Ihan yksin maailmassa

Sofia Nordin: En sekund i taget. 194 sivua, Rabén & Sjögren 2013. Kansikuva Lane Ericson/ Dreamstime.com.

Rouva Huu on moneen otteeseen haikaillut, kuinka meille suomennetaan nykyisin niin vähän ruotsalaista nuortenkirjallisuutta. Siksi odotukset olivat erittäin korkealla myös tämän Sofia Nordinin (s. 1974) nuortenromaanin kohdalla. Se on toinen Ruotsin nimeämistä ehdokkaista pohjoismaiselle lasten- ja nuortenkirjapalkinnolle.

Jag flyr, springer nerför trapporna fast det inte finns någon som skulle kunna jaga mig. 

         Det finns faktisk inten. Alla är döda. 

Mamma är död. Pappa är död. Min lillebror Ludvig är död. Och förmodligen alla andra också. 

         Elektriciteten är borta ocd det är så mörkt i trapphuset att jag inte ser var jag sätter fötterna, men ja springer ändå, bort. Stegen ekar mot väggarna.

Aihe  on asetelmaltaan kutkuttava: 13-vuotias Hedvig ei ole saanut tartuntaa kuolemaan johtavasta kuumetaudista, joka on tappanut kaikki muut kaupungin asukkaat. Epätietoisena hän lähtee pois kotoaan, jonne jättää tautiin menehtyneen perheensä, vanhempansa ja pikkuveljen.

Ikäänsä nähden Hedvig  käyttäytyy yllättävän rationaalisesti. Hän löytää kotinsa lähistöltä uudeksi asunnokseen kotieläintilan: sen suuri hyötypuutarha, kaksi hevosta, lehmät ja kanat turvaavat hänen elämäänsä eteenpäin. 

Sofia löytää tilan kirjastosta omavaraistalouteen liittyviä opaskirjoja, joiden avulla hän virittäytyy uuteen elämäntapaan. Ostoskeskuksen kaupoista hän voi shoppailla kaiken tarpeellisen, ja ennen pitkää myös monia ylellisyystavaroita.

Pahimman ensijärkytyksen jälkeen elämä asettuu uomiinsa. Hedvig  kelaa paljon ystävyyssuhdettaan bestikseen, Lydiaan. Hän näkee äkkiä tarkemmin ja raadollisemmin ystävänsä motiivit. Kuukautisten alkaminen saa tytön katkerana pohtimaan sitä,  mistä kaikesta hän tulee jäämään osattomaksi. Mutta – odotuksenmukaisesti – nurkan takana on vielä monta yllätystä…

Kirja päättyy todelliseen cliff-hangeriin. Tammikuussa 2014 romaanille onkin ilmestynyt jo jatko-osa, Spring så fort du kan,  ja kolmaskin osa on jo työn alla.  

Kirjan poikkeusoloista aiheutuva jännite ei mielestäni täysin välity lukijalle, vaikka Hedvigin muuttunut identiteetti sekä menneisyyden ja nykyhetken ristivalotus  saavatkin aika-ajoin rakentavaa analyysiä. 

Kiinnostava detalji löytyy romaanin esilehdeltä, jossa kehotetaan kirjan lukijaa lähettämään Nordinille  sähköpostilla palautetta kirjasta. 

Lukijoiden kiinnostusta pyritään siis herättelemään Ruotsissakin monin keinoin! 

Nordinin romaanille on helppo nimetä useampiakin edelläkävijöitä, joista tuorein – ja Nordinin romaaniin verrattuna paljon omintakeisempi – on Salla Simukan Jäljellä (Tammi 2012). 

Myös Roope Lipastin lastenromaanissa  Terveisin, Robinson Saarinen (WSOY 2010) 11-vuotias Robinson-poika herää uuteen päivään ja huomaa olevansa kaupungin ainoa asukas Amos-koiran kanssa.  

Viime vuoden Ruotsin pohjoismaisen palkinnon ehdokkaan, Jessica Schiefauerin nuortenromaanin Pojkarna, piti ilmestyä tänä syksynä Kariston kautta suomennoksena.

Viime viikolla Kirjavälityksen tilaisuudessa kuulin, että romaanin pohjalta ollaan tekemässä Ruotsissa elokuvaa, ja sen vuoksi myös suomennoksen ilmestyminen on siirtynyt ensi vuodelle.