyvät kuinka isällä on tapana äännellä. 

Lastenkirjallisuuden faunassa on ihan mahdollista, että samassa elinympäristössä asuu leijonia, apinoita, papukaijoja ja karhuja.

 

Kirjan jippona ovat keskeisen kuva-aiheen pystysuorat säleiköt. 

Aina uuden aukeaman avautuessa kuva-aihe muuttuu toiseksi, eli tässä tapauksessa eläinten ilmeisiin tulee eloa.

Hölmistyneen karhun ilme muuttuu räyhäkämmäksi,
kun aukeama avataan. Charles Ballesterosin kuvitusta
katselukirjaan Osaako isäsi karjua! (WSOY 2020).

Kirjan takakannessa vinkataan aikuiselle, että ”lempeä pieni pahvikirja opettaa lapselle tunnetaitoja” ja ”tukee myös mielikuvituksen kehitystä ja luovuutta”.

Kertooko tämä alleviivaus nykyaikuisten vajavaisen tiedostuksen tasosta? 

Mielestäni kaikki lastenkirjat opettavat lapselle tunnetaitoja ja tukevat mielikuvitusta ja luovuutta!

Tunnekasvatus on todellakin tullut rytinällä lastenkirjallisuuteen!

Äiti lähtee ja Muttinen itkee. Vaarin selkä
taitaa olla vähän kipeä. Erika Kallasmaan
kuvitusta Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

 

Anna Krogeruksen ja Erika Kallasmaan Muttinen-sarjan toinen osa on aiheensa puolesta pienoinen aluevaltaus.

 

Taaperoikäinen Muttinen saa nimittäin lastenvahdiksi vaarin, kun äiti lähtee seminaariin. 

Muttiselle – ja varmasti myös suurelle osalla sarjan potentiaalisesta kohderyhmästä – seminaari on sanana tuiki tuntematon.  

Muttinen luulee, että äiti on mennyt lavuaarin kautta hukkaan.

 

 

Eerika Kallasmaa rajaa rohkeasti vaarista
vain jalat kuvaan ja näin korostetaan Muttisen
pienuutta. Erika Kallasmaan kuvitusta
Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

Vaari on selvästi äitiä hövelimpi, ja Muttinen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja piiloutuu roskakaappiin ja äidin vaatekaappiin sekä yllyttää vaaria antamaan paljon kovemmat vauhdit kuin äiti koskaan uskaltaisi… 

 

Muttinen ja vaari on Anna Krogeruksen kerronnan ja Eerika Kallasmaan kuvituksen osalta vähän erilainen taaperoikäisten kuvakirja. 

Perinteisen kuvakirjan kuvakerrontaa rikotaan
tietoisesti aukemalla, jolla näytetään leikkipuistoon saapuminen
 Muttisen ja vaarin vinkkelistä (Muttisen punainen pipo
vasemmalla). Erika Kallasmaan kuvitusta Anna Krogeruksen  
tekstiin kuvakirjassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

Ensimmäisessä osassa Muttinen ja äiti (WSOY 2019) lapsi ja vanhempi vaihtavat osia ja äiti meneekin Muttisen sijasta päiväunille. Muttinen siivoaa ja lähtee pian myös ulko-ovesta pihalle. Onneksi nokosilta herännyt äiti ehtii hätiin juuri sopivasti.

Muttinen-kirjat sopivat siirtymävaiheen ensimmäisiksi kuvakirjoiksi, kun katselukirjat eivät enää tarjoa riittävästi haastetta. 

Niistä löytyy sopivasti nimettäviä yksityiskohtia ja tarina sisältää paljon taaperoikäiselle tuttuja tilanteita ja tunteita. 

Huojennus näkyy sekä vaarin että Muttisen olemuksesta,
kun äiti palaa iloisena seminaarista. Erika Kallasmaan
kuvitusta Anna Krogeruksen tekstiin kuvakirjassa
Muttinen ja vaari (WSOY 2020).

Oodi ekologiselle kulutukselle… ja lempimekoille

Elina Komulainen & Mirka Tuovinen (tarina) ja Kristiina Haapalainen & Sami Vähä-Aho (kuvitus): Mekon matka, 36 sivua, Sitruuna 2020.

 

 

 

Mekon matka kiinnosti minua ensin omintakeisen nimensä vuoksi.   

 

Sitten kiinnitin huomiota kuvakirjaksi epätavanomaisen suureen tekijäjoukkoon, jonka taustoja ja kuvakirjan alkuideaa Elina Komulainen avaa kustantamon blogissa.

 

Komulainen työskentelee sanataideohjaajana Pohjois-Savossa Sanataidekoulu Aapelissa ja neuvolapsykologina Ylä-Savossa. Hän on aiemmin julkaissut  omakustanteena kaksi lastenkirjaa. 

 

Mirka Tuovisella on Varpaisjärvellä ekologisiin vaatteisiin keskittynyt yritys Mirka Pukine. Tuovinen on ommellut kuvakirjan pääosassa olevan tytön mekon, joka näkyy valokuvakollaasielementtinä  Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvituksessa. Heidät tunnetaan  entuudestaan sisustus- ja paperituotteita suunnittelevasta Polka paper -studiosta. 

Ompelijan tekemä mekko on valmis maailmalle.
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). 

 

Mekon matkan idea on hauska ja monellakin tavalla ajankohtainen. 

Se puhuu kauniisti kierrätyksen ja ekologisen kuluttamisen puolesta. Kirjan kantava idea muistuttaa paljon Liisa Lauerman Tilkkutarinoita (Warelia 2020), joka on arvioitu aiemmin Lastenkirjahyllyssä

 

Pienen kustantamon ensimmäinen kotimainen kuvakirja on visuaalisesti freesi. 

 

Sen pelkistetty pastellinen tyyli ja miljöö tuovat mielleyhtymiä eteläiseen Eurooppaan, ja juuri sinne, Italiaan ja Roomaan, kirjan keskeiset tapahtumatkin sijoittuvat, vaikka liikkeelle lähdetäänkin koto-Suomesta.

 

Tuuli tempaiseen mekon parvekkeelta. 
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Vuokko-tytölle ostetaan musiikkikoulun kevätsoittajaisiin uusi mekko: se ”sopii Vuokolle kuin nonparelli jäätelöannoksen päälle!”

 

Perhe lähtee kesälomamatkalle Roomaan. 

Lempimekko pakataan tietysti mukaan ja Vuokko pitää sitä aina päällään. 

Kuvituksessa varioidaan rohkeasti taustoja,
tässä on päädytty kokonaan valkoiseen taustaan
tunnelman rauhoittamiseksi.  Kristiina Haapalaisen ja
 Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka
Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka 
(Sitruuna kustannus 2020).

Äiti ripustaa  mekon pesun jälkeen hotellin parvekkeelle, mistä se lentää tuulen mukana hukkaan. Vuokko on murheissaan.

 

Mekko päätyy italialaisille kaksostytöille, joiden on vaikea päättää, kumpi saa sitä käyttää. Tappelun nujakassa mekko repeää. Vuosia myöhemmin Vuokko ja mekko kohtaavat Roomassa jälleen…

 

Tunteellinen jälleennäkeminen havainnollistuu hauskasti.
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Mekon matkan tarinaan ja kuvitukseen punoutuvat kauniisti ajan kerrostumat. 

Kuvakirjan avulla voi avata lasten  kanssa keskustelua kierrrätyksestä ja kestävästä kehityksestä. Jonkun toisen aiemmin käyttämässä vaatteessa on muistoja, patinaa ja pehmeyttä, jota ei uudenkarheasta ostovaatteesta löydy.

 

Mekon matka on myös  oodi persoonallisen pukeutumisen ja käsityönä tehdyn uniikin vaatteen puolesta. 

Italialaisen rantaelämän eleganssia. 
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
lina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Design-ammattilaiset ovat ottaneet huomioon kirjan visuaalisen ilmeen suunnittelussa kuvakirjaformaatin tarpeet ja lapsen kuvan tulkkina. Lopputulos on pelkistyksestä ja yhtenäisten väripintojen suosimisesta huolimatta elävä ja tuore.  

Elina Komulainen hyödyntää tarinassa hauskasti italialaista Tiritomba-kansansävelmää kirjan punaisena lankana. Sauvo Puhtilan suomennosta on mukailtu kirjan juoneen sopivammaksi. 

Kirjan lopusta sisäkansista löytyvät vielä mollamaijan teko-ohjeet.

 

Sitruuna Kustannus on vuonna 2007 perustettu yleiskustantamo, joka julkaisee kotimaisia kauno-, tieto- ja lastenkirjoja sekä käännöskirjallisuutta.