Eläinrakkautta ja luopumisen tuskaa

Ritva Lukkarinen & Pirkko Vainio: Ami. Suomentanut Johanna Forss. 26 sivua. Schildts 2010.













Tämä kuvakirja olisi oikeasti pitänyt esitellä jo viime kuussa Joulukirjakalenterissa, sillä sen tapahtumat sijoittuvat osittain joulun aikaan.

Tekstin tekijästä Ritva "Ami" Lukkarisesta ei hevillä löydy tietoja. Kuvakirja on kuitenkin ilmestynyt alun perin samannimisenä Hollannissa, mikä selittää osittain sen, että teksti on suomennettu. Kirjan esilehdellä on julkaistu myös Lukkarisen ja kuvittajan Pirkko Vainion lapsuudenkuvat. Tarina pienen tytön ja sorsan ystävyydestä pohjaa Lukkarisen omiin lapsuudenmuistoihin.




Ami-tyttö löytää juuri ennen joulua kotipihaltaan värjöttelevän ja nälkiintyneen sinisorsan ja ottaa sen kotiin suojatikseen. Sorsa voimistuu tytön hellässä hoivassa ja se kiintyy Amiin. Mutta äiti on sitä mieltä, että sorsan kuuluu päästä takaisin vapauteen. Amille luopuminen Onniksi nimeämästään lemmikistä on vaikeaa, mutta lopulta hän ymmärtää äidin olevan oikeassa.




Pirkko Vainion pastellinen vesivärikuvitus on herkkää ja kaunista – jopa siinä määrin, että tarinan alussa sorsan riutuva olemus ei välity kuviin asti lainkaan. Jouluiset yltäkylläiset sisäinteriöörit hivelevät silmää. Vainio on asunut pitkään Italiassa ja julkaissut paljon kuvakirjoja Keski-Euroopan lastenkirjamarkkinoilla. Niinpä hänen kuvitustyylinsäkin poikkeaa jossain määrin suomalaisesta kuvakirjaperinteestä.

Jos kirjan lukee historiallisena kuvakirjana, sen eläinsuojelullisesti hiukan kyseenalaisen näkökannan voi tietysti jättää omaan arvoonsa. Lapset tuntevat aina heltymystä loukkaantuneisiin villieläimiin, mutta oikeasti tällainen eläinrakkaus voi kuitenkin koitua eläimen tuhoksi.

Varmuuden vuoksi kirjaan olisi voinut liittää pienen tietoinfon siitä, kuinka lapsen kannattaa toimia, jos löytää luonnosta loukkaantuneen eläimen: ottaa yhteyttä esimerkiksi paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen.