Pojallakin saa olla kauneuden kaipuu

Tuula Korolainen & Taru Castrén: Minä olen perhonen. Tammenterho-sarja. 32 sivua. Tammi 2010. Sarjan ulkoasun suunnittelu Eevaliina Rusanen.









Tammenterho-sarjassa ilmestynyt Minä olen perhonen jatkaa Lastenkirjahyllyssä viime vuoden tammikuussa esillä olleiden kuvakirjojen, Anette Skåhlbergin ja Katarina Dahlquistin Kalle med klänning ja Pija Lindenbaumin Kenta ja barbiet, tematiikkaa – tosin näihin ruotsalaisiin kuvakirjoihin verrattuna sovinnaisemmin ja vähemmän kiihkoisasti sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä alleviivaten.




Päiväkotiryhmä Varpuset ovat suunnittelemassa kevätjuhlan ohjelmistoa. Kaikki lapset saavat valita mieluisen esiintymisasun itselleen. Nuutti on ollut vatsataudissa, kun asuja jaettiin. Jäljellä on enää kastemadon asu, ja siihen Nuutti ei totta vie halua pukeutua. Nuutti haluaisi nimittäin olla viehko perhonen!

Tuula Korolaisen tekstissä eletään hektisen ja virikkeisen päiväkodin arkea. Hoitohenkilökunta ei aina ennätä pysähtyä tiukan päiväohjelman takia yksittäisen lapsen asian äärelle. Kohellus ja riehakkuus leimaavat myös Taru Castrénin vesivärikuvitusta.




Nuutille tarjotaan myös sammakon ja ampiaisen pukua, mutta nekään eivät miellytä poikaa. Seuraavana päivänä lastentarhanopettaja Molla on selvästi työstänyt Nuutin murhetta ja hoksaa, että tärkeintä eivät olekaan esiintymisasun siivet, vaan esteettisesti kaunis ja keveä vaikutelma. Niinpä Nuutista tulee keltainen kukka!

Minä olen perhonen kuvaa päiväkodin arkea silottelematta ja lapsen mielenliikkeitä myötäillen. Kirjan lopussa on Nuutin päiväkotiryhmän kevätjuhlassa esittämä Tervetuloa kesä -runo.