Kohtaamisia

Hannele Huovi: Suurkontio Tahmapää ja julkea jänis. Kuvittanut Mika Launis. 120 sivua. Tammi 2012.

Jatketaan viime vuoden kotimaisten helppolukuisten lastenromaanien parissa.

Hannele Huovilla on pitkä ura lastenkirjailijana. Hänen polkunsa lastenkirjallisuuteen lähti radiotoimittajan työstä. Lastenkirjailija Kaija Pakkanen tunnisti Huovin kertojan lahjat ja kehotti häntä kirjoittamaan lapsille. 

Kielellistä kurinalaisuuttaan Huovi on hionut sittemmin toimimalla ns. vapaan kirjailijan työnsä ohessa myös lukuisissa oppikirjatyöryhmissä.  Iloisen aapisen Onni ja Enni -karhut ja Urpo ja Turpo ovat luotsanneet monia lapsia lukemisen saloihin.

Suurkontio Tahmapää -sarjassa Huovi uusintaa kansansaduista tutun suomalaisen metsän faunaa lähemmäs nykypäivän eläinten ja ihmisten luontosuhdetta. Kahdesta aiemmasta sarjan osasta tutut Suurkontio Tahmapää, Iiro-hirvi, Tamppi-orava ja Veikko-siili tutustuvat Julkeaan Jänikseen, joka nimensä mukaisesti ei kunnioita perinteisiä käytöstapoja.

Tosin eivät ensin mainitut metsän asukit itsekään käyttäydy aivan lajilleen ominaiseen tapaan: ne eivät siekaile hengailla kioskin kulmilla kesäisin eivätkä liioin kavahda ihmisten asumuksia.

Jänis höynäyttää Iiro-hirven jopa kävelemään kouluun syömään viherkasvia!

Mika Launiksen kuvituksessa hirvi ja ihminen haastavat toisensa ainakin kuvan tasolla oitis kaksintaisteluun: tanassa olevat jalat, silmien ilme sekä karttakepin ja sarvien asento viestivät paljon. Launiksen kuvitusta Hannele Huovin lastenromaaniin Suurkontio Tahmapää ja Julkea Jänis, Tammi 2012.

Julkean Jäniksen häikäilemättömyys, korskeus ja täysin kontrolloimaton riskien otto koettelevat pian koko eläinyhdyskunnan välejä:

Tamppi pysähtyi ja istahti keskelle polkua. Se tuijotti jänistä hämmästyneenä.

– Sinä et ole ihan viisas, Tamppi sanoi.

– Vai en! kimmastui Julkea Jänis ja heristi käpälää. – Minä vasta viisas olenkin!

– Riita poikki! Murahti Tahmapää.

Orava ja jänis vaikenivat, mutta mulkoilivat äkäisesti toisiaan.

– Me olemme kaikki erilaisia, sanoi Tahmapää sovittelevaan sävyyn. – Jänis on niin jänis on. Hirvi on hirvi. Karhu on karhu. Ja orava on orava.

Tahmapään mielestä rauhallinen elämä oli mukavampaa kuin ki-naa-minen ja riitely. Tahmapää halusi katkaista riidan heti alkuunsa. Se mietti, oliko jäniksellä oikeasti avain tähän taloon.

Suurkontio Tahmapää ja Julkea Jänis -kirjassa on kyse erilaisista kohtaamisista, joihin kaikkiin liittyy suuria tunteita. Olipa kyse sitten makealle persojen eläinten hillopurkkien ryöstöyrityksestä, erilaisten luonteiden törmäyskurssista tai romaanin onnelliseksi lopuksi kiertyvästä lovestorystä Iiro-hirven ja Hilkka-hirven välillä.

Huovi kiteyttää ihmisen ja luonnon etääntymisen aivan oikeutetusti vanhoissa kansansaduissa itseoikeutetun metsän kuninkaan, Suurkontion, filosofointiin:

Illalla, kun Suurkontio Tahmapää oli köl-läh-tä-nyt jo unilleen, karhu alkoi miettiä kummallista asiaa. Se katseli kesätaivaan haaleita tähtiä ja asia vaivasi kovasti sen mieltä. – Minkä takia ihmiset haluavat elää luonnon keskellä, kun he eivät kuitenkaan halua nähdä eläimiä lähellään? Minkä takia he rakensivat aidan?

Julkea Jänis päättää lähteä metsästyskauden alussa kaupunkiin turvaan. Se on viime aikoina mieltynyt hyppimään metsämaaston sijaan asvaltilla!

Mika Launiksen reippaasti karrikoidut – ja juuri siksi niin sympaattiset ja samastumiseen houkuttelevat! – eläinhahmot  kannattelevat sopivasti äkkikäänteistä kerrontaa.

Äiti yllättää Tamppi-oravan lintulaudalta ahnehtimasta siemeniä. Kummankin tahon säikähdys on yhtä iso, mutta pakoon juoksemisen sijasta orava turvautuu liian täyden vatsansa vuoksi pakoon juoksemisen sijasta ensin pelotteluun. Mika Launiksen kuvitusta Hannele Huovin lastenromaaniin Suurkontio Tahmapää ja Julkea Jänis, Tammi 2012

Suurkontio Tahmapää ja Julkea Jänis kuuluu Tammen helppolukuiseen Keltanokka-sarjaan, jonka ulkoasua uudistettiin viime vuonna. Etu- ja takakannessa kirjaa suositellaan 5–8-vuotiaille. 

Suomalaiset lapset ottavat lukutaidon nykyisin haltuun hyvin eritahtisesti: erilaiset oppimis- ja keskittymisvaikeudet, suomen kielen verkkainen haltuunotto esim. maahanmuuton kautta tai muut neuro-psykologiset ongelmat venyttävät myös osaltaan lastenkirjallisuuden ikärajoja. Siksi kustantajat tekevät varsinaisen karhunpalveluksen aloitteleville lukijoille näiden ikäsuositusten vuoksi.