Annukka Salama: Käärmeenlumooja. 330 sivua. WSOY 2012.
Näitä pararomansseja tulee nyt ovista ja ikkunoista, ja monelta kustantajalta.
Tämä fantasiakirjallisuuden alalaji kiinnostaa nuoria debytantteja, jotka kirjoittavat luistavasti etenevää tarinaa nopeasti ja vaivattoman tuntuisesti.
Saa nähdä, kauanko tämä kotimainen pararomanssivaihde kestää ja kuka elokuvantekijä rohkenee lanseerata ensimmäisen kotoperäisen Twilight-elokuvan…
Tamperelaisen esikoiskirjailija Annukka Salaman (s. 1981) vast ikään ilmestynyt Käärmeenlumooja aloittaa sekin sarjan Elina Rouhiaisen Kesyttömän (Tammi 2012) tapaan.
Esimakua kirjasta saa kirjatrailerista.
16-vuotiaan Unnan on ollut vaikea ystävystyä kehenkään eikä hänellä ole juurikaan kokemusta sosiaalisista suhteista ja niillä pelaamisesta. Tällaisella kliseisellä asetelmalla on käynnistetty lukuisia tyttö- ja fantasiakirjoja:
Perhana että hän vihasi olla porukan ainoa, joka joutui peittelemään sitä mitä oli, maalailemaan hampaitaan ja hillitsemään janoaan. Kaikki muut sulautuivat joukkoon.
Philip Pullmanin Universumien tomu –trilogiassa jokaisella ihmisellä on oma daimoninsa, eläinhahmo, joka suojelee koko eliniän. Daimon on näkyvä osa ihmisen sielua: sen kanssa voi keskustella ja se vaistoaa ihmisen kulloisenkin mielialan. Lapsuudessa daimoni voi vielä vaihdella rajustikin mielialojen ja tapahtumien mukaan, mutta aikuisella daimoni vakiintuu tiettyyn eläinhahmoon, joka kuvaa parhaiten ihmisen persoonallisuutta.
Käärmeenlumoojassa tätä ideaa on mukailtu, mutta näiden "tavallisista ihmisistä" poikkeavien, eläimellisiä piirteitä omaavien faunoidien voimaeläin valikoituu pikemminkin sattuman kuin luonteenpiirteen mukaan. Voimaeläimen löytymiseen liittyy minuuden eheytyminen – tila, johon kuka tahansa murrosiän myrskyissä räpiköivä nuori mieluusti ailahtelevan olotilansa vaihtaisi!
Annukka Salaman fantasiaromaanissa voimaeläimen kaikki piirteet eivät vielä täysin lukijalle paljastu. Unnan voimaeläin on orava: Unna rakastaa skeittausta ja kiipeilyä haasteellisessa maastossa. Hänelle on tärkeää että lähistöllä on hyviä kiipeilypuita, joihin paniikin yltyessä voi helposti piiloutua. Unnan uudelle ystävälle Rufukselle on tärkeää, että keho ei joudu alttiiksi voimakkaille lämpötilan vaihteluille, sillä vaarana on joutua horrokseen…
Kuten Rouhiaisen Kesyttömässä, myös Salaman Käärmeenlumoojassa eroottinen jännite syntyy eläimellisen puolen ottaessa nuorissa vallan:
Rufus kohotti hitaasti kätensä ja silitti hiukset pois Unnan kasvoilta. Sormet kulkivat leukaa pitkin ohimolle, ja kämmen jäi poskelle. Huulet tulivat perässä.
Se oli siinä sitten.
Suudelmat olivat ensin varovaisia, mutta kun Unna käännähti hiljaa ja painautui Rufusta kohti, ne muuttuivat vaativiksi. Hän päästi keuhkonsa tyhjiksi, kun sata kiloa puhdasta halua kierähti hänen päälleen. Voi luoja, se murisi hänen huuliaan vasten. Se tuntui värinänä varpaissa, ja Unna vaikersi ääneen.
Fantasiaelementtien rinnalla käsitellään normaaleja itsenäistymiseen ja perheenjäsenten väliseen luottamukseen liittyviä perusasioita. Unna on adoptoitu, ja löytäessään vihdoin itselleen mielekkään sidosryhmän faunoideista, hän kiinnostuu aivan eri tavalla myös biologisista vanhemmistaan.
Vapaus, luottamus, vastuu itsestä ja läheisistä ovat nekin keskeisiä, realistisiin nuortenromaaneihin usein liittyviä erityisteemoja. Faunoidipoikien kommuunissa ei ole aikuisten maailman sääntöjä ja rajoituksia, ja Unna joutuu useasti kiusaukseen valehdella adoptiovanhemmilleen. Kun vanhemmat ovat mökkeilemässä, vastuu Unnan edesottamuksista on jo itsellistä elämää viettävällä perheellistyneellä lääkärisiskolla, jonka leikki-ikäisiä lapsia Unna aika-ajoin hoitaa.
Aivan romaanin lopussa Unna aloittaa lukiota yhdessä tutun faunoidipojan Joonen kanssa. Originelli nuorisoryhmä saa tuta myös uhkasta, kun faunoidien metsästäjä tekee iskun heidän kommuuniinsa.
Salama koukuttaa lukijan luistavalla kerronnallaan ja omintakeisella henkilögalleriallaan.
Nähtäväksi jää, kuinka eläimelliseksi meno äityy sarjan edetessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti