Hurja, musta kuvakirja kurottaa sittenkin valoon

Gro Dahle & Kaia Dahle Nyhus: Krigen. Cappelen Damm 2013.

Rouva Huun työpöydälle on taas kertynyt pino uusia pohjoismaisia lasten- ja nuortenkirjoja. 

Vuonna 2012 perustetun ja viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon toinen kierros on käynnissä. Grönlantia, Fär-saaria ja saamelaista kielialuetta lukuun ottamatta jokainen maa on saanut nimetä kilpailuun ehdolle kaksi kirjaa. Ahvenanmaa ei tänä vuonna valinnut kisaan lainkaan omaa ehdokasta.

Omaleimaisin ja vavahduttavin ehdokaskirja on kuvakirja Krigen. Kirjan on kuvittanut Kaia Dahle Nyhus (s. 1990), joka on Norjassa hyvin tunnetun tekijäpariskunnan Svein Nyhusin ja Gro Dahlen tytär.

Gro Dahlen ja Svein Nyhusin näkemyksiin kuvakirjan mahdollisuuksista ja lapsille kuvittamisesta rouva Huu on jo aiemmin tutustunut mainiossa modernin kuvakirjan artikkelikokoelmassa Fanfar för bilderboken (Alfabeta 2013) sekä ruotsalaisessa visuaalisestikin koukuttavassa Opsis Kalopsis -lastenkirjallisuus- ja kulttuurilehden numerossa 1/2012.

Gro Dahle on kirjoittanut aiemmin yhdessä miehensä kanssa myös perheväkivallasta (Sinna mann, Cappelen 2003) ja liiallisen kiltteyden taakasta tytön näkökulmasta (Snill, Cappelen 2002). Kummassakin kirjassa aggressioilla, sen hallinnalla ja oikeanlaisella käytöllä on keskeinen sija. 

Toisessa tuomitaan aikuisen, perheen isän, aggressiivisuus ja toisessa taas kannustetaan arkaa tyttöä ilmaisemaan tunteitaan luokkahuoneessa ilman että hän sulautuu tapettiin ja tulee kokonaan näkymättömäksi.

Dahle on aiemmalta koulutukseltaan psykologi ja hän on tehnyt useampia kuvakirjoja yhteistyössä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Krigen-kuvakirjaa varten on haastateltu monia lapsia ja kuultu heidän kertomuksiaan.

Dahlen teksti syntyy osin intuitiiivisesti ja analyyttisesti, mm. Piaget´n metodien pohjalta, tavoiteltaessa lapsen kieltä, ääntä ja katsetta.

Krigen kertoo sodan metaforien kautta vanhempien avioerosta kouluikäisen Inga-tytön näkökulmasta. Kuvakirja on visuaalisesti vangitseva, siloittelematon ja muotokieleltään rujon-kaunis. Kirjan näyteaukeamia voi katsella täältä.

Aiemmin turvalllinen ja seesteinen koti muuttuu äkkiä vanhempien raivokkaan
riitelyn takia sotatantereeksi, jossa lasten oikeudet unohdetaan. Kaia Dahle Nyhusin
kuvitusta Gro Dahlen  tekstiin kuvakirjassa Krigen (Cappelen Damm 2013).

Inga on nähnyt sotaa televisiosta. Hän on iloinen, että saa asua  turvallisessa maassa.

Mutta äkkiä kodista tuleekin taistelutanner. Vanhemmat riitelevät keskenään. Ingasta ja pikkuveljistä tulee pakolaisia, jotka kulkevat avioeron jälkeen kahden kodin väliä. 

Perheen vanhimpana lapsena Ingan harteille tulee suorittajan ja vastuun kantajan raskas rooli, joka näkyy pingoitettuna kestohymynä Ingan kasvoilla. Kylmillä väreillä – keltaisella, mustalla ja violetilla – Kaia Dahle Nyhusin kuvitus ilmentää pelkoa, turvattomuutta ja lohduttomuutta.

Yksityiskohdat on karsittu kuvituksessa minimiin, ja niillä vähilläkin on
vahva symbolimerkitys, kuten tässä isän pikkuveljille tarjoamilla lepytyskarkeilla
ja Ingan kuihtuneiden kukkien hoivaamisella. Kaia Dahle Nyhusin kuvitusta Gro Dahlen  tekstiin kuvakirjassa Krigen (Cappelen Damm 2013).  

Kuvitustyyli tuntuu jopa tylyltä. Samankaltaista groteskia ja äärimmilleen tyypittävää jälkeä näkee toisinaan suomalaisessa sarjakuvassa, mutta lasten kuvakirjan ilmaisurekisterinä tyyli on hätkähdyttävä ja siksi tehokas. Suomessa rankat aiheet kuvataan sittenkin lasten kuvakirjoissa melko kauniisti, jos vertauskohtana käyttää tätä kuvakirjaa.

Urhean tytön ja isosiskon suojapanssari murenee vähitellen ja siinä vaiheessa
äiti havahtuu huomaamaan kriisin syvyyden. Kaia Dahle Nyhusin kuvitusta Gro Dahlen
tekstiin kuvakirjassa Krigen (Cappelen Damm 2013).

Kirjan lopussa on kolme toivoa antavaa kuva-aukeamaa, joissa ensimmäisessä Inga tarkkailee vielä ulkopuolisena vanhempiensa uusperheitä: isällä on jo uusi lapsi uuden vaimon kanssa, ja äitikin on uuden puolisonsa kanssa viimeisillään raskaana. Seuraavalla aukeamalla Inga istuu puussa silmät suljettuna, mutta vielä apean oloisena. Viimeisessä kuvassa Inga poimii silmät avoimina ja iloisena kukkia. 

Rouva Huu jäi miettimään Ole Dalgaardin Opsis Kalopsis -lehden haastattelun yhteydessä esittämää näkemystä, jonka mukaan kirjoja lapsille ääneen lukevat vanhemmat voivat tehdä jopa karhunpalveluksen lapselle selittelemällä, siloittelemalla tai tulkitsemalla kirjaa lapsen puolesta:

---  Många vuxna tror att barn hela tiden behöver hjälp. Barnen kanske inte ser saker såsom vi gör men det är väl härligt att det är någon som tänker på ett annat sätt.

Dalgaard siis tuomitsee aikuisen liian autoritatiivisen asenteen, joka ei jätä tilaa lapsen omalle tulkinnalle.