Kummiuden ytimessä

Anna-Mari Kaskinen: Kummin paluu. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. 64 sivua. Kirjapaja 2010.












Monella kirjallisuuden alueella tavattoman tuottelias Anna-Mari Kaskinen pitää yllä klassisten kotikertomusten pitkää perinnettä. Nämä helppolukuiset alakouluikäisille suunnatut kirjat sijoittuvat yleensä kodin välittömään turvapiiriin ja niissä mahdollisesti käsiteltävät ongelmat ovat ohimeneviä ja yleensä varsin harmittomia.

On hienoa, että hengelliseen ja teologiseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamokin uskaltaa itsekriittisesti käsitellä nykyaikana jo melko maallistuneen kummisuhteen modernia problematiikkaa. Kaskisen lastenromaani nimittäin kertoo Emppu-pojasta, jonka kummitäti ei ole antanut kuulua itsestään moneen vuoteen. Amelia on maailmankuulu leijonantutkija Afrikassa, missä hän tutkii sukupuuttoon kuolevia aasialaisia leijonia.

Kummin paluun kerrotaan Kirjapajan sivuilla aloittavan "uuden kerronnallisen sarjan lapsen ja kummin suhteesta". Nähtäväksi jää, kerrotaanko myöhemmissä osissa Empusta ja hänen kummistaan lisää, vai esitelläänkö sarjan uudessa osassa aina uusi lapsi- ja kummisankari.



Empun yhdeksäntenä syntymäpäivänä oven taakse ilmaantuu kuitenkin yllättäen rehevämuotoinen, värikkääseen afrikkalaiseen asuun pukeutunut täti, joka esittäytyy Empun kummitädiksi.

Vähin erin Emppu ja Amelia tutustuvat toisiinsa paremmin ja kurovat monen vuoden etäisyyttä umpeen. Tosin Amelian kiireet eivät helpota nytkään: hän päättää pestata Empun omaksi assistentikseen tutkiessaan suomalaisen eläintarhan leijonia ja osallistuessaan kansainväliseen konferenssiin. Suoranaisilta vaaratilanteiltakaan ei vältytä, mutta Amelia suhtautuu niihin vähätellen ja tulee näin ehkä hiukan karaisseeksi kummipoikaansa.

Eksoottinen ja kuuluisa Amelia anastaa kyllä päähuomion tässä leppoisassa seikkailussa. Kyse on Rouva Huun mielestä isommasta lastenkirjallisuuden trendistä, jossa lapset tahtovat jäädä tyyten karismaattisten aikuisten jalkoihin.




Matti Pikkujämsä on aiemmin kuvittanut myös Kaskisen Tuulihattu –kirjoja. Hänen värikylläinen ja räväkkä kuvituksensa antaa sekin paljon huomioarvoa Amelialle, joka ilmiselvästi nauttii huomion keskipisteenä olemisesta!