Taide kuuluu kaikille

Leena Rantanen: Unessa ja valveilla: tullimies Henri Rousseaun kuvia. 64 sivua. Taide 1998.















Uusimmassa Tyyris Tyllerössä 4/2010 lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikko ja alan monitoimija Ismo Loivamaa peräänkuuluttaa enemmän innostavia ja asiantuntevia kirjoja kirjallisuudesta lapsille ja nuorille. Artikkelissaan Loivamaa luo katsauksen Suomessa eri aikoina julkaistuun kirjallisuustietoa eri tavoin välittävään lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen.

Meillä on yhä hävettävän vähän alakouluikäisille lapsille muokattuja elämäkerta- tai muita teoksia keskeisistä kirjailijoista tai kirjallisuuden alueista – varsinkin jos vertailun lähtökohdaksi otetaan Ruotsi. Toteutustavaltaan verraton on esimerkiksi Rabén & Sjögren -kustantamon sarja, jossa on ilmestynyt kirjailijaelämäkerrat Lennart Hellsingistä ja Astrid Lindgrenistä. Lindgren-elämäkerta on ilmestynyt myös suomeksi WSOY:n kautta vuonna 1997, Ismo Loivamaan suomentamana.

Sitä vastoin kuvataiteesta on ilmestynyt vuosien mittaan melko paljon lapsille ja nuorille suunnattuja teoksia. Niistä isoimpana ponnistuksena kannattaa muistaa Juha Kuisman, Kirsti Mannisen ja Jussi Kaakisen Suomen lasten taidehistoria (Otava 2009).

Pariisissa asuva kirjailija Leena Rantanen on tehnyt muutamia taidekirjoja lapsille. Tässä esiteltävän Henry Rousseau -kirjan lisäksi Rantanen on kirjoittanut kirjat Tuulet (Weilin+Göös 1986) 
sekä Seitsensorminen omakuva: taiteen taikamaailma (Gummerus 1979, 2. painos 1983).

Henry Rousseau´ta (1844–1910) pidetään yleisesti naivistisen taiteen isänä. Hän oli itseoppinut ranskalainen taidemaalari, joka työskenteli tullimiehenä ja siirtyi kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta jäätyään eläkkeelle.

Avantgardistiset taiteilijat, muiden muassa Paul Gauguin ja Pablo Picasso, ihailivat hänen töitään Rousseaun elämän loppuvaiheessa. Elinaikanaan Rousseau kohtasi kuitenkin taidepiireissä paljon vastustusta ja suoranaista pilkkaakin. Tässä omakuvassaan vuodelta 1890 Rousseau poseeraa kuitenkin hyvin itsetietoisena ja ylpeänä: siitä kertoo esimerkiksi poskilla hehkuva innostuksen puna ja kunniamerkki, jonka taiteilija tosin liitti maalaukseen vasta 15 vuotta myöhemmin...

Leena Rantanen on osannut taitavasti yhdistää teokseensa Rousseaun monipolvisen ja vivahteikkaan elämän ja taiteen. Teosanalyysien yhteydessä annetaan paljon tietoa myös Rousseaun elämänvaiheista ja henkilöhistoriasta. Rantanen kirjoittaa elämyksellisesti, mutta selkeästi ja havainnollisesti ja innostaa näin tutkimaan taideteoksia uteliaan ennakkoluulottomasti.

Rousseau kuvasi paljon viidakkoa, johon tiivistyi samanaikaisesti idylliä ja seesteistä rauhaa mutta myös suuria tunteita - julmuutta ja raadollisuuttakin. Juuri tällaiset viidakkotutkielmat yhdistävät hänet eilen Lastenkirjahyllyssä esillä olleeseen ruotsalaiseen kuvittajaan Hans Arnoldiin. Iloiset kujeilijat -niminen maalaus on ajoitettu noin vuoteen 1906.



Rousseau ammensi vaikutteita maalauksiinsa muun muassa Kasvitieteellisestä puutarhasta. Rantanen kirjoittaa:

--- Täältä Rousseau sai viidakkoihinsa vihreät tiheiköt ja kaktukset ja uhkeat kiinanruusut ja sirot freesiat, kellot ja lumpeenkaltaiset. Tänne hän sijoitti Iloiset kujeilijat. Viisi vekkulia apinaa ovat kaataneet maitopullonsa, maito virtaa maahan ja ne vain leikkivät merkillisellä pikku haravalla tai kenties se on selänrapsutin. Yksi näyttää miettivän ankarasti. Muut ovat vähän hämillään. Onko tuo suuri musta eläin edes apina? Vaalea lintu katsoo niiden touhuja, valkoinen kellokukka kuuntelee.