Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa. Kansikuva Sára Köteleki.
188 sivua. Karisto 2012.
Lapsilta ja nuorilta vaaditaan
lukijoina nykyisin entistä enemmän tietoisuutta erilaisista lajityypeistä,
alalajeista ja muotitrendeistä.
Tämä edellyttää tietysti myös aikuiselta
tiedostavaa asennetta ja kiinnostusta lastensa lukemistoon: enää ei riitä, että
noin 10–12-vuotiaalta kysyy, lukeeko tämä mieluummin Viisikkoja vai Neiti
Etsiviä.
Aikuinen antaa itsestään fiksun ja valveutuneen kuvan kysyessään, onko
lapsi kenties enemmän viehtynyt scifiin, dystopiaan, aikamatkailuun,
uuskummaan, pararomantiikkaan tai vaikkapa steampunkiin ja
vaihtoehtohistoriaan, joka on Magdalena Hain lastenromaanin lajityyppi.
Tosin Kerjäläisprinsessan voi
vallan mainiosti lukea ja sen äärellä viihtyä myös ilman tiedostavaa asennetta
uusismmista kirjallisista trendeistä.
Romaani sijoittuu yhtä kaikki
1860-luvun Grönlantiin, jossa viikinkien perustamat siirtokunnat ovat
selvinneet pienestä jääkaudesta. Islanti ja Grönlanti ovat saaneet paljon asukkaita
skandinaavisista maista jotka ovat mannerjään sulamisen vuoksi vaarassa jäädä
kokonaan merenpinnan alle. Maat
ovat kehittäneet vilkasta kauppatoimintaa ja ovat varteenotettavia
kilpailijoita muilla mantereilla.
Tähän miljööseen Magdalena Hai on kehittänyt
kuningaskunnan, jonka valtarakenteisiin tietysti kätkeytyy monenlaisia
ristiriitoja. Prinsessa Gigin perhe pakoilee vallananastajia. Kuningasisä on
kiinnostuneempi erilaisten keksintöjen rakentelusta kuin valtakunnan
pelastamisesta konsanaan. Ilmalaivat ja toinen toistaan kummallisemmat robotit
ja höyrytekniikan keksinnöt värittävät poimuilevaa seikkailua.
Prinsessa Gigi on saanut kasvaa
perheen nuorimmaisena kaikkien jakamattoman huomion kohteena ja isompien
sisarien kasvattamana. Hän tapaa köyhän perheen pojan Henryn, jonka kanssa
lyöttäytyy yksiin pelastaakseen perheensä vääjäämättömältä tuholta.
Vakavampina juonteina kirjassa
käsitellään perheen hajoamista ja yhden sisaren, Katerinan, traumatisoitumista
jatkuvan uhan ja kaltoinkohtelun seurauksena. Nähtäväksi jää, kehkeytyykö
Kerjäläisprinsessan jatko-osissa Umbroviasta vielä voimakkaan naishallitsijan
valtakunta. Perheen äidissä tuntuu olevan toimintatarmoa ja juonikkuutta
haaveellista ja haihattelevaa isää enemmän.
Oheinen keskustelu valtaa
tavoittelevan, osuvasti nimetyn Luopion ja Gigin välillä osoittaa myös prinsessan oikeustajun olevan seikkailun lopun tuoksinassa heräämässä:
”Onko se kehitystä, että kansa näkee nälkää? Onko ihmissusien vainoaminen edistystä?”
”Suuria sanoja noin pienen tytön suusta”, Luopio naurahti, ”mutta me, kuten monet edistystä ajavat naapurivaltiomme, olemme epäonneksemme joutuneet lisäämään merkittävästi rajojen puolustamiseen käytettyjä varoja. Kansa ymmärtää tämän, sillä se haluaa vain olla turvassa.” Luopio pyöritteli sormissaan kävelykeppiään, jonka päätä koristi hopeinen, irvistävä leijonanpää. ”Ihmissuhdet taas… Ne ovat kuninkaiden ajan valitettava jäänne. Itsevaltaisen hallitsijan painostuskoneiston hampaat ja kynnet. Verenhimoisia petoja ihmisen muodossa. Niistä on päästävä eroon. Kansan turvallisuuden vuoksi.”
”Niillä on oikeus elää siinä missä muillakin!”
Huumoria löytyy erityisesti ihmisusi
Mussovitsin hahmosta, jolle on kehitetty aivan erityinen suhiseva puheenparsi.
Huima seikkailu tyventyy lopussa ja Henry kehittelee urhoollisen ja pelottoman
Gigin hahmon ympärille jo sankaritarinoita, joiden todenperäisyyttä Gigi itse kuitenkin tohtii kyseenalaistaa.
Magdalena Hai koukuttaa lukijan viehkeästi toiminnallisen,
trilogiaksi rakennetun seikkailunsa ääreen.
Tässä taas yksi osoitus suomalaisten kirjailijoiden
valppaudesta myötäillä kansainvälisiä trendejä omaperäisesti ja taitavasti. Kiinnostavaa on myös Hain blogissaan luoma puolifiktiivinen kirjailijahahmo, joka suorittaa krypzoloogisia tutkimuksia.
Erityiskiitoksen saa vielä kirjan pieni,
sympaattinen koko, joka sekin edesauttaa intiimin ja koukuttavan lukijasidoksen
syntymistä. Myös Sára Kötelekin ruskealla toonattu kansikuva tempaa
oivallisesti kirjan maailmaan. Ja mikä parasta, seikkailun tuoksinassa löytyy
samastumispintaa yhtälaisesti poikalukijoillekin, mikäli he ovat valmiita
sivuuttamaan tyttömäisen kirjan nimen.
Magdalena Hai debytoi keväällä
kääntökuvakirjalla Mörkö Möö ja Mikko Pöö, joka on arvioitu jo aiemmin
Lastenkirjahyllyssä. Kerjäläisprinsessassa Hai on enemmän omalla
vahvuusalueellaan mystis-romanttisen seikkailun luojana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti