Lukeminen on tosi coolia

  

Yhdysvaltalainen lukutaidon ja kirjallisuuden tutkija William G. Brozo on parhaillaan Suomessa matkasaarnaamassa erityisesti poikien lukutaidon puolesta.

Brozon mielestä tärkeintä olisi aikuisten asenneilmaston muuttaminen: Perinteisten kirjojen lisäksi tai sijasta pojat käyttävät monenlaisia tekstejä pelatessaan virtuaalimaailmassa ja sukkuloidessaan sosiaalisessa mediassa.

”On kunnioitettava erilaisia tekstejä. Usein kyse ei ole niinkään puuttuvan taidon opettamisesta kuin siitä, miten johdatetaan uusien löytöjen ja oivallusten pariin. Tärkeintä on muistaa, että useimmat kiinnostuvat kirjoissa siitä, mistä muutenkin: uusien asioiden löytämisestä”, korostaa Brozo tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa Suvi Aholan haastattelussa.

Rouva Huu on aiemmin Lastenkirjahyllyssä kertonut kuopuksen omaehtoisen lukuharrastuksen kipinöinnistä, eli siitä, kuinka Karo Hämäläisen helppolukuinen lastenromaani Samulista, elämäkerta kasinokeisari Pekka Salmesta ja Dostojevskin Peluri liittyvät yhteen.  

Katsoin vähän aikaa sitten Aku Louhimiehen ohjaaman kohutun, viime vuonna ensi-iltansa saaneen 8-pallo-elokuvan, joka kertoo huumeaddiktien karusta elämästä. 

Elokuvan äänilaji on kaikesta rankkuudestaan huolimatta  tulevaisuuteen kurkottava ja kaikkea muuta kuin lohduton. Pääosassa on Pike (Jessica Grabovsky), vast ikään vankilasta vapautunut alle vuoden ikäisen tyttövauvan äiti, joka haluaa saada elämänsä ruotuun. Irtautuminen vanhasta huumejengistä ei kuitenkaan ole helppoa.

Heti elokuvan alussa on kohtaus, jossa Pike istuu uudessa asunnossaan vauva sylissä. Pikellä on kädessään KELA:n äitiyspakkauksenkin kautta jaettu Tittamari Marttisen ja Anne Peltolan kartonkikirja Pikku poron päivä (Pieni Karhu 2009).

Huudahdin kesken elokuvan katsomisen spontaanisti ilosta ääneen. Juuri näin tehdään ruohonjuuritason asennekasvatusta! Entinen narkkariäitikin on niin valveutunut, että ymmärtää varhaisen lukemisen merkityksen lapselle. Myöhemmin elokuvassa on vielä toinen kohtaus, jossa Pike on lastenvaunuineen kirpputorilla ja selailee sielläkin käytettyjä lastenkirjoja.

En tiedä, pitäisikö minun osoittaa kiitokseni tällaisesta erinomaisesta kirjallisuuskasvatuksesta elokuvan ohjaajalle Aku Louhimiehelle, alkuperäisen romaanin (Elävien kirjoihin, Gummerus 2011) kirjoittaneelle Marko Kilvelle, elokuvan käsikirjoittajalle Jari Olavi Rantalalle, tuottaja Marko Antilalle vai sittenkin lavastaja  Petri Neuvoselle. 

Kahteen kertaan toistuva viittaus lapsen ja aikuisen arkeen luontevasti liittyvästä  ja molemmille tyydytystä tuottavasta lukemisesta on yhtä kaikki tehokas ja puhutteleva. 

Rouva Huu haastaakin kaikkien eri taiteenlajien edustajat talkoisiin, joissa kotimaiselle lastenkirjallisuudelle ja lukuharrastukselle annetaan näkyvyyttä luontevissa yhteyksissä.