Voiko tulevaisuus muuttua napin painalluksella?

Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus. Suomentanut Laura Honkasalo. 317 sivua. Otava 2012.

Sekä käännetty että kotimainen nuortenkirjallisuus näyttää irrottelevan juuri nyt todella antaumuksellisesti. Se rikkoo sovinnaisuussääntöjä, rimpuilee ulos lajikonventioista ja on kärkäs hamuamaan lukijoita myös aikuisista.

Kyse on tietysti myös ikäryhmien liudentumisesta: siinä missä ennen tultiin täysi-ikäisiksi vasta 21-vuotiaana, niin nykyisin huoleton ja letkeä nuoruusvaihe voi jatkua vielä pitkälle tästä eteenkin päin.

Sama koskee lukumieltymyksiä: kevyehkö, nuoruutta ihannoiva kirjallisuuskin koukuttaa nuoria aikuisia entistä enemmän.

Ja tämä  näkyy myös kustantajien nykyisin suosimassa kaksoisluokituksessa, josta on ollut Lastenkirjahyllyssäkin aiemmin puhetta. Niinpä Sinä ja minä sitten joskus -kirjakin on saanut takakanteensa kirjastoluokitukset 84.2 ja N84.2, eli kirjaa markkinoidaan sekä aikuisille että nuorille.

Tämä kirja herätti minussa ennakkoon isoja odotuksia. Se yhdistää realistista nuortenromaania, aikamatkailua ja dystopiaa, hauskan käänteisesti.

Eletään vuotta 1996. Internet on vasta tuloillaan ja lankapuhelin aiheuttaa vielä monille teineille rajoitteita seurusteluun.

Teini-ikäinen Emma saa isältään käytetyn tietokoneen. Emma saa hyvältä  ystävältään Joshilta CD-romilla nettipalvelimen, jonka asentamisen jälkeen Emma päätyy omituiselle Facebook-sivustolle. Siellä on pikkuruisia kasvokuvia ihmisistä ja irrallisia, täysin mielivaltaisilta tuntuvia kommentteja. Vähitellen Emma tajuaa saavansa sivuston kautta tietoa omasta ja ystäviensä elämästä tulevaisuudessa,  15 vuoden päästä.

Ensijärkytyksestä selvittyään Emma tajuaa, että hän voi nykyhetkessä tekemillään valinnoilla vaikuttaa tulevaisuuteensa. Arkipäiväiset valinnat, sanat tai sanomatta jättämiset, kiellot ja myönnöt, vaikuttavat maagisesti tulevaisuuteen – niin  opiskelupaikan, avioliiton, lapsien ja mielialan suhteen.

Pelottavaksi asian tekee se, että Emman valinnat ulottuvat hänen itsensä lisäksi myös  hänen kaveripiiriinsä. Emma uskoutuu Joshille ja yhdessä he selailevat Facebookin kautta vaihtoehtoisia elämänpolkujaan.

Jännite kirjaan tulee tietysti siitä, että Emma ja Josh ovat lapsuudenystäviä ja itseltään salaa tuntevat toisiinsa vetoa tavallista ystävyyttä enemmän.

Esittelin kirjaa tiistaina tyttö- ja poikakirjallisuutta käsitelleessä Aarresaarelta Huvikumpuun -tilaisuudessa Kansalliskirjastossa. Paikalle oli tilattu kolmisenkymmentä Sibelius-lukion oppilasta. Arvokas ja pönäkkä, kirjapölyn kyllästämä miljöö oli hauskasti ristiriidassa nuorten kuulijoiden kanssa.

Yleisradion toimittajat Nina Naakka ja Jukka Kuosmanen keskittyivät omassa osuudessaan parina viime kesänä toimittamiensa vanhojen tyttö- ja poikakirjaklassikkoja esittelevien ohjelmiensa esittelyyn. Itse yritin nivoa yhteen vanhan ja uuden tyttö- ja poikakirjaperinteen tunnusmerkkejä ja toin esille vanhan perinteen moderneja jatkajia, ja esittelin muun muassa tämän romaanin.

Vanhojen tyttökirjojen tapaan myös Sinä ja minä sitten joskus kulminoituu moraalisesti ojentavaan loppuhuipennuksen, jossa päähenkilöt oppivat tekemistään erehdyksistä ja ymmärtävät vajaan viikon kestäneen aikamatkailunsa opetukset. Emman sanoin:

Onhan se hienoa suunnitella tulevaisuutta. Jos uskoo kaiken menevän hyvin. Mutta entä jos joutuu näkemään kerta toisen jälkeen miten vähän mihinkään voi vaikuttaa? Vaikka tekisin mitä muuttaakseni tulevaisuuttani, se ei onnistu.

Kun Nesbit palaa kirjojensa luo, katselen miten pojat nauravat koneella ja ajattelen, että ehkä olen käyttänyt Facebookia väärin. Ei ole kyse siitä onko minulla valtaa. Vaan siitä että hankin itselleni valtaa tiedoillani.

Ja toisaalla Joshin veli David ojentaa pikkuveljeään puhelimitse:

”Olet aina mennyt virran mukana”, hän sanoo. "Se voi tuntua hyvältä, koska silloin et joudu itse tekemään vaikeita päätöksiä. Mutta joskus on pakko miettiä, mitä itse haluaa, Josh. Vaikka sinun pitäisi uida vastavirtaan, ainakin tavoittelet jotain, mikä voi tehdä sinut onnelliseksi".

Asherin & Macklerin vuonna 2011 Yhdysvalloissa ilmestyneen romaanin aloitus on vetävä ja koukuttava, mutta jännite herpaantuu romaanin edetessä. 

Nuori lukija päästetään aikamatkalle 1990-luvun tietotekniikan hapuileviin vaiheisiin. Arvatenkin monet romaanin ajankuvaan liittyvät yksityiskohdat herättävät huvittuneisuutta ja suoranaista sääliäkin romaanin päähenkilöitä kohtaan. Ja aivan kuten tulevaisuuteen kurkottavissa dystopioissa, myös tässä  lähimenneisyyteen kohdentuvassa aikamatkassa  lukija saa tuntea suurta tyydytystä oman aikakautensa edistyksellisyydestä ja vivaihteikkuudesta.

Lukuisista hyvää tarkoittavista kehotuksista huolimatta en ole itse katsonut aiheelliseksi kirjautua Facebookin ihmeellliseen ja tajuntaa räjäyttävään virtuaalitodellisuuteen. 

Oman tulkintani mukaan myös Sinä ja minä sitten joskus -romaanin tekijäkaksikko haluaa kyseenalaistaa sosiaalisen median liiallista painoarvoa nykynuorten elämässä.