Diktaattoreita ja kuninkaita, lapsia ja vanhempia

Ulf Stark & Linda Bondestam: Diktatorn. 36 sivua. Söderströms 2010.

Thierry Robberecht & Philippe Goosens: Isä kuninkaana. Suomentanut Sinikka Suonto-van der Meer. 25 sivua. Lasten Keskus 2004.









Lasten- ja nuortenkirjallisuus nappaa aiheensa läheltä ja välittää ne myös verraten nopeasti lukijoiden ulottuville. Vanhemmuus – tai sen puuttuminen – on tosiaan ollut keskeisenä teemana monessa viime vuosina ilmestyneessä lasten- ja nuortenkirjassa. Isät ja äidit ovat kiireisiä, väsyneitä, itsekeskeisiä ja usein jopa täysin voimattomia hoitamaan vanhemmuuttaan lapsen kannalta tyydyttävällä tavalla.

Hollantilaisten Thierry Robberechtin ja Philippe Goossensin yhteistyön hedelmistä on saatu nauttia myös suomennetuissa kuvakirjoissa Eeva kadonneiden siskojen maassa (2004) ja Kiukkuhirviö (Lasten Keskus 2010), joissa keskusaiheena on pikkusisaren suru isosiskon kuoleman jälkeen ja lapsen uhma.

Isä kuninkaana sohaisee syvältä nyky-yhteiskunnan uraohjusvanhemmuutta.

Pojan isä saa jäykältä herralta houkuttelevan tarjouksen ryhtyä kuninkaaksi. Valta kihoaa isän päähän ja hänen suuruutensa haittaa jo perheen arkea: poika ei voi leikkiä jättimäisiin mittoihin kasvaneen isän kanssa enää piilosta, ja isän hellyydenosoitukset satuttavat äitiä. Kunnes – ja näin voi tapahtua vain aidossa lastenkirjassa – isä huomaa ammattinsa varjopuolet itsekin ennen kuin vielä pahempaa ja peruuttamatonta ennättää tapahtua.

Isä luopuu mahtavasta virastaan ja ryhtyy taas tavalliseksi leppoisaksi isäksi. Robberecht kiteyttää tärkeän asian pieneen tilaan ja antaa kuvittajalle mahdollisuuden visuaalistaa tekstiä vapaasti uhkeissa kuvissaan. Philippe Goosensin kuvailmaisu on niukkaa mutta tehokasta. Hän ei emmi liioitella isän egon paisumista suorastaan suhteettomassa mittakaavassa. Isän puku on ruudutettu kuin narrin asu ikään. Geometriset viivat ja perspektiivit luovat jännitettä.



Tämä riemastuttava, riittoisa kuvakirja voisikin olla suuryritysten työhönohjauksessa kaikkien vanhempien pakollisena lukemistona!

Ruotsalaisen Ulf Starkin ja suomenruotsalaisen kuvittajan Linda Bondestamin Diktatorn on tavallaan filosofialtaan ja kasvatusopiltaan käänteinen hollantilaiselle kuvakirjalle. Tässä kirjassa lapsi onkin itsevaltias, joka pompottaa vanhempiaan mennen-tullen ja odottaa arvolleen sopivaa kohtelua.

Tämä olemukseltaan varsin sympaattinen, mutta militaariseen univormuun pukeutunut ja vallan symboleihin sonnustautunut pikkudiktaattori kokee olevansa kaiken ytimessä, paitsi MINIsterietissä (lue: päiväkodissa), jossa Sirkka ei haluakaan leikkiä hänen kanssaan. Itse asiassa Sirkka sanoo leikkivänsä paljon mieluummin vaikka apinan kanssa.

No, seuraavana päivänä pikkudiktaattori ilmoittaakin isälleen ryhtyvänsä apinaksi.

Ulf Stark suomii pidäkkeettömästi nykyistä vapaata ja vallatonta lastenkasvatusta, joka on omiaan tekemään tällaisia kaikkivoipaisia ja itseriittoisia julmureita. Lapsi pystyy käsittääkseni näkemään hänelle tuttujen arkisten tilanteiden (nukkumaanmeno, kodin muut rutiinit, päiväkotielämä, taistelu ystävien suosiosta) takana piilevän absurdiuden.



Linda Bondestamin kollaasi- ja retrokuvitus menee täysillä mukaan lapsen fantasioihin ja hyödyntää reippaasti militaarista rekvisiittaa. Aikuiset esiintyvät hiukan pelokkaina, jopa hysteerisinä ja siten lapsen mielestä koomisina ja surkuhupaisinakin hahmoina.